tiistai 26. kesäkuuta 2012

Tärkeä tiedote

Juu, juu, tiedän.

 Tärisette ihan täpinöissänne päästäksenne lukemaan juhannustarinoita, mutta niitä ei nyt tule.

Tänään ollaan täällä liskolandiassa pidelty kesän ensimmäistä ukkosta, oikein kaksin käsin. Ihanaa. Akoi olla jo maanantaina aikalaisen ahdas olo. Minä kun reagoin vuosi vuodelta näihin ilmanmuutoksiin aina vaan herkemmin.

Juhannuksesta sen verran että Suhonen kävi tutustumassa naapuriin, Junnulaan,  missä juhannusseurueemme jalkapallofanit  nauttivat televisiolähetyksestä. (tähän luolaanhan ei telkkari oikein mahdu).

Suhonen? Suhonen on toinen siileistämme, ne haahuilevat tässä talomme ympäristössä ja varsinkin Suhonen jättää tilavan väylän merkiksi liikkeistään, ainakin kukkapaenkkiini. Suhonen on aika iso. Ei mahdu kokonaisena keskivertopaistinpannulle. Esimerkiksi.

Mutta nyt Suhonen repäisi juhannuksen kunniaksi ja tuli oikein kotikäynnille. Eikä kellään tietenkään ollut kameraa, edes puhelinta hollilla.

Mutta varsinainen asiani on tiedottaa tärkeää:

Rakas blondimme Stansta on muuttanut. Siis siirtynyt Ajatuksista tänne bloggeriin. Yhteiset lukijamme tietävätkin että Ajatusten kanssa on ollut  tuskaa, sinne ei pääse sen paremmin lukija kuin itse bloginpitäjäkään. Siispä tässä rakkaani uuden kodin osoite

Ja blogin nimi on, kas kummaa:


Menkääpä sukkelasti tutustumaan keskeneräiseen kotiin, kyllä se ulkoisen muotonsa aikanaan löytää, tärkeintä on että rakas Stansta siellä vartoo visiittiä ja kertoilee kuulumisiaan.
No, menehän jo...

torstai 21. kesäkuuta 2012

Juhannusta kohti

Aamusella, siis minun aamusella tuossa puoli kymmenen maissa, olin hammaspyykillä liki munasillani kun olohuoneesta huhuili perheeseen kuulumattoman miehen ääni.

Kurkkasin varovasti oven takaa naama hammastahvavaahdossa tilannetta ja totesin että McGyver on nyt jossain ja on vaatetettava itseä ihan vähän. Olin siis pukeutunut tyylikkäästi hammastahnavaahtoon ja kylpytakkiin vastaanottaakseni suurehkon kukkalähetyksen.

Kersantti Karoliinan ja Niilon uusi iskä siellä kantoi olkkarin pöydälle kahdeksan, siis KAHDEKSAN suurta ruusubegoniaa! Siis ihan valtavan suurta. Istutin ne vasta illemmalla, kun oli jo vähän viileämpää, tässä vielä pari joille on keksittävä purkit. En löytänyt vanhoja piironginlaatikoitakaan... Huomisen hommia.



 Kaksi komeutta lykkäsin tyhjään altakastelevaan, nokkela lukija hoksaa että samaa pyttyä on käytetty keväällä jalkakylpysoikkona. Vähän ryhtiä tuomaan siirsin  kukkapenkistä muutaman suikeroalpin pytyn kulmiin. Toiset kaksi istutin vanhaan isoon leipäkoriin ja sen reunuksille tökkäsin jokusen maahumalan. Täytyy nähkääs olla omavarainen lisukekasvien kanssa...


 Tuossa etualalla kykkii yksi taimi. Vain yksi, se kertoo miten kookkaita nämä kukat ovat. Naapurin Junnukin sai osansa, yläkerran parvekkeella odotti loppusijoituspaikkaa käytöstä poistettu kattila, johon McGyver takoi muutaman vedenjuoksutuskolon ja niin siitä tuli koti yhdelle kukalle. Tuolla ylempänä on vielä pari purkkia joille täytyy aamusella mittailla hyvät paikat. Taitavat tomaatit ja tuo nyt niin vaisun näköinen asetelma joutua vielä evakkoon.

Teinpä vähän töitäkin tänään.
Palvelukeskus Eedilän (velä taannoin se oli rehellisesti vanhainkoti) väki vietti juhannusjuhlaansa talon taakse takennetulla viihtyisällä patiolla kuullen haitarinsoittoa ja veteraanikuoron kvartetin laulantaa. Juhlaväki kärrättiin lopulta juhlalounaalle ja Liskonainen poistui muihin hommiin.

Tälläisen kuvan otin teille ihmeteltäväksi. Tukeviin koivupölkkyhin on porattu kunnon reiät ja niihin tökitään vuodenaikojen mukaisia oksia. Tänään nuoria koivuja, joulunaikaan kuusia, pääsiäisenä pajunkissoja virpomiskoristein ja silleen. Näytti kovin kivalta ja koivut toivat ihanan tuoksun vanh... eiku palvelukeskuksen aulaan.

Huomenna tulee Stansta ja Tuppo. Meille tulee hyvä juhannus.
Nauti sinäkin juhannuksen taianomaisuudesta turvallisesti ja rauhassa.


keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kesäyllätys

McGyver valmistautui äsken partsin aidan maalaukseen ja tyhjensi vaivalla perustamani alustan tomaattitarhoineen sivummalle. Sepä ei ihan piisannut, sillä laattojen alle oli hankkiutunut yrmeä vieras vissiin sadetta pitämään.

Toinenkin kuutio vettä  on siltojen ali virranut sitten edellisen tapaamisen tällaisen komistuksen kanssa. Katsokaa ilmettä, katsokaa tarkoin ja laittakaa mielikuvitus lentoon, mitähän viisauksia noiden puoliavoimien silmien takana liikkuu?


Koska ulkomaali ja rupikonna eivät ole toimiva yhdistelmä, McGyver kippasi istutuslapiolla kaverin hellästi nurmelle.  Hän siinä vähän pörhistelemään alkoi, mutta sävyisästi sentään tapaamisesta selvittiin. En tokikaan ryhtynyt häntä silittelemään, noiden konnien eritteet eivät ole ihmisiholle kovia sopivia. Komea tapaus, komea. Kokoa on keskivertonaisihmisen nyrkin verran, ei siis mikään pikkupoika(tyttö?)

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Pari desiä oliiviöljyä

Otetaan esiin kohtalaisen tilava keittiökulho.

- 1,5 - 2 dl öljyä (rypsi, oliivi tai neitsytversiota)
- 1,5 dl   mustaherukkamehua (tiivistettä tai oikeaa laimentamatonta)
- 0,5 dl   soijaa
- 1 dl      valkoviintä  (chanrdonney-gewurztaminer tällä kertaa)

grillausmaustetta (rouhittua purkista tai:
pippureita, paprikaa, ripaus chiliä, suolaa (sitä -ruusu), valkosipulia,...
(lihaliemijauhetta, niin voi jättää suolan poisi.)

kuivattua kynteliä
kuivattua rosmariinia
kourallinen kuivattua persiljaa
kuivattua salviaa
vähän iisoppia
kuivattua basilikaa
kuivattua rakuunaa

yrtit voi laittaa myös tuoreena.

sekoitetaan sotku kulhossa.

Leikataan vaikkapa tarjouslihasta ohuehkoja pihvejä ynnä nuijitaan ne joko nuijalla tai nyrkillä. Kannattaa käyttää muovipussia suojana, pysyy lihan syyt ehyinä.

Marinoidaan lihat yön yli jääkaapissa ja paistetaan ne aikanaan hiiligrillissä. Ihan yhtä hyviltä ne maistuu vaikka paistinpannun tai kaasugrillin kautta käyneinä.

Seuraksi salaattia (niitä ohjeita täältäkin löytyy pilvin pimein), uusia perunoita ja valkkaria tai ölttä.

Ihanat ihmiset seurana kruunaavat aterian.



Oikeesti pyydän anteeksi liian pitkäksi venähtänyttä vaiteliaisuuttani.
Kun tuossa päivänä muutamana hokasin että olen reilun kolmen vuoden aikana malttanut olla tekemättä sitä "leipätyötäni" oikeastaan vailla tykkänään minkäänlaista taukoa (tulikohan tuosta nyt ollenkaan ymmärrettävää virkettä?) väsähdin sekä henkisesti että fyysisesti.

Toisekseen palasin sovittelurintamalle lähes vuoden tauon jälkeen ja kuinkas ollakaan, touko-kesäkuussa keikkoja tulee täyteen tasan kymmenen. En siis opi ikipäivänä kohtuulliseen elämään. En mitenkään. Aina pitää olla hanat kaakossa ja hirmuinen vauhti päällä.

Edellisviikonlopun vietin Jyväskylässä Suomen Lions-liiton vuosikokouksessa yhdessä past-presidenttimme Jatta-papin kanssa.

Viikonloppu oli mielenkiintoinen, rentouttava, lämmin ja lämminhenkinen ja uutta ajateltavaa, uusia ihmisiä, uusia ystäviä tuli roppakaupalla. Majoituimme Jatta-papin vanhempien luona Laukaalla, jossa Sofia-tytär nautti isovanhemmistaan kun pappi ja vassari hulmusivat Jyväskylän houkutuksissa.

Vasta sunnuntaina Orivedellä petti kunto. Kun seisahduimme tauolle olikin Liskiksen kroppa jättäytynyt pois pelistä. Eli hienosti meni koko reissu.


Kuluneen viikon olen leikkinyt eläkeläistä, joka ryömii pihamaalla hankkimassa surureunoja kynnen alle. Katsokaapa:



Tästä kuvakulmasta lienee parin vuoden ajalta näkymiä, joten tämä kelvatkoon vertailuksi. Tuo ristikko oikeassa laidassa on tämän päivän tuotos, sitä pitkin kiipeää hienosti talvehtinut murattini, jonka aion kaivaa ensi talveksi maahan tuohon nimenomaiseen paikkaan.
Ja pihalle unohtuneen tuolin takana on pytyissään tulossa .. hmmm .. tanskan vientiä, kirsikkatomaattia, päärynä- ja luumutomaattia. ainakin. Ja joka purkissa rehottaa salaattia eri vaiheissaan.



Länsimuurikin alkaa näyttää hyvältä. Tuossa mustan mullan alueella on harrastettu maanrakennusta, sillä aiemmin siitä oli luvatonta reittiä pitkin syöksynyt voimalla sadevedet vieden maan mennessään ja kaivaen kohtalaisen kurun pihalleni. Nyt on räystäät korjattu ja jo viime kesänä aloitin sen kanjonin täyttämisen, nyt siihen voi istuttaa tarvittavia kasveja.

Nuo kivet tuossa nurkalla viimeistelevät noin neljänkymmenen sentin syvyisen kurun täyttöä, istutan siihen kivikkokasveja kohta.

Vasemmalla viime kesänä perustamani yrttimaa. Reilu puoli neliötä riittää hyvin, kun sen suunnittelee tarkoin ja valtaosa yrteistä on talvehtivia.
Nam.

Apupödällä on vielä salviaa ja chilivauvoja, joille tulee oma paikkansa kohtsillään.

Niinikään viime kesänä opaskoira-Veikolta saamani kurjenmiekat pinnistelevät ensimmäiset kukkansa ilokseni ja oikean puolen saavissa harjoittelee uutta elämää naapurista pöllimäni humala. Sitä maahumalaahan vaeltelee jo ennestään pitkin plänttiä.



Kas tässä ylpeyteni. Rotua en tokikaan osaa teille kertoa, mutta ensi kertaa olen saanut siemenestä kasvatettua tämänkokoisen chilin, joka on aikeissa juuri ryhtyä kukkimaan. Tämän kaverin hedelmä tulee olemaan sellainen medium ++ ja kauniin oranssi. Sellaisesta hedelmästä tämän siis olen kasvattaut. Muuallapäin pihaa kasvaa vielä suippopaprika, habanero ja joku kolmannensorttinen chili. Nam, nam.



Reippaana tyttönä kasvatin tänä vuonna kesäkukkani siemenestä. Melkein. Valikoimaan kuuluu tuoksuhernettä ja samettiruusuja.
Kun perjantaina kävin kuukausikaupassa poikkesin taksi-Päivin kanssa lähipuutarhalla ostamassa muutaman tomaatintaimen, pari selleriä ja sen suippopaprikan. Ja kaksi hopealehteä, joiden kanssa samaan ruukkuun olivat laittaneet lobeliaa. Minusta aika kaunista.

Juu, ostinah vielä kaksi petuniaakin, jostka istutun seinäkoriin talvehtineiden maahumaloiden seuraksi. Minusta aika kaunista siitäkin tuli.

McGyver virittelee iltagrilliä, joten painun perässä.
Huomenissa menen kuvaamaan naapurintytön suuren päivän konfirmaatiomessusta alkaen.

Saatan piipahtaa taas kohtapuoliin, olkaa sillä välin kiltisti ja rakastakaa lähimmäistänne kuin itseänne, tai toisinpäin. Pääasia on että rakkautta on ilmassa.