tiistai 17. elokuuta 2010

Tänään se alkoi

... syksy.

Ikään kuin koko kesän riivanneet vaivat olisivat säikähtäneet ja poistuneet paikalta. No eihän ne oikeesti mihinkään ole kadonneet, nautin vaan niin suuresti tämänpäiväisestä ilman alasta.

Toinen hämmästyksen ja suuren ilon aihe on se että kymmenvuotisesta kesäpaniikista ei ole kuulunut mitään. Ei inahdustakaan. Olisiko niin että päästyäni pois -liäisistä olen rennompi, kaikki siihen kylään liittyvät jumitukset ovat poissa. Olen vapaa. Monellakin tapaa.

Ihan tosissani olen tässä johtunut tuumimaan syitä kesäpaniikin puuttumiseen.
Minähän allekirjoitin vuokrasopimuksen silloin vuonna 1999 kolme päivää ennen kuolemaani, näkemättä koko torppaa. Kun viimein pääsin "kotiin", jämähdin samalla siihen kylään. Sekä henkisesti että ihan konkreettisestikin. Henkeni ja pääni pitimiksi tulin sitten tarttuneeksi kaikenlaisiin vapaina oleviin puuhiin, vilpittömästi ystävystymättä kuin muutaman ihmisen kanssa.

Nyt on asiat toisin. Olen vapaa. Olen vapaa liikkumaan omin nokkineni, kaikki tarvitsemani on Harleyn kanssa jalkapelillä saavutettavissa. Ja riippumattomuus. Ah, se on jumalaisen upeaa.

Odysseiani on päättynyt.


Tänään vetelin Tytin kanssa makoisat päikkärit ennen illan työkeikkaa.

Juu, luit ihan oikein. Tyttihän on kuikuillut kotinurkilla jo sunnuntaista lähtien. Ujostellen pyrkimässä takaisin kotiin. Tänään rohkeutta oli riittävästi ja herkkulautasen houkuttelemana tyttö saatiin sisätiloihin ja partsin ovi tiukasti kiinni. Vähän on tietty taiteilemista Tytin turvallisen kotiutumisen kanssa, ei muita eläimiä vielä tarvitse kohdata. Pelottavia ovat.

Tytti muuten tuli kotiin ilman fleksiä. Ja tuoksui puuvajalle, saunapuille. Joku on selvästi sen verran saanut kissasta otetta että on vapauttanut sen lisäpainosta. Sitä vaan ihmettelen ettei samalla vaivalla ole soittanut ja kertonut tapaamisesta, onhan Tytillä kaikki tiedot kaulapannassaan. Toisaalta se on kyllä saattanut ryhtyä taas hydraksi....


Kävin ehtoolla keikalta palatessani moikkaamassa vainajiani. Alunperin ajattelin etsiä Äijä-Vainaan leposijan, mutta enpä löytänyt. Sen verran laaja on meidän sematoriomme. Muut pojat sentään olivat paikoillaan ja vakuuttivat olleensa ihan kiltisti.

Loppukevennyksen paikka on tässä.

Mitäs nyt? Eikös täällä saa sittenkään syödä rauhassa?



Huomenna yhdeksän viikkoa täyttävät järkäleet pikku päikkäreillä, että jaksavat sitten yöllä peuhata ja sisustaa huushollin oman makunsa mukaiseksi.

9 kommenttia:

  1. Onpa kiva kuulla, että Tytti on päässyt taas kotiin ja uskaltautunut sisäruokintaan!

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että Tytti on taas kotona! :) Pikkukisut viettävät energistä yöelämää - välillä on pakko levätä. :D

    VastaaPoista
  3. Mitähän se Tytti seikkailuistaan kertoisi, jos osaisi puhua.. ja riiviöt alkaa näyttää jo lähes kissoilta.

    VastaaPoista
  4. Lapsosethan näyttävät ihan jo "oikeilta" kissoilta. :)
    Vanhempieni 20 v. kisu ei kestänyt enää hellettä ja luovutti reilu viikko sitten. :/
    Mietiskelen tässä juuri, että uskaltaako yllärinä viedä sinne kisulapsosia (isä on jo eläkkeellä)... Ehkä kuitenkin kysyn äidin mielipidettä asiaan.
    ST

    VastaaPoista
  5. Tytille terveisiä! Ovat nuo kaksi jo niin isoja, että tuntuu oudolta niiden olleen niin pieniä juhannuksen aikaan.
    Olo on kaamea! :( Aivastellut ja yskinyt koko yön. Nyt mietin onko voimia liikkua kaupunkiin ja lääriin vai jätänkö suosiolla huomiselle. (tulkoon sanomista, mutta oma oloni lienee tärkeämpi mittari?) Läähätän.

    VastaaPoista
  6. ST:
    kersantti karoliina on kyllä vapaa hoitamaan vanhuksia.
    jos haluat jutella asiasta lisää, laita sähköpostia, saat vaihtarina "oikean" osoitteen ja puhelinnumeron.

    VastaaPoista
  7. Kiitos liskonainen. :)
    Kysäisen äidiltä tilannetta lauantaina, kun menen visiitille.
    ST

    VastaaPoista
  8. Palaan kissa-asiaan. Tiedustelin äidiltä asiaa tekstiviestitse. Kuulemma liian arka asia otettavaksi esille isän kanssa ja yllätyksenä ei voi viedä, kun kuulemma asiasta saattaisi suivaantua.
    Pitää antaa hetken ajan tehdä työtään, tiedän itse, että menee viikkoja, ennen kuin asiasta voi edes keskustella.
    Palataan asiaan myöhemmin, mikäli arvon kersantti karoliina on vielä kotia vailla.
    Kiitos huomaavaisuudestasi.
    ST

    VastaaPoista
  9. Kyllä ne mun kiroituksen (hups, en korjaa) julkaisi, ja vielä mukana kuva rautatieasemalta, ykköslaiturilta :)Voin kopsia kirjoitukseni sulle s-postiin, jos haluat lukea, mitä susta kirjoitin, etenkin kun lainasin täältä vähän materiaalia lupaa kysymättä... ??

    VastaaPoista