Poikkeuksellisen myötämielinen juttu

... on se että tänään sain paljon pientä, mutta oitis näkyvää aikaiseksi.

Tervetuloa kotiini!

Jos joku jostain syystä haluaa tulla virallisesta ulko-ovesta, on edessä tällainen näkymä.

Pekka muutti talveksi eteiseen, muuten eivät kaikki kasvit mahdu mitenkään sisätiloihin ja Pekka sentään pärjää vähemmässäkin päivän valossa. Täytyy ostaa muutama kasvislamppu... kai, vissiin.

Ikkunaprinsessaksi ristimäni kisu on vuodelta.... muistaakseni jostain viime vuosituhannelta. Näitä oli kokonainen sarja, mutta ne olivat näyttelyssä ja ostettiin kaikki muut paitsi tämä, jota en suostunut myymään.

Sitten mennäänkin työhuoneeseeni.
Täällä on sisustus (?) vähän vaiheessa, osa kamoistakin on vielä komerossa piilossa.

Kirjoja piisaa joka paikkaan.
Toin taannoin äidiltäni tuollaisen muhkean laiskanlinnan. Se on toistaiseksi elukoiden hallinnassa. Verhoilen sen sitten joskus kun kissoja on vähän vähemmän.

Tästä seinästä tulen kovasti olemaan tyytyväinen.
Tuohon taulujen viereen muuttaa isohko viherkasvi, kunhan ne kissat...

Seuraavassa huoneessa on kirjasto.
Tai siis osa siitä. Tähän tupaan mahtuvat myös vuode, yöpöydät, apteekkari ja musiikkikeskus.

Sitten ollaankin jo kyökissä.
Tai katsotaan kyökistä ruokailuosaan.

Olohuoneeseen pääsette toisemman kerran. Nyt oli jo sen verti hämärää, ettei kamerapoloiseni salama jaksanut akun viime hitusilla enää tuottaa ymmärrettävää kuvaa. Se olkkari on tuosta pöydän kupeesta vasemmalle.

Ja nyt tarkkana! Seuraa niksien niksi.

Hankitaan sopivankokoisia jätesäkkejä rulla. Tässä tapauksessa 75-litraisia. Puetaan kissan hiekkalaatikko muovisäkkiin ja hiekat perään.
Ja kun hiekka on siinä kunnossa ettei lapiointi enää auta, ei muuta kuin pussinsuu kiinni, roskiin (muistathan että kissanhiekka EI ole biojätettä) ja uutta peliin. Siistiä ja helppoa. Itse laatikko pysyy puhtaana ja hajuttomana huomattavasti pitempään. Sopii myös meille vammaisille.

Lopella pidettiin tänään pitkästä aikaa Harrastemessut.
Elmolamme (se liikuntahalli, nimetty edesmenneen loppilaisen Juhani Peltosen sankarin mukaan) oli tupattu koko lailla täyteen järjestöjen ja muiden pumppujen pilttuita toiminnan esittelyä silmällä pitäen. Kaikkea mielenkiintoista riitti myös pihamaalle.

En nyt niistä enempää, voitte lukea ensi viikon Lopen Lehdestä tarkemmin. Jos laittavat juttuni netissä näytettävälle pääsivulle...

Mutta tämä on pakko esitellä:

Pitäjämme sieniguru, keruutuoteneuvoja ja lautakuntakaverini, Erkki Holttinen oli edellisenä päivänä (ellei sitten ihan aamutuimaan tänään) kipaissut sienijahdissa. Ja toden totta! On niitä sieniä tänäkin vuonna olemassa.

Totesin sen kotimatkalla ihan livenäkin, takapihaltamme noukin puolenkymmentä makoisaa tattia ja muutaman höperöhaperon. McGyver kun ei sieniä syö, saan sunnuntailounaaksi herkutella. Nam.

Puolukatkin ovat hyvällä mallilla.
Hus metsään siitä, joka sorkka.

Minä yritän houkutella jonkun opaskoiraksi kelpaavan huomenna käyttööni.