tiistai 18. marraskuuta 2014

Muuttopuuhia

Hassua.
Mun elämästä on tullut  oikein muuttovoittoinen. Vasta elokuussa muutettiin koti uuteen paikkaan. Nyt muutetaan sitten paja siihen viereen.


Ennenkun ehdit kysyä, vastaan että koska toiminta on muuttanut muotoaan, siis hakeutunut uomaan, joka ei ollut ihan alkuperäinen meininki, kävi nykyinen tila sopimattomaksi.

Pitelee siis vähän vipinää. Tuolla seinän takana McGyver riehuu työkaluineen, renoveeraten mulle viihtyisää ja toiminnallista tilaa. Samaan aikaan väännän lenkki lenkiltä ihanuuksia ajankohtaisiin markkinatapahtumiin. Oikeastaan aika kiva tilanne. Vapaa, noin ajankäytön suhteen.

Koska kello on nyt aika monta, en jaarittele pitempään. Mene kuule ja katso Velhonkorujen uutta blogia. Sieltä tulet löytämään mallistoni,hinnat ja toimitustavat. Pääset myös tutustumaan Velhonkorujen syntyyn.


Kun te kumminkin haluatte kuvan, esittäytyköön MIKE-sarjan tuhti ranneketju teille. Tämän saa itselleen tai lahjaksi  ihanalle miehelle hintaan 39 €


Nyt mä keitän mukillisen yrttiteetä ja painun kirjani kanssa rauhoittumaan.
 

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Syksyn iloja ja vähän kesääkin...

Syksy on ihan lempivuodenaikani.
Se ei liene vanhoille lukijoilleni mikään uutinen. Olen sapattivuoteni jäljiltä niin makoisassa kunnossa että olen oikein nauttinut punnerruksesta uutukaisella pihallani ja lähimetsissä pyydystellen sieniä. Nam.

Syksyisin alkaa uusi elämä. Syksyllä luonto näyttää ilonsa ja kiitollisuutensa upein ruskan värein, maukkain sadoin. Kunnes on aika vaipua uneen, keräämään voimia tulevaa kasvukautta varten.

Syksyisin alkavat kaikki mielenkiintoiset jutut. Koulut, kerhot, toiminnat. Tähän aikaan olen parhaimmillani. Ja tuotteliaimmillani.

Yrittäjän muijana on syytäkin olla tuotteias. Velhonpajassa, omalla vastuualueellani on syntynyt ja syntyy kaiken aikaa uutta, Yrttisekoitukset on pussitettu, Jalka- ja käsikylvyt ovat purkeissaan tuoteselosteineen. Koruhyllyt pursuavat uusia ihanuuksia. Haluatko nähdä?

Jos olet sortunut Facebookin orjaksi, voit vieraiilla Velhonkoruissa ihastelemassa tai peräti tekemässä tilauksen.

Pitäisiköhän mun laittaa tuotteistani oma sivu tällekin puolelle? Mitä olet mieltä?
Halusittepa eli ei, tässä muutama  esimerkki:


Valikoima korvakoruja hopeoidusta korumetallista ja pronssista eri kivin.
Hinnat 15 -28 euroa.


Kuningasketju on kaunis. Tässä pronssia ja jaspista.


 Velhonkoruja valmistan kolmesta viiteen kappaletta mallista. Mutta viihdyttääkseni itseäni teen joskus vallan uniikkejea juttuja. Niinkuin tämä kauniisti laskeutuva kääty, Kivinä karneolit.




Tottahan teen myös miehille koruja.




Tässä yksi suosikeista.
Voimakoru, Chakrakoru, ihan miten haluat. Nämä teen yksilöllisesti, luottamuksellisen haastattelun pohjalta.


Ja jotta aika ei kävisi pitkäksi eikä tekemisen puute pääsisi yllättämään, ryhdyin ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa täällä omassa seurakunnassani. Minua ja mielipiteitäni voi Isänpäivänä 9.11. äänestää numerolla 11. Tämä vaan tiedoksenne, kysyvälle kerron mieluusti enemmän, oikeastaan teille kaikille, jos haluatte.

Mitäs muuta?
Sapattivuoteni varjolla olen joutunut luovuttamaan hankittuja muotoja yli 15 kilon verran. Ei ollenkaan huono saavutus. Luulisin.

Ai lisää kuvia?

 

Roosa, rakas irlanninterrierini vanheni vauhdilla siihen tilaan että elämä ei ollut enää arvokasta. Päädyimme heinäkuussa yhdessä hänen kanssaan soittamaan eläinläärille. Ensimmäinen kiinnisaatu kertoi ensin laveasti hinnat ja tuhkausvaihtoehdot pakkauksineen päivineen. Kiitin ja tiedustelin aikaa nukutukseen. - Ensi viikon keskiviikkona olis vapaa aika.

Minusta aika vastuuttoman kuuloista oli tuo.

Onnekesi Lea-lääri kävi kotimatkallaan auttamassa Roosdan turvallisesti eteenpäin, vihreille nummille, vapauteen.
Viimeisen päivän vietimme kahdestaan, välillä ulkoillen, välillä vain lojuen sylikkäin.
Roosan viimeinen päivä oli kaunis.




 Ja se uusi piha!



Näistä näkymistä aloitettiin. Tästä hässäkästä alkaa vähitellen sukeutua ihan viihtyisä ja helppohoitonen olohuone.






Nyt syksyllä kaikki on jo toisin...

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Ahkerointia Velhonpajassa

Kun edellisen kerran perhettäni kohtasivat tiukat, todella tiukat ajat, ryhdyin tekemään ruokaa. Elettiin 90-luvun alun kiikkeriä aikoja ja miljoonakonkurssini oli juuri takana. Lama oli pahimmillaan, moni yrittäjäkollega oli omin toimin päättänyt päivänsä.

Siihen aikaan ei ollut vielä nykypäivän tukitoimia, enkä siis päässyt työttömäksi työnhakijaksikaan heti. Jostain oli leipä suuhun saatava. Siis leipää.

Tästä alkoi Velhon Keittiön tarina. Olipa lama eli ei, ihminen syö. Ihminen syntyy, nai ja kuolee. Viettää haitä ja juhlia. Sekä yksityisesti että yhteisönä.

Siis ruokaa.

Nyt on taas vähän kiikkerä tilanne. McGyverin huoltohommia on odottmattoman niukasti homma ei oikein vetele. Siis jostain oli leipä suuhun saatava.

Vaan nytpä en sairastuttuani enää kykene pitopalvelua pyörittämään, enkä jaksa sitä senttarihommaakaan. Viisi vuotta lehden avustajana oli todelleakin liian iso paketti, joka uuvutti Liskonaisen lähes kumoon. Vähän utelivat palveluksiani täällä uudellakin paikkakunnalla, mutta.

Mutta osaanhan minä paljon muutakin. Oli siis tarpeen kaivella vanhoja taitoja uudelleen käyttöön.  Korut.

Menneinä aikoina, entisessä elämässäni harrastin korukiviä. Keräilyä, hiontaa, korujen tekoa. Miksei siis nytkin? Tosin epäilin näkökykyni riittävyyttä, mutta käsikopelollahan monia asioita tehdään.

Tämä ratkaisu osoittautui onnistuneeksi eikä väitön nälkäkuolema ole uhkana.

Saanko esitellä: Velhonkorut!










Tässä muutama esimerkki tuotteistani, jotka ovat myynnissä täällä liikkeessä Vihteljärvellä. Velhonpajassa. Jos käytät Facebookia, pääset tutustumaan tarkemmin koruihini tilausohjeineen ja hintoineen Velhonpajan  sivuilla.

Jos näistä löysit jotain hurmaavaa itsellesi tai läheisellesi, ota vaan yhteyttä!


Liskonainen pajaa pajaansa.





torstai 30. tammikuuta 2014

Mitä ihmettä?

Mitä ihmettä? kysyn nyt minäkin. Ja pahoittelen tosi pitkää poissaoloani täältä luolastani.

Jotenkin aika vaan on kadonnut... bittiavaruuteen?

No, onhan tässä tietty ollu vähän puuhasteluakin, mutta ei kait sen tarvitse tarkoittaa sitä että jätetään lukijat tälleen oman onnensa nojaan ja näin pitkäksi aikaa. Hyi Liskis, hyi, hyi.

Vaikka aikaa on kulunut kalenterin mukaan ihan kiitettävästi, tuntuu että maailma polkee paikallaan. Okei, uudet pakkaset ja kevyt lumipeite hurauttivat vuodenulkua mukavasti eteenpän ja aurinko antaa oman osansa. Kohta voi kytkeä autopilotin manuaaliohjaukselle.

Pesue

Koko meidän pesue voi mainiosti. Kerrassaan mainiosti. Tämä muutto on tehnyt meille ihmisille sekä henkisesti että fyysisesti oikein hyvää. Täällä on tilaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Olemme tainneet juuri tällaista elämänmuotoa kumpainenkin kaivata pidempään.

Kissat ovat asettuneet tyytyväisinä uuteen valtakuntaansa alkuaikojen parin karkailun jälkeen.

Ja Roosa. Ihana, rakas, höppänä Roosa-vanhus! Hän on taivaassa. Eiku, miten tämän sanoisin, hän elää uutta nuoruuttaan. Kun Lopella jo ounasteltiin edellistä talvea neidon viimeiseksi, on tilanne täällä vallan muuta. Päivitt'äiset laukkaharjoitukset pitävät likan kuosissa ja vatsan toiminnassa. Tokihan jäykkyys jo niveliä karhii, kuulo on heikentynyt ja kaihi rajoittaa maailmankuvaa. Hän kuintenkin ottaa uuden virkansa liikkeen maskottina hyvin vakavasti ja vastaanottaa asiakkaat asiaankuuluvalla hymyllään.

Velhonpaja

Velhonpaja käy ja kukkuu. Tosin laiskanlaisesti vieläkin. Elämä on vaatimatonta mutta niukkaa.

Mutta olihan sellainen tila odotettavissakin alkukuukausina.
Palaamme aiheeseen tuonnempana. Mutta vähän voisin vilauttaa tekemisiäni:


 Elektrolyyttikuparia korukivin.

 Oili-sarjan ranneketju, pronssia

 Kupariranneketju


Ja lopuksi Velhonpajan esikoinen, Velhonkääty.
Käsinpunottua pronssia, tämä kappale on tosin jo myyty, mutta kauken aikaa syntyy lisää. Tässä kivinä ametisti, vaihtoehtoina mm. ruusukvartsi/aventuriini, karneoli/vuorikristalli. Toki teen tilauksesta ihan tilaajan toivomusten mukaisista kivistä.
Houkuttaako? Kysy ihmeessä lisää!
Velhonpaja löytyy myös Facebookista...


Muilta osin  kevättalvi valkenee jokseenkin mukavasti.
Terveydenhuolto- ja palvelupuolella on vähän kankeaa, elokuussa ryhdyin hakemaan minulle kuuluvaa vammaispalvelua Kankaanpään kaupungilta. Jo pelkän lääkärintodistuksen saaminen kesti yli kaksi kuukautta. Sitten kuppasin turhautuneena vähän itsekin hakemuksen kanssa ja jo joulukuussa kävi sossuntätikotikatselmuksen tekemässä.
Nyt sitten vaan odotellaan. Kas kun laissa sanotaan että päätös vammaispalveluhakemukseen on annettava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Eikähän se aika ole vielä täynnä.

Niin että täällä lusitaan.

Toinen hauskuus on tämä minun sekalainen allergiani.   Johan piti keskeneräisen juurihoidon päältä paikan irrota niin että juuret olivat vallan valtoimenaan. Siinä kiireessä ei tietenkään ollut sitä, SITÄ puudutusainetta käytettävissä. Hammas juurineen putsattiin siis ilman aineita ja pantiin kansi päälle toviksi. Meininki oli että kahdessa viikossa hammashoitolaan saisivat sen aineen. Onneksi soitin eilen ennen lähtöä ja tiedustelutoimen tulos oli että ei ole ainetta tullut. No enpä minäkään mennyt. Muistutin etten ota vastaan myöskään laskua.

Mutta nyt on Liskonaisella mukavaa hommaa! Ihan kohta on 112 -päivä!

Se tässä tapauksessa tarkoittaa sitä että piskuinen AVH-kerhomme täällä Kankaanpäässä tekee täsmäiskun paikallisen suurmarketin edustalle jakamaan tuikitärkeää tietoa ynnä vaikka kuumaa mehua.
Onkin ollut vähän ikävä näitä juttuja. Vaikka on meillä oikeesti oikein kiva porukka kerhossa. Viimeksi käytiin keilaamassa, monet ihan ensi kertaa.

Huhhuh!

Sainpa päivitetyksi!
Nyt on vaihdettava ohjelmaa ja puserrettava juttu seuravaan AVH-lehteen.

Ulkoilkaa ja rakastakaa! Silleen saa parhaat irti elämästä!