keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Ahkerointia Velhonpajassa

Kun edellisen kerran perhettäni kohtasivat tiukat, todella tiukat ajat, ryhdyin tekemään ruokaa. Elettiin 90-luvun alun kiikkeriä aikoja ja miljoonakonkurssini oli juuri takana. Lama oli pahimmillaan, moni yrittäjäkollega oli omin toimin päättänyt päivänsä.

Siihen aikaan ei ollut vielä nykypäivän tukitoimia, enkä siis päässyt työttömäksi työnhakijaksikaan heti. Jostain oli leipä suuhun saatava. Siis leipää.

Tästä alkoi Velhon Keittiön tarina. Olipa lama eli ei, ihminen syö. Ihminen syntyy, nai ja kuolee. Viettää haitä ja juhlia. Sekä yksityisesti että yhteisönä.

Siis ruokaa.

Nyt on taas vähän kiikkerä tilanne. McGyverin huoltohommia on odottmattoman niukasti homma ei oikein vetele. Siis jostain oli leipä suuhun saatava.

Vaan nytpä en sairastuttuani enää kykene pitopalvelua pyörittämään, enkä jaksa sitä senttarihommaakaan. Viisi vuotta lehden avustajana oli todelleakin liian iso paketti, joka uuvutti Liskonaisen lähes kumoon. Vähän utelivat palveluksiani täällä uudellakin paikkakunnalla, mutta.

Mutta osaanhan minä paljon muutakin. Oli siis tarpeen kaivella vanhoja taitoja uudelleen käyttöön.  Korut.

Menneinä aikoina, entisessä elämässäni harrastin korukiviä. Keräilyä, hiontaa, korujen tekoa. Miksei siis nytkin? Tosin epäilin näkökykyni riittävyyttä, mutta käsikopelollahan monia asioita tehdään.

Tämä ratkaisu osoittautui onnistuneeksi eikä väitön nälkäkuolema ole uhkana.

Saanko esitellä: Velhonkorut!










Tässä muutama esimerkki tuotteistani, jotka ovat myynnissä täällä liikkeessä Vihteljärvellä. Velhonpajassa. Jos käytät Facebookia, pääset tutustumaan tarkemmin koruihini tilausohjeineen ja hintoineen Velhonpajan  sivuilla.

Jos näistä löysit jotain hurmaavaa itsellesi tai läheisellesi, ota vaan yhteyttä!


Liskonainen pajaa pajaansa.