lauantai 26. maaliskuuta 2011

Yksi pieni pyytö vain

"Ottakaa välillä ne "liskislasit" pois silmiltä ja lukekaa
tekstejä ilman ennakkoluuloja ja omia kuvitelmianne."


Tällaisen kehotuksen saitte lukijani tänä aamuna (Anonyymi, Sat Mar 26 02:39:08 2011). Postaukseen "Nöyryys"

Liskolandiaa on jo viime vuoden kesästä lähtien häiriköinyt tämä samainen Anonyymi. Olen varmaan ensimmäiset komentit poistanut, kun en niitä nyt löytänytkään. Yhtä kaikki, vakituiset lukijani jo tietävätkin mistä nyt puhun. Puhun anonyymistä vieraastani, joka lukee vain tietyn kategorian postaukset (sellaiset missä kerrotaan sellaisista pehmeistä, itsepäisistä suloisuuksista jotka myös noidan luudanvarrella viihtyvät) en siis laita nimellä sitä kategoriaa näkyville. Ihan varmuuden vuoksi.

Sen sijaan pyydän teitä, rakkaat lukijani tästedes pidättäytymään hänen tulevien solvaustensa kaikkinaisesta kommentoinnista. Toki ymmärrän että monen varmasti tekisi mieli, koska monet ovat saaneet rapaa silmilleen vain olemalla tämän itsekkään ja uppiniskaisen syntisen lukijoita. Ja kiitos, Hanni sanoistasi joiden mukaan suhtaudun aikuismaisen rauhallisesti tähän häirikköön.

Olen kuitenkin kypsynyt ajatukseen ryhtyä toimiin tämän jutun tiimoilta. Olen sitä mieltä että näin pitkään kestänyt häiriköinti täyttää jo parinkin rikosnimikkeen ehdot. Muistatte varmaan että olen jo ehdottanut henkilökohtaista yhteydenottoa ja kähempää tutustumista, jotta täällä ei tarvitsisi lukijoitani asialla kiusata. Mutta ei. Kertakaikkiaan ei, tämä ihminen(?) haluaa pysytellä nimettömänä suojellakseen omia lukijoitaan herjauspostilta (ristiriita?)

Tämä on minulle hankala tilanne. Olenhan rikos- ja riita-asioiden sovittelija ja luonteeltanikin sovittelevainen. Kavahdan ajatusta rikosilmoituksen tekemisestä. Jotenkin vaan alkaa tuntua siltä, että nyt loukataan jo niin isoa porukkaa (lukijoitani, jotka koen lähimmäisikseni, rakkaikseni) että jotain on nyt tehtävä.

Siksi pyydän että ette tästedes alentuisi tämän Anonyymin tasolle, vaikka kuinka kutkuttaisikin. Sättiköön keskenään.

En myöskään pidä Liskolandian tyylin mukaisena rajoittaa blogiini pääsyä ja kommentointimahdollisuutta. Muistaakseni tänne pääsee kommaamaan res-toiminnolla, se riittäköön.

Lopuksi kerron että eilen tämä kinttuni taas kuvattiin ja JIPPIIIIII! murtumaa ei edes varjona enää erota terveestä luusta. Saan kotioloissa jo köpötellä ilman kyynärsauvoja ja ennen kaikkea ILMAN pyörätuolia. Kipsi poistetaan tosin vasta parin viikon päästä.

Tuonnempana kerron kuitenkin kuluneen viikon torstairetkestäni uuden ystävän kanssa. Kävimme apteekissa ja ruokakaupassa. Ihan kaksistaan, ilman avustajia. Pyörätuoleilla. Odotelkaa kuitenkin siihen asti että juttu on julkaistu paikallisläpykässämme ja kunnes olen pyytänyt luvan hänen kuviensa/nimensä käyttämisestä blogissani.

Että sellaista tänne nyt kuuluu. Iloitkaa lähimmistänne, iloitkaa kevään heräämisestä.

7 kommenttia:

  1. Kusipäit riittää täs maailmas, antaa niitte luulla ittestää, et ovat mualiman napa.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, koipi tulee kesäksi kuntoon!
    Tuo ajatus liskislaseista on aika kiehtova - jos voisikin aina välillä katsella maailmaa jonkun toisen silmin.
    Nyt täytyy vain tyytyä kurkistuksiin ja kuvitelmiin.
    Jotka siis nekin näyttävät poikkeavan kovasti paljon kommentoijiesi joukossa.
    Mutta erilaisuushan on vain rikkautta, täällä blogimaailmassa se sentään enimmäkseen tuntuu siltä, toisin kuin monilla netin keskustelupalstoilla.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, ei leikkausta! (äh, siis ihan oikeasti tarkoitin Liskiksen jalkaa :))Hyvä juttu, selvisit lähes säikähdyksellä tällä kertaa, ainakin aiempiin juttuihin verrattuna.Tulinpa iloiseksi!

    VastaaPoista
  4. Et vieläkään vastannut siihen ainoaan kysymykseen joka tämän koko homman takana on. Miksi kissoja ei ole leikattu? Ilmeisemmin se on liian vaikea kysymys?


    Pirjo, jolla on nimi ja jota on myös solvattu, mutta sehän on tietenkin ihan eri asia...

    VastaaPoista
  5. Kuiskaan halaten ja halaan kuiskaten...♥

    VastaaPoista
  6. Ystävät ovat tärkeitä, ja aivan ihanaa on saada aikuisena uusia ystäviä. Niitä kun ei koskaan ole liikaa.

    Mä oon täällä silmät ristissä, tää ihanainen "kesäaika". on syvältä. Kiva herätä pimeään, juuri kun oli tottunut että herätessä valoisaa ja linnut visertää.

    Leeviparka, oravat juoksee miedän ikkunan ulkopuolella ikkunalaudalla edestakaisin, sietämätöntä! Leevistä lähtee outoja ääniä, häntä elää omaa elämäänsä...

    Ennakkoluulot ja kuvitelmat on ihana aihe, ennakkoluulot saa mennä romukoppaan, mutta kuvitelman ja haaveilun kudelmia toivon elämään enemmänkin!

    Lainaisko kotikylän poikaa?

    Olkoon menneeksi:

    ...Kerran kulkija kuustoistavuotias olin minäkin aikoinani
    Luulin silloin jo vähintään puolikas meni kaikista unelmistani
    Sä et usko mua nyt mutta lupaan sen vielä unelmoi myös nelikymppinen
    Sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on...

    Ihanaa, suurisydämistä ja suvaitsevaista päivää, viikkoa ja elämää!

    HannaHoo

    VastaaPoista