tiistai 24. elokuuta 2010

Olen tässä ajatellut...

...kaikenlaisia ajatuksia

Olen ajatellut että tämä on ensimmäinen kesä yhteentoista vuoteen, jolloin elimistöni sen paremmin kuin kehomuistinikaan ei ole rettelöinyt kuolinpäiväni suhteen. Kesäpaniikki jäi tulematta.

Olen myös ajatellut tätä senttausta.

Nythän on jutut niin. että olen toiminut viimeiset puolitoista vuotta avustajana paikallislehdessämme. Alkuun ryhdyin tähän aikas varovasti, maistellen. Kestääkö kuntoni? Kestääkö pääni? Hyvinhän se kaikki on mennyt.

Yllättävää on ollut suoran palautteen määrä, niin työnantajani edustaja kuin monet lukijani tai kirjoitusteni kohteet ovat kovasti kiitelleet. Suoraan sanottuna virheistä valittajia on ollut rutkasti vähemmän kuin olisin odottanut. Tokikaan en odottanut yhtään kiitoksen sanaa. Odotin vain euroja tililleni.

Nyt olen pakkopäätösten edessä.
Juttupyyntöjä tulee viikko viikolta enemmän ja enemmän. Heinäkuun ajan vastasin toimituksellisesta aineistosta kokonaan ja myös seuraavat kaksi viikkoa. Toisaalta minua kiehtoo kokonaisvaltainen lehtityö; olemme paikallispomoni Tainan kanssa suunnitelleet loppuvuoden teemanumeroiden aiheet ja jutut. Lukijani ilmeisesti pitävät kielenkäytöstäni, tuon kuulemma asiat lähelle ihmistä. Ihan kivaa ja henkisesti palkitsevaa.

Mutta se ei ole kovinkaan palkitsevaa että olen avustaja avustajan palkalla. Avustaja millimetripalkalla.

Mutta uskallanko jättää eläkkeeni lepäämään? Uskallanko luottaa siihen että voimani riittävät tai että lehtitalo on jatkossakin halukas käyttämään tekstejäni? Vai ryhtyykö päätoimittajamme pitämään minua liian kalliina, jos hakisin vakituista toimittajan pestiä? Uskallanko vaarantaa niukan ja tarkkaan lasketun toimeentulomme asumistukineen hyppäämällä takaisin vaikkapa puolipäiväiseen työrumbaan?

Minusta on ihanaa tuoda paikalliseen lehteeni ja paikallisten lukijoitteni tietoon uutisia, jotka paikallisesti ovat ihan valtakunnan tasoa. Niin kuin tämä.

Tämänkin viikon numeroon olen saanut hurmaavan houkuttelevat orderit. Niistä kaksi olen jo laittanut painoon, aamulla sitten taas herään ennen lepakoiden nukkumisaikaa kirjoittamaan puhtaaksi loput.

Tässäpä kuulkaa Liskonaisella pikku dilemma.


... se teki toimittajatestin äsken:

http://www.hs.fi/viesti/toimittajatesti

Onneksi olkoon! Olet;82-prosenttisesti toimittaja!

Sinussa on tähtireportteriainesta! Toimittajaksi ei tarvita erityistä tutkintoa, kuten vaikkapa lääkäreillä. Useimmilla toimittajilla on kuitenkin nykyään yliopistotutkinto.

Toimittajan työ ei aina ole helppoa, mutta virheistäkin oppii. Joitain asioita voisit kerrata uudelleen. Harjoitus tekee mestarin.

8 kommenttia:

  1. Ei kait mikään päätös voi olla lopullinen? jos et jaksa, niin palaat entiseen. En tiedä voiko näin tehdä, mut.....

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti osaat tehdä viisaan päätöksen. Elämä on usein epävarmaa, eikä tulevaisuutta voi ennustaa. On kuitenkin hienoa, että olet jaksanut tuota hommaa ja saanut palautteen lisäksi muitakin hyviä asioita aikaan. Jospa sinä sittenkin jaksaisit ja kaikki menisi olosuhteisin nähden hyvin...

    VastaaPoista
  3. Muutamassa postauksessasi olet maininnut kuolinpäivän. En ehdi kaikki postauksiasi lukaista, joten valaisetko vähän mistä on kyse? Kiitos. :)
    ST

    VastaaPoista
  4. ST, uutukainen lukijani, kuolinpäiväni elokuussa on juur sitä mitä lukeekin. yksitoista vuotta sitten yksi päävaltimoista kalloni pohjalla repesi suihkuamaan voimansa tunnossa. siitä seurasi muutama infarkti (pikkuaivoissa)ja muuta sellaista sälää. puolen vuorokauden touhuamisella saivat minut töölön sairaalassa elävien kirjoihin, eivät vielä silloin lunvanneet minun muuten selviävän.
    tarkemmin voi tutkia avh-tunnisteista, jos silleen kiinnostaa....

    kuis tämä kisujuttu etenee?

    VastaaPoista
  5. Viisautta ja voimia päätökseesi!

    VastaaPoista
  6. Kumpaa myöhemmin katuisit enemmän?
    Vaikea päätös varmaan, vaikka luulen että nauttisitkin työstä, lukijoiden ohella, kovasti.
    Mutta eipä se nauttiminenkaan tietysti jaksamista takaa.

    VastaaPoista
  7. Minä puolestani luotan siihen, että osaat tehdä itsellesi sopivimman ja passelin ratkaisun! ♥

    VastaaPoista
  8. Ensimmäisenä minullekin tuli mieleen, että mitenkä jos kokeilisit hypätä toimittajaksi toimittajan paikalle ja jos tuntuu ylivoimaiselta, palaisit takaisin. Tai minähän taidan olla taas myöhässä...

    VastaaPoista