Pentuenergiaa..

...pitää väliin hankkia että jaksaa.

Sunnuntaina sitten pidettiin kirkonkylällä ensimmäistä kertaa Pizzaa ja Poppia- tapahtuma paikallisessa kuppilassa. Meille oli varattu koko ruokailupuoli yksityiskäyttöön. Oikein lappujen kanssa. Oli vaan kiva tulla paikalle, kun kaikki oli valmiina: ravintolan pojat olivat jo kattaneet pöytiin vesikannut ja lasit kumoon ympärille. Lounaslinjastossa olivat valmiina valkosipulit ja salaatit, kuumaosasto odotteli valmiita pizzoja.

Olimme saaneet lahjoituksena ison saavillisen ruusuja, jotka oli pakattu yksittäin niihin juomatutteihin (kai niillä on oikein nimikin..?) Kylät olivat hankkineet pehmolelut palkinnoiksi, ElmoFestistä oli jäänyt rannekkeita viljalti ja niitä käytettiin nyt.

Kaikkiaan bileissä oli 31 henkeä, niistä 22 kakaraa. Minusta oikeinkin hyvä saalis, kun oli sentään ensimmäisistä karaokebileistä kyse täällä kirkolla. Tokihan suurin osa oli tullut paikalle halvan pizzan houkuttamina, mutta laulu sentään raikui iloisesti. Itse kisaan ilmoittautui seitsemän penskaa. Hassua ja kerrassaan uutta oli se että kahdenkymmenen kahden mukulan joukossa oli vain kolme tyttöä. Kisassa siis myös kolme tytsyä ja neljä poikaa. Tällaista suhdetta en ole koskaan nähnyt näissä merkeissä.

Hienosti meni ilta, Liskonainen oli verrattain väsynyt biletettyään pentujen kanssa yli neljä tuntia.

Tässähän nämä ovat.
Kultakurkkuja tuli tällä kertaa kaksi, tuo pikkuinen lippispäinen tyttö ja ihan oikeassa laidassa laulava Pasi. Kuvassahan on tietty menossa perinteinen loppulaulu, J. Karjalaisen Sankarit.

Tässä ihan kuriositeettina tiedoksenne että vauvat kasvavat kovasti ja syövät hyvin.
Ruokapöydäksi ovat saaneet antiikkisen Aalto-pöytäni, joka odottelee renoveerausta, kunhan tässä jonain päivänä...

Menenpä tästä viettämään vielä partsille hetkeksi laatuaikaa McGyverin kanssa...