Aerobiologian laitos

... ja sen filiaali Lopella ovat täydessä toimessa.

Kyseessä on minun nenäni, jota mittaustehtävissä avustavat silmäni.

Luin just että tulossa on vaikea koivukevät, norkkoja roikkuu nyt niin runsaasti. Kiitos vaan, mieluummin odotan että puhelintolpat ovat täydessä lehdessä. Ja sitä odotankin monesta syystä.


Mutta sillä aikaa toisaalla:

pari ruukullista kirjavaa salaattia
kokonaisia kapriksia
erivärisiä kirsikkatomaatteja
purkki parsaa
vihreitä rypäleitä
punaista ja keltaista suippoa paprikaa (niitä mietoja)
savukirjolohta
isoja katkarapuja
varovasti suolaa (ruusu-)
salottisipulia
oliivi (neitsyt)öljyä

ruukullinen tilliä

yksi limetti tai sitruuna

huuhtele salaatit, tomaatit, paprikat ja rypäleet.  kuivaa.
sulata katkaravut.

revi salaattti kulhon pohjalle.
halkaise tomaatit ja rypäleet, lisää kulhoon

viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi,
pilko valutettu parsa kohtalaisiksi paloiksi,
viipaloi paprikat ohuiksi siivuiksi, "tikuiksi"

leikkaa savulohi reiluiksi paloiksi

lisää kaikki aineet kulhoon ja ripota varovasti suolaa sekaan.
pöyhi varovasti.

siirrä tarvittaessa mieluiseen tarjoiluastiaan ja lisää kokonaiset kaprikset pinnalle.

liruta oliiviöjlyä rohkeasti päälle.

anna vetäytyä kylmässä ainakin tunnin.

leikkaa tilli erilliseen astiaan ennen tarjoilua ja lohko sitrushedelmä omaan astiaansa.

Salaatin seuraksi sopii mustikka-pellavapatonki:

reilu puoli litraa lämmintä vettä
puoli pakettia hiivaa
pari ruokalusikallista sokeria
suolaa
oliivi- ja rypsiöljyä
vehnäjauhoja ohjeen mukaan
pellava-mustikkarouhetta (valio)

tee taikina normisti patonkitaikinan tapaan, nostata,  vaivaa ja leikkaa kolmeen osaan.

kaulitse neliöiksi ja rullaa kulmasta kulmaan kolme patonkia.

nostata pellillä
leikkaa vinoviillot patonkien pinnalle ja "voitele" runsaalla vedellä.

paista 220 (noin, kunnioita oman uunisi ominaisuuksia) kunnes pinta on ruskea

jäähdytä liinan alla.


LC Loppi/MaijaStiinojen Naistenpäivämessut olivat menestys. Yleisöä oli järkyttävän paljon ja ohjelmaa piisasi. oli muotinäytöstä moneen makuun, oli taitavaa tanssia, oli monenlaista näytteilleasettajaa konvehtikimpuista jalkojenhoitoon, kipporvaaresta jäsenkorjaajaan. Olipa oikea ennustajakin, joka tarot-korteistaan antoi elämälle suuntaa maksua vastaan. Oli sitä muotia ja mausteita, oli sisustusta ja entisöintiä, kukkia ja hyvää mieltä.

 

Muotinäytösten malleina toimivat ansiokkaasti omat naarasleijonamme. Taitavia tyttöjä, ensikertalaisiksi. Tässä esimerkkejä loppilaisen Kartanoputiikin valikoimasta.

Oli kaikkea mitä nainen hyvään oloonsa ja iloonsa tarvitsee. Naisten voimin.

Kaksi miehenpuolta sentään kelpuutettiin mukaan. Make hoiti äänentoiston ja J-P ilahdutti naisväkeä taitavalla vilunsoitollaan sekä henkilökohtaisesti että ihan lavalla. Leijonaveljiä hekin. Raija-leijona oli loihtinut kahvioon suussasulavia leijonaleivoksia ja tuhtia kääretorttua. Lähes kahdeksankymmentä naista oli onnekkaita arpajaisissa. Näytti hauskalta kun Päivi-leijonan ja parin avustaja-leijonan loihtimat tulppaanikimput lysivät tiensä voittajien käsiin ja kulkivat messuväen seassa.

 

Meillä täällä Lopella osataan kaikkea.

Etelä-Hämeen Tanssiopiston tytöt esittivät kaksi tanssia, tässä italialainen tarantella-tanssi.

Täytyy tunnustaa että olin melkoisen väsynyt illan päätteeksi. Koska en ole kykenevä raskaisiin töihin, minulle jäi tilaisuuden juontamisen vastuu. Ja sitä ennen myyjien ohjaaminen paikoilleen sekä sellaiset pikkutoimet.

Mutta ihana oli ilta. Katsotaan mitä keksimme ensi vuonna...

Anoppi Ensimmäinen Suuri (lasteni isävainaan äiti) puolestaan täytti 80.
Kulosaaren kartanon saunatilassa vietettiin perheen kesken iloiset kekkerit, joihin tyttäret ja miniät ja lapsenlapset olivat loihtineet maukkaat serviisit sekä ohjelmaa. Hauskimmat olivat pikkuisiman esittämä räppi ja Esterin syntymäpäivälaulu, johon kaikki vuorollaan osallistuivat. Tiedättehän se "ken on syntynyt tammi...". Eikä ollenkaan ollut huono kokemus kuulla ensikertaa Panssarijunaa, ihan oikeana ensiesityksenä, kiertue alkoi Tampereelta vasta seuraavalla viikolla.

Kasikymppisiltä liftasin lankomiehen kyydillä Kallioon satavuotisille.

Siis Stanstan ja Liskiksen.

Meillä on Stanstan kanssa aivan erityinen suhde. Se on jotenkin enemmän kuin ystävyys. Se on enemmän kuin  rakkaus. Se on.

Tulin tapaamispaikalle ennen Stanstaa ja Tuppoa. Minut oli kutsuttu muistohetkeen samaan paikkaan. Stanstan ystävä oli menettänyt poikansa vajaata vuotta aiemmin ja läheiset olivat kokoontuneet vainajan syntymäpäivän kunniaksi ensin haudalle ja sitten muistamaan.

Mitenkö Liskis tähän liittyy?
Stansta oli sitä mieltä että meidän kuuluu tavata ja olimmekin äidin kanssa jutelleet puhelimessa paria päivää aiemmin. Olimme siis tuttuja? Ällistykseni oli suuri kun minut komennettiin illan emännän viereen pöydän yläpäähän istumaan sen sijaan että olisin vaivihkaa koko muulle perheelle ja ystäville vieraana istunut vallan toisessa päässä Harley Parkinsonin kanssa. Blondi Tuppoineen saapuivat myöhemmin.

Pointti tässä lienee se että joskus kaksi ihmistä ovat ikituttuja, vaikkeivat koskaan aiemmin olisi edes kuulleet toisistaan. Näin oli.

Sopivassa välissä liukenin omaan pöytäämme murujeni kanssa ja tapasin mutkikkaan ystävä V:n avovaimoineen sekä uuden tuttavuuden J:n tyttöystävineen, nämä ovat alun perin Tupon ystäviä. Perhe laajenee kun sielut löytävät toisensa.

Hanna Hoolle vielä erikoistiedoksi että tapaamisemme sujui mallikkaasti Tupon pienen keittiön ääressä yli aamukuuden. Tällä kertaa oli vuorossa pikavisiitti, en voinut jäädä pitempään, koska paikallisläpykän lukijat odottivat tuotoksiani ja deadline on varhain tiistaiaamuna.

Seuraavan kerran palaan kalliolle kukkulalle kunhan ne kuuluisat puhelintolpat ovat täydessä lehdessä. Siinä välissä kun koivut ovat kukkineet ja heinät vasta odottavat vuoroaan.
Kauan eläköön antihistamiini!

Kauan eläköön ystävät!

Ihanan hengästyttävää

Ja se lienee myös pääsyynä laiminlyöntiini. Siis Liskolandian laiminlyöntiin ja teidän, rakkaani.

Nyt on päällimmäisenä Naistenpäivänmessut, joita leijonalaumani kanssa olemme rakentaneet.

 Kansainvälisenä naistenpäivänä ei enää juhlita naista, ei naisen asemaa eikä oikeuksia. Tänään naistenpäivä on alennettu ystävänpäivän ja äitienpäivän markkinavetoiseen kastiin. Kaupallisuuteen.

Kun ensimmäiset rohkeat naiset nousivat esiin  ja naistenpäivää alettiin viettää joltisenkin kapinahenkisenä naisten aseman kohottajaa, tekivät esiäitimme suuren työn, jota meidän ei ihan heppoisesti toimittaisi tärvellä kaupallisuuden alttarilla.

Mutta niin vaan on. Vain muutamissa postsosialistissa maissa naistenpäivää juhlitaan ja kunnioitetaan alkuperäisen arvon mukaan.

Kuka enää muistaa että vuonna 1975 vietettiin YK:n kansainvälistä naistenvuotta ja naistenpäivä, maaliskuun kahdeksas sai virallisen aseman ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivänä”?

No eivät nämä meidän Naistenpäivänmessutkaan kaupallisuudesta juuri poikkea. Järjestämme silti tuolloin sellaisen "naisilta naisille" tapahtuman. Mukaan on lähtenyt reilusti yli kaksikymmentä naisyrittäjää tuotteineen ja palveluineen. Mukaan on lähtenyt myös Hämeen tanssiopisto nuorten tanssijoidensa esityksillä. Oikea makupala maalaistapahtumassa tulee olemaan muotinäytös jossa esitellään niin paikallista kjuin kansainvälistä suomalaista suunnittelua ja osaamista. Muotikonsultti Leena Sarvikin tulee mukaan. Muotia esittelevät loppilainen Kartanoputiikki, nuoruudenystäväni Riitta Sandrenin Willana Oy ja nahka- ynnä pellavavaatteita luova Naturelli Verstas tuosta naapurikaupungista. Hassua, mutta en mitenkään löytänyt heidän kotisivuaan, pelkkiä kuivia yritystietoja vain. Mutta olen niitä kamppeita livenä nähnyt,  ne on siis tultava tänne Lopen -liäisiin itse tutkimaan.

Nämä pirskeet siis entisessä kotikylässäni (Läy)-liäisissä, Seuralassa, maamesseuran talossa, jota nykyään hallitsee Läyliäisten maa- ja kotitalousseura.

Ja sitten on tuo Sakari Pälsi.
Et muka ole kuullutkaan? Pöh. Kai sentään Fallesmannin Arvo on tuttu? No johan on. Tässä lievä linkki.

Meillä täällä Lopella pidetään Pälsiä suuressa arvossa, Hän oli tunnettu ja innovatiivinen kansatieteilijä, arkeologi, tutkimusmatkailija, valokuvaaja, kirjailija ja paljon, paljon muuta. Kirjastomme kulttuuri-monitoimisali on nimeltään Fallesmannisali. muun muassa. Pälsi-vainaan hauta on vanhankirkonmäellä, siinä Santa Pirjon kupeessa. Matkailu- ja "pyhiinvaelluskohde".

Noh. Tämän pitäjämme suurmiehen syntymää on tavattu viiden vuoden välein täällä juhlistaa. Tänä vuonna ovat vuorossa 130-vuotiskekkerit. Niiden kunniaksi ollaan viimeinkin perustamassa Pälsi-Seuraa (kirjoitusasua ei ole vielä päätetty). Ja se perustaminen on määrätty tapahtuvaksi Pälsin syntymäpäivänä, heinäkuun yhdeksäntenä.


Kaikkea muutakin mielenkiintoista on taas tekeillä, kevät on jo niin pitkällä. Mieleni pullistelee ideoita ja hauskuuksia, joiden toteuttamiseen tarvitsen kyllä terveitä (fyysisesti) apuvoimia. Niitä on mukavasti ilmaantunutkin, mutta itse ideoista tuonnempana. Sitten kun ne ovat aikeissa muuttua todellisuudeksi.

Nyt alan hiljentyä lepoaikaan. Huomenna on vain yksi juttukeikka ja sitten menen ostamaan uudelta viinakaupan tädiltä pullollisen jotain hyvää punaviintä. Se uusi viinakaupan täti muutti eilen tähän meidän taloon ja tuntui ensitapaamisella oikein mukavalta.

Niin, McGyver meni töihin. Oikeisiin töihin, ei millekään yhdeksän euron turhakkeelle. Sekin on kiitosrukouksen paikka.

Ja samalla vauhdilla kiitämme yhdessä saamaamme varjelusta ja armoa, kaiken koettelemuksen keskelläkin. Herra on suuri.

Edit Piaf: Mä näin äsken vielä yhden kirjoituskukkasen, jossain kohtaa lukee "kjuin", mutta sanoin Liskikselle että antaa olla, kun ei se sitä löytänyt uudelleen. Löydätkö sinä?

Suurin piirtein mallillaan - kai?

Jippii! Pakkasta pitelee ja Liskonainen hulmuaa Harley Parkinsonin kera pitkin pitäjää!

Vähän meinasi ryhtyä naurattamaan, kun radio Suomipopissa Arttu ja Rakel pohtivat taannoisen lumimyräkän seurauksia yhdessä kuuntelijakaartin kanssa. Noh, puhelimessa muudan tätsy sitten kertoi ajelleensa autolla hissuksiin Arabiasta Viikin suuntaan kunnes yksksaks yllättäen mummo porhalsi autoletkan ohitse rollaattorilla. Ja mitä tähän sanoo Arttu Harkki? Se sanoi että on varmaan vähän luonnolle käypää kun mummot huristaa Harley Parkinsonilla ohitse! Harley Parkinsonilla! Hih. Ja radiossa. Toinen HIH.

Meillä on täällä Lopella luovutettu verta. Muunmuassa. Männä tiistaina rikottiin tiettävästi tähänastinen ennätys: kahdeksankymmentäviisi pussillista elämän eliksiiriä lähti matkalle kohti Kivihakaa ja jatkojalostusta.

Ajatelkaa: kahdeksankymmentäviisi kertaa neljäsataaviisikymmentä millilitraa on oikeesti  yli kolmekymmentäkahdeksan litraa tuota arvokasta punaista nestettä! Ja kun kerromme sen kolmella saadaan apua yhteensä noin sadalle viidelletoista ihmiselle. Ihan vaan loppilaisin voimin, ihan vaan vajaan kymmenen minuutin makoilemisella per ihminen. On se verenluovutus ja veripankin toiminta sentään mahtavaa.

Liskonainen ei kelpaa verenluovuttajaksi. Ei ole koskaan kelvannut. Se on sikäli harmittavaa, että vereni on vahvaa ja sitä riittäisi mainiosti harvinaisille AB+ -ihmisille. Mutta siihen on tyytyminen.

Kun vuosi on edennyt näinkin pitkälle ja päivänvaloa piisaa kohta melken yhdeksän tuntia näillä leveysasteilla alkaa myös loppilainen into järjestää kaikenlaista kivaa. Niinkuin uutukainen hankkeemme, sellainen aistien hanke. Olin eilispäivänä tekemässä tästä alkavasta pilotista juttua. Kerron teillekin, rakkaat, siitä, kunhan olen juttuni kirjoittanut  ja julkaissut. Ensi viikolla kenties.

Jos ette sattuneet huomaamaan, niin meillä oli tuossa sellaiset vaalit. Presidentin vaalit. Ja valtakunta sai uuden kuninkaan. Totisesti tuntui väliin että kuningasta oltiin huutamassa, sen verran uhokasta kampanjointi oli ympäri maata ja eritoten täällä, missä pitää majaa kokoomuspuolueen nöyrä palvelija, kansanedustaja. Kokoomuksen.

Minulle oli ensimmäisellä kierroksella tulla moraalinen ja eettinen ongelma. Jollei Paavo, se nuorin ja viksuin, Arhinmäki olisi lähtenyt nöyrästi kisaan, olisin joutunut ensi kertaa elämässäni jättämään tyhjän äänestyslipun.

Toisella kierroksella valinta oli helppo. Kahdesta pahasta pienempi oli mottoni. En sentään riemusta kiekuen liputtanut Pekan puolesta, mutta en voinut mitenkään olla äänestämättä, olihan Haavistolle antamani ääni sentään pois patamustalta porvarismilta. Mitähän muuten suursuosikkini Kari Suomalainen -vainaa olisi näistä vaaleista saanutkaan irti. Takuulla ainakin pilvenreunalla nauranut partaansa.

Nyt on kansa sanansa sanonut vastoin parempaa tietoaan (tarkoitan nyt niitä yli kahtakymmentä viittätuhatta, joiden liput hylättiin ja niitä liki kolmeakymmentä prosenttia, jota typerästi jättivät käyttämättä vaikutusmahdollisuutensa) ja siihen on kuudeksi vuodeksi tyytyminen. Luulen että kokoomuspuolueen pullistelu vielä nappaa omasta kintusta pahasti kiinni lähikuukausina. Samalla viisiin kun näyttää käyvän Soinin vetämälle sekalaiselle puolueelle. Sen saa mitä tilaa.

Onnittelumaljan nostan sentään uutukaiselle pikkuneidille, joka Paavon ja vaimonsa läsnäollessa näki tänään päivänvalon. Koskahan edellisen kerran on minkään puolueen puheenjohtajan vauvauutinen saanut tällaista vauvahuomiota? Kuin kuninkaalliset.

 Perinteiseen tapaan kuvakevennys, olkaatten niin hyvät:

Kävin eilen myös Päivi-ystäväni kukkakaupassa tekemässä liikkeen neljännesvuosisatahaastattelun. Sivupöydällä, oikeastaan näyteikkunassa oli kaunis tulppaaniasetelma. Kirkkaassa lasipurkissa oli nippu tulppuja tuolleen maljakon reunan tasalle aseteltuna. Tuumin että siinäpä kissankestävä leikkokukka-asetelma ja ostin kimpun. Vuorokaudessa tulput ovat kasvaneet kirjaimellisesti yli äyräiden. Minun silmääni se kuitenkin kovasti hivelee.

Idean saa ihan vapaasti ottaa käyttöön. Uskoisin sen kestävän uteliaiden kissojen lisäksi myös uteliaat kaulattomat hirviöt (suora lainaus taas yhdeltä idoliltani, Markus Kajolta). Ei siis minun ilmaisuni, minähän RRRaksatan pieniä kaulattomi... eiku suloisia lapsukaisia. Kunhan ne vaan ovat riittävän kaukana minusta. (terkkuja pikku-Deelle Sisukairaan).