perjantai 31. lokakuuta 2008

Nyt se on ohi.

Ne kauan odotetut ja pelätyt hautajaiset ovat ohi.
Hautausmaan Suuri kappeli täyttyi saattoväesta likimain viimeistä penkkiä myöten, omaisten puoli, se ovelta katsottuna oikealla, täyttyi yli äyräiden. Meillä on suuri perhe.

Kappeli oli askeettisen kaunis, tiiliholvein vuorattu ja viherkasvein somistettu. Penkit olivat rauhoittavan tummanruskeaksi petsatut. Sitten edellisen sukumme jäsenen siunauksen sama kappeli oli saanut kokea joitakin muodistuksia kuten tyylikään valaistuksen.

Albinonin Adagion viimeisten sävelten hiipuessa Seurakuntasisar johti lähiperheen ja ystävät viimeiselle tervehdykselle. Yksinkertaisen mutta tyylikkään tammiarkun kupeille kasvoi pääosin sinivalkoinen kukkaketo jota Suomen ja YK:n liput juhlallisesti vartioivat.

Kun Lähiomaista siunataan tulee kuunnelleeksi siunaavan papin puhetta aivan toisella korvalla kuin vieraammissa hautajaisissa. On pakko tunnustaa että tässä puheessa oli totta joka sana. Suurmiehen lähetimme viimeiselle matkalle.

Kun poistuimme kukkien laskun jälkeen tulevalta haudalta syttyi itäiselle taivaalle tämän vuoden upein sateenkaari. Kulta-aarteet kimalsivat molemmissa päissä ja kaksoiskaari oli ehyt ja vahva. Se syntyi varoittamatta täydellisenä ja kun olimme sen kaikki nähneet se katosi silmänräpäyksessä kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Lasten Isi kiitti.

Lupasin että Herra kantaa hänet kotiin,
niinkuin on ollut puhe.


396 Käyn kohti sinua

Lowell Mason 1856




1.
Käyn kohti sinua,
oi Herrani,
tietäni viitoittaa
pyhä ristisi.
Virteni matkalla
soi täynnä toivoa.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

2.
Kun päivä pilvinen
tien pimentää,
kun synkkä, raskas yö
usein yllättää,
niin katseen kaipaavan
taivaalle kohotan.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
3.
Suo, että näkisin
tien taivaaseen,
vaikka se peittyisi
vaivaan, murheeseen.
Lohduta sanalla,
uskoa vahvista.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.

4.
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.


Sarah Adamsin virren (1841, suom. Rauhansäveliä 1894, Aune Krohn 1912) pohjalta Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.

Tämän me tunnemme myös Titanic-hymninä ja nimellä Sua kohti, Herrani.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Vaalien jälkeen helpottaa?

Helpottaako?
Höpöhöpö, mikään mitään helpota. Kalenteri ainakin on laitoja myöten täynnä kaikenlaisia merkintöjä ja kellonaikoja. On siellä jokunen osoitekin. No, okei tällä viikolla vielä saa elellä hissuksiin... tai hetkinen?
Eiku... joo, tosiaan!

Maanantaina: uusien sovittelijoiden tapaaminen. Riihimäellä. Lehtijuttu ja yhdistyspalstailmoitukset.
Tiistaina: yhdeksänsien Nuorten Halloweenbileiden valmisteluistunto, se on onneksi meillä kotona.
Keskiviikkona: pitäisi olla a) päävikaisten retki Lahteen Hiihtomuseoon ja lounaalle, b) Lopen Vasemmistoliiton syyskokous, se olis kirkolla, tarkemmin sanoen kunnantalolla ja c) Nuopparin valvontahuki ihan tuossa naapuritalossa.

Rasti ruutuun c)

Torstaina: hö? tyhjä? Täytyy olla joku virhe tai sitten olen autuaasti unohtanut jotain.
Perjantaina: Lasten Isin siunaus.
Lauantaina: Ne yhdeksännet Halloweenbileet.
Sunnuntaina: en taida taaskaan jaksaa lähteä kirkkoon.

***

Lapsena minulla oli Erkki Tantun kuvittama sanontakirja. En muista nimeä mutta kannessa rehvasteli ukko piipunnysä suussaan, "Piippulipappa-kirjaksi" sitä nimitin.
Tässä yksi jokaisen kunnon eläkeläisen haavekuva:

Milloin olisin työt tehnyt?
Maanantaina en malttanut
Tiistaina en tietänyt
Keskiviikkona en kerennyt
Torstaina en tohtinut
Perjantai oli paha päivä
Lauantaina pyhän aatto
Sunnuntaina suuri juhla

Kuvituksena pulleamahainen renkipoika hangon vierellä heinäpellolla korsi suussaan ja lakki silmillä. Taattua Tanttulaatua.

***

Tällaista hölynpöyä syntyy kun on menty ajoissa nukkumaan, otettu tarvittava määrä pillereitä ja kapseleita, nukuttu kahteen eri otteeseen ja lopulta noustu ylös, haettu punaviiniä lasillinen, luettu uutiset, pelattu kahta sorttia mahjongia, luettu edellisen päivän tyhjänpäiväinen Iltalaehden vaalinumero ja päivän (edellisen) ilmaisjakelusaalis.
Väsyttää niin vietävästi mutta silmät on seljällään kuin animahahmolla mangasarjiksessa.

Tämä olisi muuten hyvä asento mutta veikkaan ettei siitä ihminen omin avuin irtoaisi...

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Naaraskarhuystäväni antoi myös enkelipystin.
Näillä perusteilla:
vaikka hän jo tämän saikin. Kerronta on ihan omaa luokkaansa ja hänellä on taito antaa meille kaikille kaikenlaista ajattelemisen aihetta."

Lämmin kiitokseni!


lauantai 25. lokakuuta 2008

Se ruusu on puhdasta purppuraa

Nuori ystäväni Susikairan akka opettelee kunnareiden liittämistä blogiinsa. Ja ilmiselvästi hyvällä menestyksellä.

Tämän kauniin ruusun otan mielihyvin vastaan ja välitän sen edelleen Seurakuntasisarelle.
Meillä on ihana virtuaaliyhteisö!

perjantai 24. lokakuuta 2008

Uusi kunnari, tärkeä



Näin tämän ensi kerran Brimin blogissa ja ajattelin että onpa hyvät perustelut.

Olen kovin iloinen ja otettu saadessani tämän kunnarin Kristiinalta. Erityisesti siksi että olen antanut jotain kanssakulkijoilleni, siitähän tämä on osoitus ja palkinto.

Aateluus velvoittaa. Jos ajatuksistani ja kokemuksistani on iloa ja apua lähimmäisilleni on oma henkilökohtainen blogini ja omien tuntemuksieni jakaminen ollut onnistunut ratkaisu.



Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.


2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.


3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.


4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.


5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Ja toki haluan tämän antaa eteenkin päin.
Minulta tämän saavat:

Postuumisti Katili

Seurakuntasisar

Susikairan akka

Kaikki nämä rehellisestä ja arvokkaasta osallistumisesta blogimaailmassamame.

Nöyrä kiitokseni.



torstai 23. lokakuuta 2008

Ne tulivat kaikki

Olen kahtena päivänä ottanut yhteyttä nuoruutemme aikaisiin ystäviimme. Kun viimekesi olimme samalla asialla soittelin kutsuja yllätyssynttäribileisiin. Lasten isi täytti puoli vuosisataa. Ne olivat iloiset juhlat joissa tapasimme vuosikaudet kadoksissa olleita ystäviämme.

Nyt olen lasten pyynnöstä kutsunut ystäviämme saattamaan nuoruutemme jengin itseoikeutettua kunigasta viimeiselle matkalle.Monelle uutinen oli mykistävä shokki. Isi ei halunnut kertoa kenellekään syövästään ja me kunnioitimme hänen toivomustaan lähes loppuun asti. Sitten alkoi omatunto painostaa ja oli pakko kertoa lähimmille ystävillemme ja lasten kummeille asioiden tila.

Ja kertoa tämä kaikki puhelimessa uudestaan ja uudestaan. Ja muistella menneitä yhteisiä aikojamme. Siinä tuli revityksi monia nipinnapin arpeutuneita haavoja auki. Asioita jotka olen tieten tahtoen nuijinyt litteiksi ja piilottanut vakuumiin pakattuina syvälle kaapin perukoihin. Edes yli kuuden vuoden terapiassa ei ammattilainen saanut niitä kiskotuksi esiin vaikka vakuutti tietävänsä niiden olevan olemassa ja pyrkivän lopulliseen selvittelyyn. Siellä pysyivät. Niin vahva on ihmisen itsesuojeluvaisto.

Mutta nyt ne tulivat,

Ne tulivat kaikki
sieluni tappajat kurjat
näin miten heill' oli silmissä
kavala kiilto
ja takana tappara heilui

Kuoleman partaalla
sieluni värisi hetken
herposi hauraana sitten

Sinä hetkenä kuolivat kaikki
sieluni haltijat hyvät
uskoni toivoni määräni kauneimmat
Sinä hetkenä kaikelle kuolin

Nyt olen graniittimöhkäle kova
johon turhaa on takoa
tuskaa ihmisen

- Lydia Lehmusto -

ne tulivat ja ne on käsiteltävä loppuun. Yksin tai yhdessä shrinkin avustuksella.

Jumalalla on kädet täynnä. Hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. Amen.

Ethän lainaa isotätini runoa pyytämättä lupaa ensin minulta.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Totuus elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta?

Ystäväni M sai sähköpostiinsa tervehdyksen:


Naise elämää?

Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti. Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki. Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.

Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii. Venytel tualis semmottos, et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi. Hiukka hianon näköst. Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.

Pan lähettäen kaikil, joil o väsymyst ja kaikil, joil ei ol ja si kaikil, joil halut viesti laitta.

Kyl o helppo ol naine!!!!

-Heli Laaksonen-

Minä teen työtä käskettyä ja tökkään koko totuuden tänne kaikille tiedoksi. Olkaa niin hyvät!

tiistai 21. lokakuuta 2008

Kivikokoelmia ja putouksia


Muistako vielä putoukseni? Sen joka muutti parvekkeelle keväällä?
Jota kukkakauppiaani väitti posliinikukaksi?


Koska en osaa ottaa lähikuvia (ei kuulemma ole tarpeeksi valoa) joudut tihrustamaan tästä.
Tämä on jo toinen kerta kun putoukseni tekee tuollaisia jotka minun mielestäni ovat kukinnon nuppuja.
Ei se vaan ole pitemmälle kukkinut ja nuput ovat jonnekin kadonneet, epäilen Casvissyöjä-Casperia. Jos näistäkään tule toivomiani kukkia, uskon että tällä mallilla on noin vaatimatonta tuo viehätysvoima.

***

Ennen sairastumistani keräsin ja hioin kiviä. Kaikenlaisia kiviä mutta myös korukiviksi määriteltyjä. Haaveeni on päästä vielä työstämään kiviä koruiksi ja esineiksi asti. Eniten minua on pelottanut sahaaminen, koska se on ainoa työvaihe jossa olisi aikaa hyvä nähdä jotain. Ettei tule sahatuksi sormeen. Muut vaiheet menevät näppituntumalla kaksoiskuvista huolimatta.

Hiontavimmaa odotellessaan kivien on istuttava jossain. Suurin osa on laatikoissa eri puolilla asuntoa ja kellareita. Jotkut majailevat kukkapurkkien pinnoilla, jotkut lokeroissa seinillä.


Pohjalla ihan tavallista akvaariohiekkaa jonka sekaan on ripoteltu lasi- ja värikiviä. Koska Tapani Kansa ei ymmärrä mitään kasveista on koristeeksi laitettu osa kivikokoelmastani. Tässä ruudussa on mm. epidoottia Hausjärveltä, pyöreitä rantakiviä Oulusta, piikiveä Kuolleelta mereltä, beryllejä Luumäeltä ja liekkijaspista Kuusamosta.


Tässä nurkassa osa Ahvenanmaata, ylinnä oikealla iso sydämen muotoinen kivi jonka sain Liisa-ystävältäni 50-vuotislahjaksi, sinikvartsia Hyvinkäältä, aventuriinia kuusamosta, valkoinen raidallinen kvartsinpala Kuusamosta, tasaisen vihreitä epidootteja Hausjärjveltä ja pala turkoosia masuunikuonaa Vantaan Kaivokselasta.

Huomenna tämäkin kokoelma on taas eri näköinen koska T. Kansan huvina on sisustaa kämppänsä päivittäin uuteen uskoon.

- jaa mää vai?
-no just sää!

JALANJÄLKIÄ


Kristiinalla oli blogissaa runo, kekustelu Jumalan kanssa.
Luvalla lainasin sen tähän. Lohdutukseksi ja muistutukseksi.
Erityisesti Seurakuntasisarelle.


Jalanjälkiä

Uneksin eräänä yönä.

Uneksin kulkevani rannalla Jumalan kanssa.

Taivaalle ilmestyi kuvia minun elämästäni.

Joka kuvassa näin kahdet jalanjäljet hiekassa;

toiset olivat omani, toiset Jumalan.


Kun viimeinen kuva näytettiin, katselin jalanjälkiä

taaksepäin. Huomasin, että useasti elämässäni

näkyi vain yhdet jalanjäljet. Näin myös, että

tällöin kyse oli elämäni yksinäisimmistä ja

vaikeimmista hetkistä.


Se huolestutti minua suuresti ja kysyin

Jumalalta tätä. ”Jumala, sanoit silloin kun

päätin seurata sinua, että kuljet aina vierelläni.

Mutta huomaan, että elämäni vaikeimpina

aikoina jalanjälkiä on vain yhdet…

En ymmärrä miksi jätit minut silloin,

kun tarvitsin sinua kipeimmin.”


Jumala vastasi: ”Rakas lapseni. Rakastan sinua

enkä koskaan hylkäisi sinua.

Vaikeina koettelemusten aikoina, jolloin

havaitset vain yhdet jalanjäljet,

silloin minä kannoin sinua.”


MARGARET FISHBACK-POWERS

lauantai 18. lokakuuta 2008

Vain elämää

Roosalla oli tänään/eilen (kello on 0.01) juhlapäivä. Iltapäivälenkillä tavattiin kakkosrakas Leevi joka on tirmakka biconfrise-herra. Oli isäntänsä kanssa pissillä. Isäntä ei aluksi ollut tuntea Roosaa uudessa syyskampauksessa mutta Leevi tunsi. Tietenkin.

Kotvan kuluttua ykkösrakas Aulis (Gerlander, virallinen valvoja) saapui maminsa kanssa syysparturiin. Myös Aukin äipän vuosi sitsten leikatut pitkät ponnarinutturahiukset piti leikattaman, mutta kuinka sitten äkkiä tulikin kova kiire pois kun herra oli saatu talviteloille. Jotkut pitkähiuksiset taitavat uskoa tosissaan että hukkaavat osan identiteetistään ja /tai voimastaan jos hiuslatvoja vähän siistitään. Kosto elää, parturisakset ovat valmiina seuraavaan vierailuun.

Illan huippu oli Roosallae rakkaan ihmisvieraan odotettu visiitti. Oikeasti tämä ihmisvieras oli MINUN vieraani mutta sekös Roosaa häiritsi, syliin vaan suupielet korvissa ja hymyhampaat vilkkuen. Roosan henkilökohtaista omaisuutta, kun oli tuonut ihania peuran mahalaukun palasia herkuksi.

Toisin sanoen, ihan tavallinan arkipäivä. Ei mitään vaalijuttuja, ei penskoja, ei sovitteluja. Vain omaa perhettä ja ystäviä.

Paitsi että Seurakuntasisaren Isin kuolema ja tulevat hautajaiset ovat kirvoittaneet niin uskomattoman ikävän selkkauksen perheiden välille että puistattaa. Olin jo unohtanut miten "tärkeitä" asioita ovat kukkienlaskujärjestys arkulla, tuhkauskrematorion valinta ja nimien julkaisujärjestys kuolinilmoituksessa. Eniten ihmettelen sitä että yhtäkkiä minusta olisi pitänyt tulla leski vaikka erosimme Isin kanssa yli kaksi vuosikymmentä sitten. En viitsi edes kertoa kenen suusta nämä tulivat. Toivon että tyttäret jaksavat raskaan tehtävänsä loppuun asti kunnialla ja omantuntonsa ääntä noudattaen.

Hyvää yötä, painun pehkuihin mieheni, kissojeni ja koirani kanssa. Otan vielä mukaani Timo Harjunpään. Eiköhän niillä eväillä uni tule.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Suruaika

Nykyäään ei enää julisteta suruaikaa. Suruliputus kyllä joskus, varsinkin jos kysessä on julkisuutta herättänyt ja /tai koko kansakuntaa ravisteleva tapahtuma. Vaikka ihan samanlainen shokki ja maaillmanloppu on jokaisessa perheessä kun perheenjäsen menehtyy. Ei kukaan ole käsi ojossa tarjoamassa kriisiapua perheelle.

Akuutti kriisi on henkilökohtainen asia. Sillä on ihan yhtä mahtavat mittasuhteet kuin suuremmillakin onnettomuuksilla.

***

Tänään puoliltapäivin oli omaishoitajien ja omaishoitajaperheiden mielenosoitus eduskuntalla Helsingissä. Asia on yksi tärkeimmistä inhimillisistä ja taloudellisista tämän "kriisiajan" keskellä.
Ampparien uutishaussa sanalla "omaishoito", ei yhtään osumaa; sanalla "omaishoitajat" yksi osuma, Keskipohjanmaa.net sivulla ja sekin kaksi päivää sitten. Meillä täällä Lopella väännettiin kaksin käsin ennakkopuffin saamisesta paikallislehteen. "ei laiteta, kun tapahtuu Helsingissä" sanoi ajan hermolla kykkivä päätoimittaja. Piti oikein ärähtää ja muistuttaa että Lopella on paljon omaishoitajaperheitä, joita asia koskee myös oman pitäjän lehden lukijoina. ...kele. Puffi julkaistiin.

Olen itse ollut viikkoja, itse asiassa kuukausia omaishoidettavana, kunnes tokenin sen verran että kykenin opettelemaan hiljalleen omien asioiden toimittamista. Lapseni ovat olleet Isinsä omaishoitajina sairauden viimeiset kuukaudet ennen saattokotiin pääsyä. Omaissuhde ei katkennut eikä omaishoitokaan, Terhokodissa myös omaiset saivat tukea ja huomiota.

Kummallakaan kerralla lapseni eivät hakeneet omaishoidon tukea koska asian käsittely ja tarvittavat selvitykset hoitajan tilanteesta, palkasta jne. olivat heidän mielestään järjettömät ja käsittelyajat vielä järjettömämmät. Jo omaishoitotilanteeseen joutuminen on jonkinlainen shokki ja kriisi. Varsinkin jos kyseeessä on ollut akuutti onnettomuus tai nopeasti etenevä sairaus joka vaatii nopeita toimia ja ratkaisuja. Ei silloin ole aikaa eikä resursseja ryhtyä ottamaan kriteereistä selkoa eikä kinaaman kunnan kanssa. Miksi se on niin vaikeaa?

Kaikkein kummallisnta tässä on se että nämä asiat muuttuvat kunnissa tärkeiksi joka neljäs vuosi tuossa syys-lokakuun taitteen tienoilla. Muina aikoina ne eivät ole kovin tähdellisiä asioita. Ei ainakaan budjettiruljanssissa. Toinen kummallisuus tässä on se että monissa kunnissa valtuustotyöskentelyä johtaa kansanedustaja. Eikös tässä nyt ole jonkinlainen ristiriita? Eduskunta istuu työpöytiensä ääressä hioen juustohöyliä, leikkureita ja vesureita joilla sitten
karsitaan kuntien valtionavustuksia ja muita tukia. Ja samat edustajat valtuustoryhmineen kiljuvat naama punaisena leikattujen eurojen perään.

Kukahan tässä nyt oikeastaan ajaa kenen asioita?

***
Niin, hyvää minulle muuten kuuluu. Vähän väsyttää ja syysflunssa vaivaa. Cladosporum-itiöiden lisäksi. Tyttäret painivat hautajaisjärjestelyiden ja lähisukulaisten kanssa, niin kuin varmaan kaikissa perheissä kuoleman sattuessa.

Olen lohduttanut että post mortemit riidat, kiukuttelut ja itsekkys ovat Luojan lahja johon on helpompi purkaa ensimmäinen suru, tuska ja turhautuminen kunnes hautajaisten jälkeen on mahdollisuus rauhassa antaa surun tulla elää vaatimansa ajan päästäkseen sitten hiipumaan omaan asemaansa, kauniiksi muistoiksi ja helläksi kaipuuksi.

Anteeksi pitkä poissaoloni, pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Näin sen pitäisi mennä

Tiina-ystäväni laittoi äsken sähköpostia:


Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta:

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin tutkimaan erästä
Irlanninsusikoiraa nimeltä Belker.
Koiran omistajat, Ron, vaimonsa Lisa ja heidän pieni poikansa Shane,
olivat kaikki hyvin kiintyneitä Belkeriin, ja toivoivat ihmettä.

Tutkin Belkerin, ja totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin
perheelle, ettemme voineet tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle
koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Se voitaisiin tehdä heillä
kotona, ja näin saattaa Belker turvallisesti, omien ihmisten
ympäröimänä, viimeiselle matkalleen.

Tehdessämme valmisteluja Ron ja Lisa sanoivat, että voisi olla hyvä,
että kuusivuotias Shane olisi myös läsnä. Heidän mielestään Shane
saattaisi oppia jotakin tästä kokemuksesta. Seuraavana päivänä tunsin
tutun kuristavan tunteen kurkussani katsellessani Belkeriä ja
perhettä,
joka ympäröi sitä.

Shane vaikutti niin rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa
viimeistä
kertaa, että aprikoin, tiesikö hän mitä oli tapahtumassa. Muutamassa
minuutissa Belker nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen. Shane
vaikutti
hyväksyvän Belkerin poismenon ilman mitään vaikeuksia.

Istuimme kaikki hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta
tosiasiasta,
että eläimet elävät ihmistä niin paljon lyhyemmän ajan.

Shane, joka oli kuunnellut hiljaisena keskustelua, virkkoi: 'Minä
tiedän
miksi'. Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.

Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan
kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.
Hän sanoi: 'Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat oppia, miten
eletään
hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö
totta?'
Sitten hän jatkoi: 'No siis, koirat tietävät jo tämän, ja siksi niiden
ei tarvitse elää niin pitkään.'

Elä yksinkertaisesti. Rakasta anteliaasti. Välitä syvästi.
Puhu ystävällisesti.
Muista: jos koira olisi opettajasi, oppisit monia hienoja asioita.
Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään.
Älä koskaan kieltäydy hupiajelusta.
Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa
hurmiota.
Ota nokosia.
Venyttele ennen ylösnousua.
Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.
Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää.
Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella.
Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun
katveessa.
Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi.
Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta silkasta ilosta.
Ole uskollinen.
Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet.
Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen.
Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise
hellävaraisesti.

NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ.

... siis uteli josko heidän perheeseenesä sopisi irlanninterrieri. Sen mitä perhettä tunnen, sanoisin että oikeinkin mainiosti.

Kaikenlaista kamaa


Katili opetti minut(kin) vastailemaan kaikenmaailman meemeihin.
Siispä tässä pikainvis huushollistani:




[x ] akvaario (akvaariosta tehty terraario kilpparille
)
[ X] arabian astioita, teepannu, loput on jotenkin ennakkoperiytyneet
[ ] arkkupakastin
[x ] astianpesukone
[ ] autotalli
[ ] digiboxi
[x] digikamera
[ ] digitaalivaaka
[x] dvd-soitin
[ ] epilaattori
[ ] farmariauto
[ ] henkilöauto, ei mitään autoa
[ ] hiirimatto, toimii matottakin
[x] hiustenkuivain
[ ] höyrysauna
[x] iittalan astioita , muutama tuikkulyhty
[ ] ilmakiharrin, ennakkoperitty
[x ] ilmakitara , laillisesti vihityllä on
[ ] ilmankostutin
[ x] jenkkisänky
[x] kahvinkeitin
[ x] kahvipannu (espresso, sellainen mutterimalli)
[ ] kannettava dvd
[ ] kannettava tietokone,
[ ] keittiövaaka
[ x] kenkäteline, se on kyllä aika iso hyllykkö
[ ] kerrossänky,
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[ ] kopiokone - monitoimikone
[ ] kotiparturi
[ ] kotiteatteri
[ ] kottikärryt
[ ] kuisti
[ x] kuivausrumpu, ihana vehje, helpottaa vammaisen elämää
[x] kultaisia koruja
[x] kuntolaitteita, lasketaanko käsipainot?, joo lasketaan
[x] kylpytakki
[x] laajakaista
[ ] lankapuhelin
[x] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[x] leivänpaahdin
[x] litteä tietokonenäyttö,
[ ] luistimet,
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin
[x] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka
[ ] moottoripyörä
[ ] mp3-soitin
[x] musiikkisoitin, höh? Tietokoneelle on ribattu n. 14.000 biisiä, sekä omasta että laillisesti vihityn kokoelmista
[ ] navigaattori, vain suuntavaisto
[ ] oma ranta
[ ] omakotitalo
[ ] ompelukone
[ ] pakettiauto
[x] partakone, laillisesti vihitty joskus käyttää
[x] parisänky
[x] parveke
[ ] pelikone...mikä?
[ ] polkupyörä
[x] polttava cd-asema
[ x] porakone, monta, sekä johdolla että akulla
[ ] poreallas, oi kun olisikin mummojenkeittopata
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[x] pöytätietokone
[x] rappuset, no rappukäytävässä on..
[ ] rikkaimuri
[ ] rullaluistimet
[ ] salarakas
[] sauna
[] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[ ] suihkulähde
[ ] sukset
[ ] suoristusrauta hiuksille
[ ] sykemittari
[] sähköhammasharja,
[] sähkövatkain, meni rikki pari vuotta sitten...
[ ] sälekaihtimet
[ ] takka
[ ] taulutelevisio, ei sitten mitään telkkaria
[ X] tauti, monta, haluatko yhden, annan mieluusti
[x] teepannu, se arabian
[ ] tekohampaat
[ x] tietokonepöytä, sovun ylläpitämiseksi molemmilla on oma
[ ] traktori
[x] tulostin
[ ] uima-allas
[ ] ulkorakennus
[ ] ulkosauna
[ ] useampi televisio käytössä
[ ] vapaa-ajan asunto
[ ] vedenkeitin, sanoi säkenöiden poks, hankintalistalla
[ ] vene
[ x] verenpainemittari
[ ] vhs-videonauhuri
[] videokamerab
[x] viinaa , piti oikein katsoa: yksi punkkupullo, vajaa brandy, vajaa viski, jokunen olut
[ ] villamatto, villamattoja on nurkat täynnä, ks lemmikit
[ ] vohvelirauta
[] voileipägrilli
[ ] vuodesohva
[ ] web-kamera
[x] wokki-pannu
[ x] yleiskone , sellainen vanha bosch jolla tulee hyvä leipätaikina
[ ] yläkerta
[ x] lemmikkieläin, kaks kissaa ,yks koira ja yks kilmikonna, vrt, villamatto

mitä, joko ne loppu?
On meillä vielä paljon muutakin, mutta, no olkoon.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Still goin' stong

Vähän hölmö otsikko, mutta niin totta.

Kiitos, ystäväni, matkakumppanini, tervehdyksistä ja osanotostanne. Ne ovat niin tärkeitä. Elämme nyt tyynessä vedessä osaamatta uskoa asiaa todeksi. Ammattitaudista kun oli kysymys joudumme hyvän tovin vartoomaan oikeuslääketietellisen patologin lausuntoa saadaksemme hautausluvan ja itse vainajan viimeiselle saattoretkelle.

Seurakuntasisar oli perjantaina yökylässä. Perikarjalaiseen tapaan söimme itsemme punkeroiksi muistellessamme, itkiessämme ja nauraessamme. Luimme yhdessä evankeliumia (Johanneksen), Mooseksen kirjaa ja Jobin kirjaa. Perheemme vihkiraamattu jäi yhteisestä sopimuksesta erotessamme minun haltuuni. Seurakuntasisaren tehtäväksi katsoin kuolinmerkinnän kirjaamisen. Vaikea ja raskas tehtävä johon kukaan ei toivoisi joutuvansa.

***

Sunnuntaina alkoi uuden lehden taittoprosessi. Tällä kertaa vain kaksitoista sivua. Siksi ettei pienen yhdistyksemme kirstussa ole isompaan rahaa. Eikä oikein meillä ehdokkaillakaan. Tekeillä on siis vaalilehti. Sitä on nyt puurrettu yötä myöten ja aina löytyy jotain korjattavaa. Ei niinkään ideologisesti mutta ulkoasullisesti kylläkin. Joku saattaisi tänään valmistuneen version hyväksyäkin mutta minä en. Eikä laillisesti vihittykään. Hän ei anna vaimonsa päästää liikkeelle mitään loppuun asti hiomatonta. Missään asiassa. Tähän blogiin hän ei onneksi pääse puuttumaan.

Tänään piti oleman alueemme sovittelijoiden kuukausitapaaminen ja mielenkiintoinen luennonpoikanaen. Vieraamme oli kuitenkin langennut syystautiin ja homma peruttiin. Kävin kuitenkin käynnistämässä kaksi uutta keissiä ja selvittelin osaltani yhtä keskeneräistä. Pari tuntia siinäkin hujahti huomaamatta.

Tämä viikko on vielä verraten säyseä, johonkin vaalikoneeseen on "ihan pakko" vastata (sanoo piirin sihteeri). Taidan rypistää sen huomenna valmiiksi. (eiku tänään, nythän on jo tänään)
Ensi viikko onkin sitten jo pidettävä hatusta lujaa kiinni, sen verran kovaa vauhtia tulee pitämään.

Niin, joo, männä torstaina avattiin taas uusi näyttely Lopen Fallesmannisalissa: Kulttuuria kansalta kansalle - niminen seikkailuretki kolmen eri tavoin maailmaa katsovan valokuvauksen harrastajan silmin. Sinne vaan kirjaston aukioloaikoina (ark. 12 - 19, ke 10 - 16, ja lauantainakin ainakin yhteen. Minuun se liittyy sen verran että kokosin näyttelyn joka on noin seitsemästoista järjestämäni kansalaisnäyttely Lopella asumiseni aikana. Kansalaisnäyttelyksi kutsun niitä tapahtumia joihin kutsun erilaisia taiteenharrastajia ja kädentaitajia milloin minkäkinlaisen teeman innoittamana. Seuraava sessio on ensi vuonna aprillista vappuun. aihetta en vielä kerro, mutta mukaan tulee taas puolentusinaa osallistujaa. Ehkä minäkin.

Nyt kaadan itselleni toisen lasillisen Colbertia ja käyn maate. Ehkä nukunkin ennen aamua.

torstai 2. lokakuuta 2008

Pääteasema

Seurakuntasisaren Isin elämän junamatka saavutti pääteaseman. Eilen illalla puoli kymmeneltä asemapäällikkö otti hänet huomaansa.

Kiitos mukana tarpomisesta ja rukouksista.