torstai 24. marraskuuta 2011

Mummo kumossa

Jostain syystä täällä  tapahtuu kaiken aikaa jotakin niin mielenkiintoista ja tärkeää, että kiirettä pitää. Paavo Väyrysen jätin suosiolla väliin ja Sorkka-Liisa Anttilan. 

Eilisehtoona olin tukka hulmuten menosesa tekemään uutta juttua, mutta hups, Harley Parkinson lipesi luiskalta ja koko mummo kupsahti kumoon. Hetken olin ihan hiljaa kopsahduksen voimasta, tunnoton. Korillinen tarpeita lennähti tiehensä, silmälasit myös. Onneksi kaaduin silleen että oikea käsivarsi osui maahan ensimmäisenä, pääkoppa vasta toisena, mutta tärähti se kuitenkin niin että silmissä pimeni.


Olin melkoisessa solmussa puoliksi luiskalla, puoliksi märällä asvaltilla eikä toivoakaan päästä omin neuvoin ylös.

Vaan paikalle sattui juur sopivasti SPR:n  EA-päivystysryhmä Riihiristi ja
hetken melskaamisen tuloksena mummo saatiin tolkkuihinsa, tarkastettua ja taitavin toimin siirretyksi sisätilaan odottamaan jatkotoimia.

NO, nyt voitte huokaista helpotuksesta ja mieluusti antaa anteeksi, että säikäytin.

Riihiristi oli vaan kylässä täällä Lopella säännöllisellä harjoitusretkellään. Koska en enää ole vuosiin tohtinut enkä kyennytkään itse olla EA-toiminnassa mukana, Kalevi-ystäväni minut väliin tilaa kompuroimaan vakavin seurauksin. 
Nyt en vaan saanut hillityksi itseäni, vaikka tilaus oli vaan rollaattorilla kaatumisesta. Sisällytin pakettiin paljon muutakin, paniikkia ja hysteriaa myöten. Hetken itkuista ja vapisevaa "potilasta" ihmeteltyään alkoi väki pohtia mahdollisuutta todellisesta onnettomuudesta.

Kun olivat saaneet luuttoman 95-kilolisen Liskonaisen turvaan sisätiloihin,  nousin ylös ja kiitin avusta, sillä heti oven takana ryhmää odotti uusi kauhistus: kaksi rauhalliseksi ja ystävälliseksi tunnettua herraa olivat riitaantuneet työkaluista siihen malliin että toisella oli syvä rengasraudan tekemä haava toisessa käsivarressa ja tajunnan rajamailla piteli toisella kädellään sydäntään, toinen retkotti naama veressä sohvalla. Oli tullut ilkeännäköinen ruhje vasarasta poskeen.

Nämä ensiapuharjoitukset ovat äärimmäisen tärkeitä taitojen ja osaamisen ylläpitäjinä. Mitä todentuntuisempi on tilanne, sen paremmin se saa refleksit liikkeelle ja toimimaan oikein ja ripeästi lähimmäisen hengen pitimiksi.

Annapa itsellesi joululahjaksi EA I -ensiapukurssi tai sen päivitys. 

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Göliä syksyn (kun ei sitä talvea tule) pimeyteen

Liskolandia julistaa täten gölikauden virallisesti alkaneeksi. Kops.

Tänä vuonna keitetään tällaisella repsetillä voimajuomaa tarjottavaksi joko mehuun, punaviiniin, tai mehuun ja brändyyn sekoitettuna. Toki muutkin vahvikkeet passaavat, ei niiden käytössä ole mitään etikettivirheeseen viittaavaa.

No niin:

otetaan esiin se vähintään kolmen litran teräskattila (suosittelen tälle ohjeelle paa-aljon isompaa)

lätkitään siihen isompaan kattilaan
- pussillinen kuivattuja sekahedelmiä
- pussillinen viikunoita
- pussillinen kuivattuja aprikooseja
- puoli pussillista rusinoita
- puoli paketillista kuivattuja taateleita
- sokeria silleen sopivasti
- viitisentoista rosepippuria
- saman verran maustepippuria
- saman verran neilikoita
- yksi  laakerinlehti
- kohtalainen köntti inkivääriä
- kanelitanko (viimevuotinen kelpaa hyvin)
- karkeaksi rouhittua kardemummaa putkilollinen
- ohuelti kuorittu appelsiinin kuori (saa laittaa myös sitruunankuorta,      mutta unohdin ostaa)

- vettä kattilan täydeltä

Nyt voi laittaa levyn päälle, alkuun  jopa kuutoselle, mutta silloin on keitosta kytättävä puukauhan kanssa kunnes se alkaa pulputella. Sitten levy kakkoselle tai kolmoselle (riippuu hellasta) ja koko hoidon voi unohtaa muutamaksi tunniksi. Niin, kansi on laitettava päälle, eihän niitä aromeita nyt sentään harakoille...

Kunhan taikajuomani on valmista ajattelin kokeilla niiden hedelmien kanssa jotain kivaa, voisin vaikka säilöä ne odottamaan Annanpäivää ja joulukakun tekemistä. Veikkaan että tulee makoisa kakku, kun se vielä muutaman viikon ehtii tekeytyä jouluksi.

Niinpä. Taisitte jo hokatakin. Ei taida tulla joulupaniikkiakaan tänä vuonna. Olen vapaaehtoisesti ostanut jo partiolaisten adventtikalenterin. Siis ADVENTTIkalenterin, Sen ajanlasku alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista.

En taida tohtia muista tekemisistäni enempää huudella... suuttuu Hanni muuten.

Sen verran kerron että AVH:n merkeissä on vierähtänyt toinenkin tovi. Appeni halvaantui viime keväänä ja nyt ei ole asiat ihan kohdillaan. McGyverin avuksi olen hoidellut vähän niiden huuhkajien asioita, lähinnä avuksi anopin jaksamiselle, ei hänkään mikään pikkulikka ole, appikin on yli kahdeksankymmenen.

Kissat voivat hyvin, eivät niinkään paksusti, Hugokin lähinnä hulmuaa juostessaan, ei enää hylly eikä tarvitse tuolia päästäkseen ruokapöydälle. McGyver laittoi partsin oveen ohjeen...

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Ruotsalaisuudenpäivänä

Siinähän se on. Vähemmistö, siinä missä muutkin.

Siis nuo ruotsalaiset. Tässä maassa. Vaikka kaksikielinen maa olemme, ei suvaitsevuutta enää löydy edes oman maan kansalaisille, jos on havaittavissa pienikin poikkeama perus-arjalaisuudesta. PAH.

Se Aivohalvausilta vissiin meni ihan hyvin. Viime keskiviikkona. Olipa vaan vähän turhauttavaa pitää luento pelkästään halvaantuneille asioista jotka ovat meille valitettavan tuttuja ja hallitsevat arkipäiväämme. Ainutkaan "ammattilainen" ei tohtinut nenäänsä näyttää. Muuten oli kiva ilta.

Kun pitäisi jotain nokkelaa ja nerokasta päivittää tänne, tuntuu siltä ettei mitään ole tapahtunut, mitään ei tunnu liikkuvan mielessä. Edes paino ei ole pudonnut enempää sitten sen karppauspostauksen.

Kävin sentään kunnon Leijonana keräämässä kannullisen rahaa kehitysmaiden lasten elämäntien tasoittamiseksi viime perjantaina, silloin Nenäpäivänä. Hassua, miten moni jyrkästi kieltäytyi antamasta rahaa "afrikkaan". Vaikka sillä hyppysellisellä viisi ja kymmenpennisi... eiku -senttisiä saadaan kehitysmaassa valtavasti enemmän aikaiseksi kuin täällä hyvinvointimaassa, missä pieni apu ei tunnu olevan apua. Jos viidellä eurolla saadaan moskiittoverkot isolle perheelle, on se mielestäni melkoinen apu maassa jossa moskiitot levittävät sujuvasti kuolemeantautia. Eurolla tasoitetaan vuodeksi yhden lapsen koulutietä tuntuvasti. Eikä sovi väheksyä valistustyötäkään. Monissa paikoissa ja heimoissa on vieläkin vallalla väkevä uskomus neitsyen raiskauksen parantavan AIDSin, siis jos tartunta on jo iskenyt. Yksi suurimmista uhkista monissa kehitysmaissa onkin lasten raiskaus koulutiellä.

Tälle viikonlopulle iski salakavalasti ja viekkaudella sittenkin uusi flunssatauti. Vaikka olen nauttinut melkoisen määrän funktionaalista ruokaa ja ulkoillut kuntoni mukaan. Ja kaksi iltaa seisaallaan esiintyen varmisti iskiakseni ärhääntymisen. Voi että odotan pysyvää ja pitkää korkeapainetta! Helpottaisi edes vähän pitkän ja lämpimän syksyn vaivoja: fibrokipuja, allergiaoireita ja tuhnuisen kelin aiheuttamaa tuhnuista vointia.






Tulostin on alkanut touhuta kummia. Se taidakaan olla pelkkä tulostin, vaan se monistaa..... kissoja? Seuraava on jo menossa syöttökaukaloon.




Mitenkäs tämä kuva nyt tälleen sivuun asettui? Sellaista käskyä en kyllä antanut...
Mutta yhtä kaikki! Aapo, ihana aurinkokuningas tulla tupsahti lauantaikylään äitinsä kanssa. Nyt on kissat ja McGyver leikitetty, on aika pukea kotimatkaa varten. Kadehtikaa!