tiistai 30. kesäkuuta 2009

Millanilta meemi


Millanilta kävin vihjepolkua seuraten nyysimässä tämän pikku kyselyn.

Ehdotan että otat juomapullon ja evään seuraan kun alat tätä lukea ja/tai jatkaa eteenpäin. Tämä on aika pitkä...

Onko kaikki valmiina?

Sitten mennään!


1.VALKKAA ARPI JA KERRO, MITEN SAIT SEN?
Minulla on arpia niin paljon etteivät kaikki tahdo kroppaani sopia. Yksikään niistä ei ole kyllä hauska eikä hauskasti syntynyt. Ehkä lukijoilleni tutuin on skalenotomian (Etummaisen kylkiluun kannattajalihaksen katkaisu) jättämä pikkuruinen arpi jota liskoni häntä seurailee kaulassani.

2. MITÄ HUONEESI SEINILLÄ ON?
Kaikilla muilla seinillä roikkuu maalaamiani tauluja/ottamiani valokuvajulisteita/ saamiani kunniakirjoja ja, ja, ja.... paitsi uutukaisen makkarin seinillä. Ne ovat niin kauniit nyt etten ole raaskinut...

3. MILLAINEN PUHELIN SINULLA ON?
Joku nokialainen tilapäisratkaisu, jota en osaa käyttää. Paitsi vastata.

4. MILLAISTA MUSIIKKIA KUUNTELET?
Rakenteilla olevassa musiikkikirjastossamme koneella on nyt 11 670 ja jotain, biisiä, siis jotain niitä tai suomipoppia, tai radio suomea tai... joskus iskee suunnaton progevajaus. Silloin ostetaan viintä ja pidetään istunto.

5. TAUSTAKUVASI PUHELIMESSA
Tuota liskoa olen pitänyt mutta nyt on siis tila-aikainen laite, johon en ole mitään siirtänyt.

6. MITÄ JUURI NYT HALUAT ENEMMÄN KUIN MITÄÄN MUUTA?
Odotan innoissani kuin ilmapallo niitä uusia näkimiä, huomenna on sovitus jonne matkaan keskussairaalan maksusitoumus taskussa.

7. USKOTKO HOMOAVIOLIITTOON?
Vastakysymys: uskotko yleensäkään avioliittoon?

Minä uskon, tai siis avioliitto on minun juttuni. Homoilla tai ilman. Tunnen useita onnellisia (lähinnä naisia) jotka ovat parhaillaan liki kahdenkymmenen vuoden yhteiselämän jälkeen saaneet virallistaa suhteensa.

Se on minusta oikein ja inhimillistä.

Eikä Jumala ole heittänyt yhdenkään tuntemani parin niskaan kuumia kiviä.

8. MIHIN AIKAAN OLET SYNTYT?
29. maaliskuuta vuonna 1957 on perjantai, ja kellonaika 20.35


9. OVATKO VANHEMPASI EDELLEEN YHDESSÄ?
Eivät ole yhdessä eivätkä kaikki enää edes elossa.

10. MITÄ KUUNTELET?
Kesälomaa viettävien autoilijoiden ja mopoilijoiden ylinopeuden ääniä neljänkympin rajoitusalueellamme. Jos asuisin toisella puolen taloa, saisin kuunnella lasten kiljahduksia takapihan polskinta-altaalta.

11. PELKÄÄTKÖ PIMEÄÄ?
En pelkää, vaikka jostain syystä nukkuisin mieluusti edes jonkinlainen valo päällä.

12. MISTÄ HIUSTEN JA SILMIEN VÄRISTÄ TYKKÄÄT VASTAKKAISELLA SUKUPUOLELLA?
Siitä väristä mikä rakkaallani on hiuksissa ja silmissä.

13. TYKKÄÄTKÖ SÄRKYLÄÄKKEISTÄ?
En tykkää mistään lääkkeistä koska olen lopen (hih,hih) kyllästynyt elinkautisiini, joita napostelen aamuin illoin ihan vaan henkeni pitimiksi.

14. KAHVI VAI ENERGIAJUOMAT?
Kahvi.

15. SUOSIKKISI PITSATÄYTTEISTÄ?
Katkaravut, aurajuusto ja raaka sipuli. Esimerkiksi.

16. JOS SAISIT NYT SYÖDÄ MITÄ VAAN, MITÄ TAHTOISIT?
Tällä kelilläkö? Älkääs nyt kuulkaa naurattako!


17. PUHUTKO KIELIÄ?
Minä puhun suomea ja läyliäistä, lisäksi tarvittaessa englantia ja ruotsia.

18. MITÄ SAIT VIIMEKSI LAHJAKSI?
Minua odottaa paketti ”hellahalkoja” postissa.

19. TYKKÄÄTKÖ JOSTAKUSTA?
Kovasti.

20. SUOSIKKIYSTÄVÄSI
Rakkaat ystäväni, olipa heillä karvoja tai suomuja tai pelkät vaatteet päällä..

21. UNELMA-AUTOSI?

Olen kovasti ihastellut perus-hummeria.

22. USKOTKO KUOLEMANJÄLKEISEEN ELÄMÄÄN?
Kyllä uskon.

23. MITÄ AJATTELET AVIOLIITOSTA?
Tähän kyllä jo kertaalleen vastasin.

24. RAKASTUISITKO IHMISEEN, VAIKKA TIETÄISIT HÄNEN LÄHTEVÄN?
Jos sellainen kohdalle osuu, toki rakastun.

25. PARAS TAPA KERTOA TOISELLE, MITÄ HÄN MERKITSEE?
Sehän kokonaan riippuu siitä ihmisestä.

26. VALITSE NUMERO VÄLILTÄ 1-100
42

27. BLONDI VAI BRUNETTE?
Viiden väliä, aivot ovat harmaata massaa, sydän sykkii punaisena, sielun väristä emme tiedä, minun aurani pääväri on okra.

28. KEHEN PIDÄT ENITEN YHTEYTTÄ PUHELIMELLA?
Laitimmaisiin lapsiini.

29. MIKÄ ÄRSYTTÄÄ ENITEN?
Kyllä minua piittaamattomuus nyppii.

30. HEIKKOUTESI?
Ei kukaan jaksaisi niin pitkää listaa lukea. Edes Hanni.

31. VIIMEKSI ANTAMASI LAHJA?
Eipä oikeesti tule nyt mieleen.

32. SUOSIKKIJUHLAPÄIVÄ?
Itsenäisyyspäivää olemme viime vuosina tavanneet juhlia.

33. MITÄ TEIT ENNEN TÄTÄ?
Kävin suihkussa, sinne pitäisi mennä takaisin, tänne sulaa....

34. MINKÄ KAUNEUSLEIKKAUKSEN TEETTÄISIT?
Tiedä nyt olisiko se kauneusleikkaus, mutta nenä pitäisi joskus korjata. Sisäpuolelta.

35. MITÄ SINUSSA KEHUTAAN?
Tuntemattomat kehuvat vaikka mitä. Yleensä monialaosaamistani ja avuliaisuuttani, niin ja tietenkin pisamiani!

36. MITÄ TEKISIT, JOS ALKOHOLISTA TULISI LAITONTA?
Nostaisin helevatin ison metelin.

37. MITÄ HALUAT SYNTTÄRILAHJAKSI?
Enpä osaa haluta mitään.

38. ONKO SINUT NIMETTY JONKUN MUKAAN?
On kuulemma.

39. DO YOU WISH ON STARS?
Leikilläni kyllä mutta tärkeät toiveet osoitan ihan muuhun osoitteeseen.

40. MILLAISET ALUSVAATTEET SINULLA ON?
Mustat kaliisit, vanhat hien värjäämät rintaliivit

41. TYKKÄÄTKÖ KÄSIALASTASI?
Kun sairastumiseni jälkeen olin ensi kertaa neuropsykologilla, hän varovasti tiedusteli josko tuntisin käsialani... kyllä se ihan omalta näytti.

42. SUOSIKKIVIHANNES?
Kukkakaali

43. PAHOJA TAPOJA?
On. Niistä pidän kynsin hampain kiinni.

44. NOLOIN CD-LEVYSI?
Minkälainen on nolo cd-levy?

45. JOS OLISIT JOKU MUU, OLISITKO ITSESI YSTÄVÄ?
Voihan nenä, ainakin joistain piirteistä pitäisin.


46. OLETKO KOSKAAN PALJASTANUT SALAISUUTTA, VAIKKA VANNOIT, ETTET KERRO KENELLEKÄÄN?
Luotettavuuden mitta ei ole se mitä kerrot vaan se mitä tiedät.

47. ONKO ULKONÄÖLLÄ VÄLIÄ?
On. Monellakin tapaa. Minäkin kasvatan vain kauniita kasveja ja kauniita eläimiä.

Tauluni ovat kauniita. Samoin kaikki ystäväni.

Ulkonäköön perustuu myös maailmamme jatkuvuus.

48. MITEN PURAT KIUKKUA?
Kyllä minä kirota päräytän reippaasti.

49. MISSÄ ON TOINEN KOTISI?
Siellä missä minäkin.

50. LUOTATKO MUIHIN HELPOSTI?
Useimmiten varauksella.

51. SUOSIKKILELUSI LAPSENA?
Ei tule edes miettimällä mieleen.

52. PELKÄÄTKÖ KASVAMISTA?
Opettaja, en ymmärrä kysymystä.

53. HARRASTATKO SARKASMIA?
Tunnustan.

54. OLETKO USKONNOLLINEN?
Kristyttynä vaellan parhaani mukaan.

55. TULETKO TOIMEEN VANHEMPIESI KANSSA?
Sen jäljellä olevan kanssa on hyvät välit, tuollaiset 120 kilometriä.

56. AVAATKO KENGÄNNAUHAT ENNEN KENKIEN RIISUMISTA?
En, kun on vain vetoketjuja.

57. MITÄ LÄIKYTIT VIIMEKSI?
Kahvia. Aamusella ei aina tuo koordinaatio toimi.

58. ONKO SINULLA LEMMIKKEJÄ?
On, on, on.

59. MITÄ KARVAISTA KOSKETIT VIIMEKSI?
Onervaa joka tuli kämmenelleni nukkumaan aamuyöllä.

60. MITKÄ OVAT LEMPIVÄREJÄSI?
Mustaan pukeudun lähes aina. Muuten pidän maan väreistä.

61. VIIMEKSI LUKEMASI KIRJA?
Donald E. Westlaken Teurastajan kuu

62. TAHDOTKO KAIKKIEN VASTAAVAN NÄIHIN KYSYMYKSIIN?
Tottahan toki.

63. UNELMALOMASI?
Luulen että tämän vuotinen unelmalomani on päivä merellä vanhassa isossa purjelaivassa ystävien kanssa.

64. MITÄ SÖIT/JOIT VIIMEKSI?
Keskiolutta lipitän hissuksiin. Ja paljon vettä.

65. KENELLE PUHUIT VIIMEKSI PUHELIMESSA?
Kylätoimikuntani varapuheenjohtajalle. Yksi jäsenistämme on toipumassa aivoinfarktista ja sovimme tervehdyksistä.

66. MINKÄ HUOMAAT EKANA VASTAKKAISESSA SUKUPUOLESSA.
Sen jälkeen kun koirani löysi uuden puolisoni (siis McGyverin) olen luopunut huomaamasta mitään kenestäkään.

67. USKOTKO RAKKAUTEEN ENSISILMÄYKSELLÄ?
Ainakin koirani avustuksella.

68. LEMPIJUOMASI?
Keskiolut ja vesi.

69. SUOSIKKIURHEILULAJI?
Elämä.

70. HIUSTENVÄRISI?
Ystäväni Margaret luonnehti sitä viimeksi tuleentuneeksi.

71. SILMIENVÄRISI?
Vihertävän harmaat. Tähän aikaan vuodesta aamuisin kovin punaiset

72. PITKÄ VAI LYHYT?
Elämä vai Rytkönen?

73. SISARUKSET?
Yksi biologinen puolikas. Henkisiä siskoja onkin onneksi nemmän.

74. SUOSIKKIKUUKAUSI?
Nimipäivästä syntymäpäivään.



75. TYKKÄÄTKÖ SUSHISTA?
Kovasti tykkään!

76. MITÄ KATSOIT VIIMEKSI?
Lämpömittaria.

77. SUOSIKKIPÄIVÄSI VUODESSA?
Jokainen.

78. OLETKO LIIAN UJO PYYTÄMÄÄN KETÄÄN ULOS?
En.

79. KESÄ VAI TALVI?
Nimipäivästä syntymäpäivään.

80. SUHTEET VAI YHDEN ILLAN JUTUT?
Avioliitto.

81. ONKO JOKU RAKASTUNUT SINUUN?
Aina.

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Hellepäivä


Meillä kasvaa tällainen tulivuori sängyssä.




Oikein lämpimällä kelillä on paikkajako selvä, Onerva varjossa,
Tapani Kansalle ei mikään tunnu olevan liian kuumaa.




Tässä asennossa Tapsa vietti sunnuntaina liki kaksi tuntia. Vuoroin toista, sitten toista takajalkaa heilautellen: moi kaikki! tämä on ihanaa!

Siis hänen mielestään, ei minun.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Kesällä kerran

Kyllä. Tiedän että otsikko on tänään vähän synkeä.
Mutta niin olen minäkin. Tai en oikeastaan synkeäkään, poissaoleva, haluton ja tylsä pikemminkin.

Viime yö meni valvoessa. Valvoessa ja pyöriessä nihkeissä lakanoissa ja kun uni hetkeksi livahti messiin, oli ohjelmisto niin kurjaa että tuota pikaa tärähdin hereille ja silmät selällään haukoin henkeä.


Siis täällä on kesä parhaimmillaan.
Eivätkä helteet ainakaan kohenna oloa. Vasemman jalan pottuvarvas ja päkiä ovat turvoksissa kuin olisin sen kohdan tujauttanut kunnolla kiveen. Oikea kyynärtaive on täynnä kivuliaita kystia, samoin molemmat polvitaipeet. Jälkimmäisistä sentään tiedetään mitä ne ovat.

Kesämasennus iski sitten tosissaan tänä vuonna, taisi olla ovi rakosellaan vähän liian kiireisestä ja rasittavasta talvesta. Nyt vaan hiippaillaan varovaisesti kuin ohuen jään päällä, välttelen kaikkea rasitusta, paikoin ihmisiäkin. Koiran kanssa käyn ani varhain aamulla ulkosalla tai sitten yön hämärinä hetkinä, jolloin mahdollisuus kuolevaisten tapaamiseen on vähäisimmillään. Ja nukun silloin kun uskallan. Viime vuonna oli ihan samanlaista. Ja taisivat olla edellisetkin kesät.



Mutta samanlaista oli myös parvekkeellani.


Tai ei sentään ihan.
McGyver väkästi taas uudet tellingit roikkuville kasveille.
Niihin yritän nyt parhaani mukaan ylettää.




Lämmintä piisaa, siksi pysyttelen päiväsaikaan pimennossa kuin lepakko.


Susikairan Akka pyysi Edit Piafia laittamaan tähän kohtaan varoituksen.

Siispä Edit Piaf taas varoittaa herkkähermoisia ja herkkävatsaisia seuraavasta kuvasta. Saattaa aiheuttaa muillekin mm. unettomuutta.





McGyverilta loppuivat kädet kesken parvekehommissa ja iskuporakone tulla tupsahti suoraan varpaalle. Se joko on murtunut tai ei, äkäiseltä näyttää ja on takuulla kipeä. Mutta mitenkäs murtunutta varvasta muka hoidettaisi, ei mitenkään. Se siitä aikoinaan paranee. Kai.

Sunnuntaina pitäisi sen verran uskaltautua ihmisten ilmoille että matkaisi kunnantalolle pohtimaan vasemmistoliiton nykytilaa paikallisesta vinkkelistä. Luultavasti menen, mutta arvatkaapa vaan huvittaisiko.

Mutta maailma rullaa radallaan, vaikka oma mieli huitelisi saturnuksen kuissa.

Muuten menee mukavasti, olenhan kuitenkin Taivaan Isän täysihoidossa.


(Tämän toivotuksen oli Nurkkalintu laittanut Paraskevalle. Minusta se oli niin hienosti sanottu, että lainasin sitä oitis)

torstai 18. kesäkuuta 2009

Lapsen silmin


Edit Piaf kävi lisäämässä kuvan



Senttaaminen tuo elämään muutakin iloa kuin palkan.

Esimerkiksi uusia ihmisiä. Ja yllättäviä muistamisia.

Kävin viime viikolla, siis lauantaina, muuallakin kuin markkinoilla. Meillä täällä Lopella on kirjasto, oikeastaan Kirjasto, isolla K:lla. Hyvät valikoimat kaikkea mitä kirjastosta voi vaan toivoa. Paitsi kävelysauvoja. Kirjastomme on malliesimerkki laajasta palvelusta.

Yksi niistä on Fallesmannisali. Se toimii musiikkiopiston ja kuorojen harjoittelutilana, siellä pidetään luento-, laulu-, teatteri- ja vaikka mitä tilaisuuksia. Siellä vaihtuu myös kuukaisittain taidenäyttely.

Minäkin olen ollut aikoinaan ahkera salin varaaja. jos nyt oikein muistan, on niitä näyttelyitä ollut 16, tai 17, tai jotakin, mutta monta. Jotkut olen koonnut keskenäni, tai jonkun toimeksiannosta, joissakin, oikeastaan suurimmassa osassa kokoamiani näyttelyitä on mukana ollut joskus kymmenenkin taiteilijaa ja/tai valokuvaajaa. Näitä olen kutsunut kansalaisnäyttelyiksi. Sairastumisen jälkeen olen koonnut vissiin neljä projektia, mutta uskoin lopulta ettei se ole enää minun puuhaani. Kohtuuton rasitus vaikka se antaakin paljon iloa ja onnistumisen tunnetta.

Kesäkuussa Fallesmannin (saanut muuten nimensä Sakari Pälsin mukaan, samoin kuin liikuntahallimme on nimeltään Elmola Juhani Peltosen urheilijasankarin mukaan) on vallannut runoilija-taiteilija-ymmärtäjä Heli Lastikka.

Näyttely on hurmaava. Muuta en voi sanoa. Toki lehdessä sanoin, mutta kun pelkkä "hurmaava" ei riitä lehtiarvosteluksi. No, Heli oli kovin tyytyväinen kirjaittamaani juttuun ja lähetti ilokseni tällaisen, jonka julkaisemiseen täällä blogissani kaikkien iloksi sain luvan.

"Kumarru lapsen tasolle
metsän vihervarvikolle.
Näe lapsen silmin ihmeet pienet:
Voit löytää hennot kukkaset
seasta mustikkavarvikon,
voit pyytää etanalle poutasarvet
ja nähdä muurahaisten työt
ja niiden ruuhkavaltatiet.
Laula lapsen suulla
siipiin lentoa leppäkertulle
sinne ison kiven juurelle
äidin, isän makoisalle puurolle.
Iloitse lapsen tavoin
loisteesta, lämmöstä auringon,
leikistä pilvilampaiden,
ja mutkista metsäpolkujen."

-Heli-

Näytillä on myös tällainen tunteellinen, hyvä, kiltti, hellä siili, jonka Heli on maalannut posliinirasian kanteen.


ja pastellimaalaus Helin pienestä kummilapsesta, josta kasvoi reipas ensi syksyn ekaluokkalainen.


Seurakuntamme kanttori-Taina viisivuotiaana,
esimerkki Helin grafiittitöistä,


Jos jollekin tulee asiaa Lopelle, kandee mennä ainakin kirjastoon, tosin arkipäivinä vain, sillä kirjastomme on aina kesälauantait suljettuna.





tiistai 16. kesäkuuta 2009

Kyllä vaihtelu mummoakin virkistää



Mitähän tässä taas oikein sähellän?

Kaikki alkoi taas ihan pikku asiasta. Minua alkoi lopultakin kovasti häiritä se että Päivän Sanasta puuttuu aina osa. Aikani sitä venkslattuani uskoin lopulta että ei mahdu, ei sovi, vaikka kuinka änkeäisi. Pakko nöyrtyä muuttamaan pohja.

Ei tämä lopputulos oikein vielä miellytä, mutta onpahan alku sentään. Täytyy kysyä Elegialta ohjeita. Mutta Päivän Sana näkyy, enää se ei ärsytä sen paremmin minua kuin lukijoitanikaan.

***

Olin siis lauantaina markkinoilla. Tässä vähän saalista:




Ilmapallokauppiaskin uskaltautui ihmismeren sekaan.






Pilvet olivat sen näköiset että olivat juurikin aikeissa ryhtyä murisemaan ja syleksimään. Se ei ilmiselvästi haitannut menoa. Hyvin viihtyivät niin markkinakauppiaat kuin kansakin. Soitto ja laulu raikasivat.

Nytpä näin ensi kerran livenä kovasti ainakin radiokanavilla mainostetun kipukoukun.

Ei ole markkinoita ilman hömppää.
Tämä täti tarjosi pikapöytiä "erikoishintaan".

Tunnen naisen, enkä ihan luota kaikkiin hänen kotkotuksiinsa ja mielipahakseen kieltäydyin kohteliaasti ennustuksesta, tai oikeammin korttien katsomisesta. Sanoin että minulla on oma kortinlukijani (anteeksi pieni valkoinen valhe, tai, toisaalta, onhan minulla)

Suostuin sentään vetämään "päivän kortin". Se oli Harha. Hän kehotti minua luopumaan harhauskostani, "tiedätkin varmaan mistä", hän sanoi.

Tarkoitti varmaankin vasemmistolaisuuttani, uskomistani tuskin.

***

Taidan käydä vähän tyhjillä nyt. Kaikki kiireet on ohi. Vain vapaata edessä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Se ei taas tiedä ollenkaan hyvää.

Jo muutama päivä sitten iski kesän ensimmäinen paniikkikohtaus. Tämä oli ihan oikea, ei mistään kaupparetkestä johtuva. En olisi niitä ihan vielä kaivannut, kun kuolinpäiväänikin on vielä pari kuukautta. Voi hitto, että ne on raskaita, pumppu pyrkii ensin kurkkuun ja siitä suoraan kudosten läpi maailmalle. Hengitys salpaantuu, raajat puutuvat, kuin olisi maitohapoilla koko lisko ja lopuksi tulee ihan hervoton itku. Sellainen kakova ja hallitsematon. Nostin välittömästi pöpipastilliannostuksen tuplaksi, mutta kestäähän tovin ennen kuin uusi vaikutus pääsee alkuun.

Miten tämän vaiheen aina unohtaa? Joka vuosi se yllättää kuin ensilumi autoilijat marraskuussa. Eikä näytä olevan helppo tapaus tänä vuonna. Jouten olo, vaikkakin ansaittu, on niin ikään juuri nyt pahasta. Joo, joo, tiedän, olen oikeasti kovin väsynyt, sekä ruumisraukkani että sieluni ovat toreissaan ja tarvitsen lepoa ja lomaa. Mutta mihin sitten tämän kesäpaniikin sitten piilotan, jos en työntekoon?

Paha dilemma.Paha.

Tällaista oliviini-basalttia kasvaa pohjoisessa. Kuolevaiset käyttävät tätä kiuaskivenä, mitä tein siitä koruja. Silloin ennen.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Tämä EI ole Baabelinkala



Tänä aamuna se halpiskaubamaja oli ollut jo ajoissa auki ja herätessäni makuuhuoneen ikkunassa komeilivat ihan älyttömän kauniit tiikkisäleverhot. Siitä innostuneena (McGyverillä oli ihan vähän vaikutusta) avustin turhien tavaroiden hävittämisessä. Tiedättehän jutun: ei-tätä-vielä-voi-heittä- pois-jos-vaikka-tarttis-johonkin... ja silleen. Noh, tänäänpä saivat joutavat "Täjkeät tavajat" kyytiä. Hyvä minä!

***

Vähän tuossa juttelin osastomme puheenjohtajan kanssa, hän oli matkalla Vasemmistoliiton Hämeen Piirin piirihallituksen kokoukseen pohtimaan tulevaisuutta. Hitusen evästin häntä paikallisilla näkemyksillä ja kielsin lähtemästä kapinaryhmien hömpötyksiin.

Täytyy myöntää että vaalien tulos oli järkyttävä, mutta pettymys on nieltävä, tarkoin punnittava tehdyt ja tekemättömät ynnä otettava opiksi. Takaisin maan pinnalle! on minun neuvoni, takaisin sinne missä kansa ja vasemmistolaisesti ajattelevat ihmiset ovat. Mehän ne äänetkin annetaan, ei valikoitunut puoluejohto. Minua on jonkin verran jurppinut se havaittava ristiriita, mikä on vallinnut kentän, kunnallisen toiminnan ja valtakunnan politiikan välillä. Josko johtokin jo nöyrtyisi...

***


Tällainen virtaviivainen kaunotar tuli minun fisustani.
hydrodynamiikka ja innovatiivisuus olivat huippulukemissa, kokonaisarvosana oli viisi.
tehkääpä omanne täällä.

Ensin näin tällaisen Minzillä ja toisen Stanstalla.


keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Tuliterät ryntäät

VAROITUS/WARNING/
ATTENTION/FÖRVARNING/


SISÄLTÄÄ ARVELUTTAVAA JA AINAKIN HERKKÄHERMOISILLE JA HIENOHIPIÄISILLE SOPIMATONTA MATERIAALIA.

Sylilapsille ja aviomiehille ei synny vaaraa tämän katsomisesta.

No niin, tarpeelliset varoitukset on annettu joten voin taas hehkutella iltapäiväretkestä McGyverin kanssa. Tänään oli kutakuinkin kaikki asiat saatu ainakin sinnepäin mitä oli suunniteltu ynnä verhot makkariin. Oli meininki myös käydä läheisestä löytöliiteristä hakemassa tiikkipuiset säleverhot, mutta tämäpä kaubamaja olikin suletut.

Riihimäkeen teki puolisoni mieli ja sinne mentiin. Olin niin umpiväsynyt sekä fyysisesti että sielultani että vasta Tarjoustalossa ymmärsin miksi sinne oli menty. McGyver oli ilmiselvästi kyllästynyt jatkuvaan rintaliivieni parsimiseen ja päättänyt viedä vaimonsa kainalovaateostoksille.

Naisten vaatetusosastolla haahuillessani sain ensimmäisen kakopauhukohtauksen: joku ryökäle oli mennyt vaihtamaan järjestyksen minulta lupaa kysymättä! No, löytyihän ne tyttöjen hepenet viimein ja epätoivoinen sovitus pääsi alkamaan. Arvatenkin kolmannentoista
sopimattoman rintaliiviparin jälkeen olin valmis luovuttamaan. McGyver sen sijaan ei. Hän riensi takaisin telineille ja luullakseni käsikopelolla valitsi muutaman liiviparin kokeiltavaksi.

Kaupan naispuoliset asiakkaat olivat kovin kummissaan ihmetelleet miestä joka kirmaa pitkin putiikkia kuskaten erivärisiä tissiliivejä kourissaan. Olivat sitten hoksanneet Harley Parkinsonin sovituskopin edessä, a-haa, kunnollinen aviomies! Tai sitten ne kuvittelivat että kunnollinen poikalapsi on mummoa jeesaamassa...

Hienot, sanon minä. Hienot, mukavat ja kauniit. Sain luvan ostaa toiset samanlaiset ja sarjaan kuuluvat kaliisit myös. Niistä ette saa kuvallista todistetta.

Tuo arpi, mikä juuri ja juuri on näkyvissä, on sen muistaakseni viidennen sappileikkauksen aikaansaannos. En sallinut laajempaa kuvaa otettavaksi. Lisko, saapas ja vihreä kristalli todistavat kuvan autenttisuuden.

Lupaan etten kovin usein ihan näin intiimiä tavaraa tarjoile, mutta kun olen niin kovin iloinen että selvisin pakollisesta shoppailusta näin hyvin.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Meillä on tänään tämän näköistä:



Ihan ensimmäiseksi Edit Piaf huomauttaa, että fontit ovat mitä ovat, näiden seitsemäntoista kertaa kopioitujen meemien kanssa on aina vähän hankalaa..

Mikähän siinä on että kun Stansta käy kylässä, on seuraavana päivänä aina vähän höhlä olo?

Eilen nämä sankarit, Stansta ja Epsoo pöllähtivät ovea kolkuttelemaan. - Nyt vaatteet niskaan ja menoksi! kuului käsky. Ja mehän mentiin. Mentiin kylämme Kesäriehaan laulamaan karaokea. Mokomat houkuttelivat minutkin estradille, vaikka olen sentään moneen kertaan sanonut että laulunlahjaa jaettaessa olin jossain muussa jonossa ja kun kerkesin paikalle, olivat laulunlahjat loppuneet. Mutta kivaa meillä oli! Joidenkin kanssa vaan syntyy ensitapaamisesta lähtien syvä ystävyyden side. Niin meille ainakin, kultaisen blondimme kanssa.


Siitä huolimatta että oli kivaa, oli ihan pakko kiskoa kaljaa kaksin käsin. Siitä taas johtuu se ettei tässä postauksessa ole paljastavia kuvia tapaamisestamme. Kuvia toki otettiin hyvinkin paljon. Stanstan kameralla. Ja viisaina katsoimme kaikki otokset vielä meillä illan päätteeksi. Uskoisin että oli myös tarkoitus kopioida ne minunkin koneelleni, mutta taisi siinä innostuksessa jäädä jotain tärkeää nappia painamatta ja kuvat matkasivat takaisin pääkaupunkiseudulle jättämättä jälkeäkään. Lähettäköön Blondi niitä jälkijunassa. Julkaisee kuitenkin ainakin varvasblogissaan todisteaineistona.

Katumusharjoituksena olen käynyt tänään äänestämässä, tehnyt siitä sessiosta jutun tämän viikon paikalliseen, kävellyt McGyverin, Roosan ja Harley Parkinsonin kanssa yli kolme kilometriä, syönyt lämmintä salaattia ja uskaltanut varovasti maistaa olutta.

Ja nyt, lupausten mukaan raotan ulko-ovea rappukäytävän puolelta kotiluolaani:

1. Kun astut sisään ulko-ovestasi ja katsot vasemmalle, mitä näet?

Vasemmalla on matala lipasto, toimittanut joskus yöpöydän virkaa, sitten kylppärin ovi ynnä sen vieressä pakolliset ilmapuntarit ja kosteusmittarit ja sellaiset peilin molemmin puolin.

2. Minkä värinen matto on olohuoneessasi?

Nyt juur ei ole minkäänlaista mattoa, oikeastaan koko huushollissa. Remontti nähkääs päättyi ja nyt on uudelleen sisustamisen aika. Matot tulevat viimeiseksi ja ne ovat aitoja, oikeita räsymattoja.

3. Kun katsot ulos keittiösi ikkunasta, mitä näet?

Tähän aikaan vuodesta pelkkä vihreää, edes edesmenneen pankin kello ja lämpömittari eivät näy ylikasvaneiden pensasaitojen takaa.

4. Mitä tavaroita löytyy lavuaarisi reunalta?

Piti oikein käydä kurkkaamassa, siellä kököttävät käsisaippua, kynsiharja ja WC:n pesuaine suihkupullossa.

5. Mikä on kotisi viihtyisin huone?

Tänään ei mikään, mutta muutaman päivän sisällä koko kämppä on taas viihtyisä ja kodikas.


6. Mikä on kotisi ihastuttavin yksityiskohta?

Kotini on taas pian täynnä ihastuttavia yksityiskohtia, viherkasvit, kiveni, aarrelokerikkoni, kirjani, nautin suunnattomasti katsellessani lemmikkieni viihtymistä....

7. Mikä on sinulle mieluisin asumismuoto? (rivitalo, kerrostalo jne.)

Syntyperäisenä maalaistyttönä asuisin mieluiten omakotitalossa mahdollisimman kaukana lähimmästä mistä tahansa.

8. Missä säilytät imuriasi?

Siis mitä?

McGyver säilyttää imuriaan vaatehuoneessa. Minulla ei ole lupaa koskea siihen.


9. Oletko tyytyväinen kotisi sisustukseen?

Aion olla. Siis sitten kun kaikki mööpelit ja vermeet ovat taas omilla paikoillaan.


10. Mikä kotisi yksityiskohta kaipaisi pientä remonttia?

Ei enää mikään, Makarin pintaremontti oli viimeinen... siis pitkään aikaan.


11. Onko seinilläsi enemmän tauluja vai julisteita?

Tauluja, tauluja, valtaosa itse maalaamiani, nekin kiipeävät takaisin seinille tässä lähipäivinä.

Tosin eteisessä on muutama ottamistani matkakuvista kehystettyjä suurennoksia.


12. Petaatko sänkysi joka aamu?

Harvoin. McGyver yleensä ehtii tehdä sen ensin.

13. Mitä löydät kylpyhuoneesi kaapista?

Ei onneksi ole kaappia, peilin vierushyllyihin mahtuu niin vähän tavaraa että vain tosi tarpeelliset ovat esillä.


14. Mitä löytyy kylpyhuoneesi alakaapista, mikäli sellainen on?

Eikä ole alakaappiakaan.

15. Jos katsot keittiösi ruokakomeroon, mitä sieltä löytyy?

Kaikenlaista kuivatavaraa, jauhoja, sokereita, mausteita, eri teelaatuja, kahvia, yrttejä, kerta-astioita (älä kysy miksi). sitä paitsi ne ovat kaappeja. Tason alakaapissa ovat säilykkeet, kananmunat ja sen sellaiset tarpeet.

16. Mitä jääkaapistasi löytyy aina?

Sinappia. Jos ei mitään muuta niin sinappia. Omatekemää ja usein erilaisia törppöjä. Me nääs McGyvern kanssa tehdään sinapit omien reseptiemme mukaan. Kumpainenkin.

17. Millainen sänky?

Sänky on perus jenkki. Kaipaan kovasti vesisänkyä, mutta nyt on tyydyttävä tähän.


18. Millaiset verhot kotonasi on?

Keittiössä on maanvihreät sivuverhot ja niihin sopiva kappa, olohuoneeseen ei mahdu verhoja viherkasvien vuoksi, makkariin tulevat takaisin ne terranväriset univerhot.

19. Mitä jääkaappisi ovessa on?

Muutama magneetti, olen esitellyt ne ennenkin, siis ulkopuolella. Sisäpuolella on sitä sinappia.


20. Millaisia koriste-esineitä kotonasi on?

Kiviä, kiviä, kiviä, viherkasveja, kiviä ja silleen. Työpöydällä Stanstan lähettämä viuluniekkaenkeli.


21. Onko kotonasi valokuvia esillä? Mitä?

Joka huoneessa on valokuvia. Kumpaisenkin lapsista ja muista rakkaista.

22. Mikä asunnossasi luultavasti kiinnittää ensimmäiseksi vieraiden huomion?

Roosa, Onerva ja Casper, nimenomaan tässä järjestyksessä. joskus puolen tunnin kuluttua vieras saattaa kiinnittää huomionsa kirjoihin, kiviin, viherkasveihin, ehkä jos Roosa antaa mahdollisuuden.

23. Mitä haluaisit joskus hankkia asuntoosi?

Nyt ne kyllä keksi mitään. Lisää kirjoja?

24. Onko sinulla huonekasveja?

P A L J O N !!

25. Mikä on asuntosi häpeäpilkku?

Ei enää mikään kun remontti valmistui. Ei siis edes työtilani. Enää.

Laitan siitä vielä kuvan kunhan saan kaikki paikoilleen.


Siinäpä sitä.


torstai 4. kesäkuuta 2009

Päin näköä

Tämä istui tänään kolme ja puoli tuntia silmäläärissä.

Ei, e-hei , en ollenkaan ollut missään sairaalassa, vaan ihan kantis-instrun läärissä Riihimäellä. Ihana paikka. Ihana liike. Ihana henkilökunta ja aivan ällistyttävän perusteellinen lääkäri. No, kyllä kahteensataankymmeneen minuuttiin mahtuu aika paljon perusteellisuutta.

Olin ottanut mukaani kioskikirjan paksuisen nipun epikriisejä keskussairaalasta, säästyin isommilta selittelyiltä. Siellä oli tarinat SAV:sta, niistä pikkuaivoinfarkteista ja syntymäsilmävioista. (nämä näkimet on siis leikattu kaikkiaan kolmeen kertaan, että olisi jonkinlainen säällinen näkyvyys johonkin suuntaan)

Sitten minulta tivattiin allergiat ja sellaiset. No niitähän on syntymälahjana vaikka muille jakaa.
Eli ei mitään puudutuksia silmänpaineenmittaukseen. Ne mitattiin sellaisella uudella "kimmo-koneella" ilman puudutuksia. Kunnossa olivat, 12 ja 14.

Minulla on kaksitoiminen näkövika. Normisti kakkulat on siinä miinus kymmenen diopterin pinnassa, lisäksi sylintereitä on melkoinen nippu synnynnäisen hajataittoisuuden takia.
Sekin oli siis ihan ok, vähän tuli pinnoja lisää.

Sitten pähkättiin tämän halvauksen tuoman diplopian kanssa. Ja oikean silmän ikioman harituksen kanssa. En ollut tiennytkään että minulla on kaksisuuntainen (hihhih) karsastus. Siis leikkauksista huolimatta. Siellä sitten istuksin tyylikkäässä optikkoliikkeessä sovituslasit nokallani neljään otteeseen aina vartin kerrallaan ja totuttelin asteittain muutettuihin prismoihin.

Lopuksi vielä laajennustipat ja silmänpohjan syynäys. Sieltä ei löytynyt muuta huomautettavaa kuin alullaan oleva kaihi. Ihan vaan vähän, mutta tarpeeksi jotta kompurointi on vallitseva tila, mikään ei osu kunnolla mihinkään, syvyysnäköä ei käytännössä juurikaan ole. Toisaalta saman vaikutuksen ovat tehneet näkökeskuksen vaurioituminen niissä infarkteissa, en siis ole edes ajatellut kaihin mahdollisuutta. Vaan tämä silmälääri-Saripa ajatteli.

Nyt tässä vähän natustelen uutta diagnoosiani. Eihän harmaakaihi mikään ongelma ole, vähän laseria peliin ja taas mennään, mutta silti....

Uudet silmälasit maksavat maltaita ja mansikat päälle. Ei riitä liskopolon eläke mitenkään. Pitäisi hakea toimeentulotukea, sanovat. Mutta Silmälääri-Sari sanoikin että nyt tehdään VALTAVA-hakemus ja sairaanhoitopiiri saa maksaa tämän lystin. - Jaa? Minä ihmettelin. - Juu, sanoi lääri, siksi että edelliset on korvattu jo vuonna 2001 ja ne olisi pitänyt uusia ja korvata jo moneenkin kertaan sen jälkeen. - Ai, jaa? Ällistelin taas. Ja minä kun olen lykännyt kakkuloiden uusimista ja lääriin menoa, kun rahat ei mitenkään piisaa.

Pönttö, mikä pönttö.
"ei tartte auttaa".

Mutta lääripä vielä lähtiäisiksi halasi tiukasti ja sanoi että kyllä me tämä hoidetaan.
Arvatkaa meinasiko itkettää? Ei meinannut. Itku tuli.

***
Tiedättekö miksi tänään liputetaan?
No siksi että Onerva (Lutra Lutra Onervalais) täyttää tänään kolme vuotta!
Ja nauttii nyt Sheba-Gourmet ateriaa Casperin kanssa onnellisena ( ja Roosa kuolaa)

Onhan tänään myös Puolustusvoimien Lippujuhla ja sen Marskin synttärit.
Mutta liputus on siis Onervan kunniaksi.
Tänään.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Rajoituksei

Anonyymi kirjoitti...
Edit Piaf vähän kokeili: nuo salaperäiset kuutiot ovat linkki :/www.christmaswoods.com.tw
että jaksaa joku!

中醫減重
中醫減重
中醫減重
中醫減重
中醫減重
花蓮民宿
花蓮民宿
花蓮民宿
花蓮民宿
花蓮民宿
花蓮民宿


Tämä kommentti olikin sitten liikaa minulle. Sähköpostissa nuo numerolaatikot olivat alleviivattuja kysymysmerkkejä. Jotkut muutkin ovat sellaisen saaneet tässä viime aikoina.

Sen vielä siedän että harvemmin käyttämiini @posteihin tulee englanninkielistä seksisoopaa, mutta blogini minulle sekä ihan ilmeisesti monille lukijoilleni rakas ja tärkeä.

Bloggerin osoitteesta se tuli niin kuin muutkin ilmoitukset ja tämän postauksen alkuun se päätyi.



Lähettäjä oli nimeltään anonyymi.

Otan siis sanavahvistuksen uudelleen käyttöön, vaikka itse niitä inhoan, koska en oikein näe niin vaikeasti hahmotettavia kirjaimia. Toisekseen pidän sananvahvistuksia jotenkin tylynä ja epäkohteliaana omassa blogissani.

Enkä myöskään tuntenut omakseni lukijoiden rajoittamista vain rekisteröityneisiin, siitä olisi ollut meille kaikille kohtuutonta vaivaa - tämä on kuitenkin avoin blogi.