lauantai 28. syyskuuta 2019

Kansainvälinen kirjaviikko


Tuumin tänään pitää kirjallisuuspäivän.

Koska on "kansainvälinen kirjaviikko" vaikka sellaista ei oikeesti ole olemassakaan.

Enkä nyt kehota avaamaan sivua viiskytkaks saati kopioimaan kuudetta virkettä siltä sivulta.

Tuumin yksinkertaisesti viettää päiväni järjestämällä viimein olohuoneen kirjahyllyni kun tapetointiprojeketi sen nyt sallii.

No. Tää hankehan tyssäsi het alkuunsa kun nää mun kädet kieltäytyy toimimasta. Tuossa kesämmällä arveli kipupolin lääri että kaularangasta johtuu mutta nyt hematologi arvelee että mun kiukutteleva veritauti olis syynä. Yhtäkaikki. Ei mene hyllyt paikoilleen.

Taidan tuonnempana pitää kunnon kirjallisuusbileet

ja saatan kutsua Sinutkin mukaan. Edellyttäen että tunnet aakkoset ja genret ja kirjailijat...

Sen sijaan turhautuneena mittasin ja kirjasin Velhovuoren Vanhan emännän syysdrinksun ohjeen.

Saa käyttää mutta ei ole pakko:
 

2 cl Kyrö Distilleryn Napue -ruisginiä
4 cl Camparia/Championia
2 cl sitruunan mehua
4 cl Fever Tree Indian Tonic Wateria

Rakennetaan.
Nautitaan.

perjantai 27. syyskuuta 2019

Aamu Lahdessa

Aamu Lahdessa, kello on puoli kymmenen.
Taavi Salmivaara luovutti juur puheenvuoron uutisiille.

Mä siirryin kahvista aamupunkkuun.

Kolme viikkoa takana uudessa kämpässä joka oikeesti on ihan koti, mutta sisustettu toistaiseksi edelleen muuttolaatikoilla. Tuolla olohuoneen puolella noituu mies joka yrittää raastaa vanhoja tapetteja irti pohjamaalaamattomasta seinästä siinä juurikaan vauhdilla edistymättä.


Ei, ei ole mitenkään vakituinen mies, mitä sitä nyt koko lehmää kun...
Olivat vaan vuokrataloyhtiössä unohtaneet sellaisen pikkujutun kuin asunnontarkastuksen asukkaiden vaihtuessa ja näin ollen  tarpeelliset huolto- ja korjaustoimet olivat  jääneet tilaamatta.

Nyt nää jätkät juoksee täällä solkenaan toimittamassa kuka mitäkin. Nyt on siis seinien vuoro. Eilennä valmistui jo työhuone mutta tää olkkari näyttää sen verran tuikealta että ens viikkoon menee, sanoo remppamies.

 Tässä ainakin pääsee näkemään työnsä jäljet...

Vaan mikäpä tässä, valmiissa maailmassa. En mä mitään viisasta jaksaisi tehdä muutenkaan.

Sytostaatit on viikon tauolla kun heitti äkikseltään pahaksi anemiaksi tilan ja muutkin arvot romahtivat lähes maton alle. On tää harvinaisen veritaudin kurissa pitäminen varsinaista taidetta - kevyttä kilpajuoksua elimistön ja tässä tapauksessa luuytimen päähänpistojen kanssa.

Vaan kovin on hyvä ote hoitoon PÄKSissä. Hematologi-Maija soittelee alvariinsa ja juoksuttaa mua labroissa ahkeraan. Olis mut halunnut tavatakin vastaanotolla mutta sanoin että en nyt jaksa joutaa kun on näitä muitakin just nyt.. Menen sit joulukuussa jollei jotain katakrookkia sitä ennen. Niinku että lipeää leukemian tai fibroosin puolelle. Mikä vaihtoehto on kuulemma tarjolla avokätisesti.

Mutta uudet rutiinit mua lämmittää.
Niinkus muistat, mulla on  täällä Päijät-Hämeessa kaksi kuninkaallista joiden seurasta saan nauttia nyt ihan mielin määrin ja preesensissä.

Maanantaisin on Mummipäivä Prinsessa Lilianin kanssa.
Muistan ikäni ensitapaamisemme.
Lili oli puolivuotias (asuttiin tuolloin niin kaukana toisistamme että tapaamiset hoituivat hyvin harvakseltaan), tuijotteli tyttö mua arvioivasti jokusen tunnin ja päätyi lopulta siihen että joo, tää on mun. Pyrki syliin, otti kaksin käsin poskista kiinni ja pussasi päin suuta.

Se hetki sinetöi suhteemme. Suhteen johon ei kukaan pääse väliin. Vaikka olemme viimeisen parin vuoden aikana tavanneet vain muutaman kerran emme ole toisiamme unohtaneet, päinvastoin!

Ja nyt nautimme ihan kybällä toisistamme.

 Lili osaa ottaa oivallisia selfieitä.

Onnellinen perhe läjässä nauttimassa Pikkukakkosesta. Ihan vaan koska maanantaisin ei tule Pipsa Possua...
Mausteena myös Espanjansirukoira, ranskanbulla Maya, yhdeksän ja puoli vuotias rescuetapaus joka kotiutui perheeseemme kuin olisi syntymästään kanssamme hengannut.

En mä nyt enempää.
Olkaa kiltisti siellä.

tiistai 17. syyskuuta 2019

Hän on täällä tänään

ja pysyvästi. Jos Luoja suo.

Eihän tää muutto mitenkään ketterästi käynyt ja mm. kaikki kasvit ynnä osa tavaroista on vieläkin Vihteljärvellä.

Mutta mä olen täällä.
Lahdessa.

Ainoa mitä ihmettelen on se etten ole aiemmin älynnyt luolaani tänne siirtää.
Ensinnäkin, tää kämppä puhuu mulle!
Tiedätkö silleen mukavia.
Vaikka edellinen asukas tässä samassa torpassa heitti henkensä, tää on silti lempeä ja hyvä koti.

Tää on koti - ei asunto - vaikka kaikki kamat on vielä purkamatta laatikoista ja säkeistä paikoilleen, vaikka patja on vielä lattialle ja vain yksi kirjahylly kasattuna.

Vaikka tapetit on ihan hirveet, vessanpytty on halki ja siitä puuttuu iso pala, vaikka lavuaasi on pahasti säröillä ja pesukoneen letkunpaikat on tulppaamatta niin että kevyt tulva uhkaa joka kerta kun sitä käyttää.

Ei täällä ole lamppuja katossa sun muuta pientä puutetta on havaittavissa.

Mutta tää on ystävällinen koti.
Tää hiljaksiin tästä sofistikoituu mun näköiseksi kauniiksi ja tarkoituksenmukaiseksi kotiluolaksi ajan mittaan.

Ei ole kiirettä mulla.
Muuttotauti iski, sellainen kuolevaisten kunnon virustulehdus iski ihan kaksin käsin. Niin pahasti että kuopus mut Akuuttiin kuskasi.

Ei ollut keuhkokuumeen vaaraa eikä -emboliastakaan merkkejä. Pelkkä "virusperäinen ylähengitysteiden tulehdustila". Siihen kun yhdistetään vuodenajalle tyypillinen fibromyalgiasetti on tietenkin ihan selvää että kaikki muut hommat jäävät hamaan johonkin.

Tänään sit sairaanhoitajan hellästä suosituksesta aloitin kuitenkin tujakan kortsukuurin. Prednisolonia pari-kolme viikkoa nassuun niin luulis elämän taas voittavan.

Mutta täällä mä olen. Ylen onnellisena.
Likaiset yksityiskohdat kerron sit kun tää naputteleminen sattuu niveliin vähän vähemmän.


 Laps ja lapsenlaps kävi tässä päivänä muutamana kokoamassa yhden kirjahyllyn ynnä kiinnittivät muutaman koukkuruuvin tilatuihin kohtiin.

 Lapsen kanssa lauantaina paranneltiin maailmnaa. Jos tuntuu että viikonlopun jälkeen on parempi elää, se on puhtaasti meidän ansiota.

Tää taulu on keskimmäisen maalaus miekkarista joskus 80 -luvun alkuhämäristä jolloin eduskuntatalon portailla vastustettiin ankarasti tekniikanopiskelijoiden lukuvuoden pidennystä.
Yhteiskunnallisen heräämisen kasvatus on syytä aloittaa mahdollisimman varhain...

Heimon uusi jäsen Espanjansirukoira Maya, ranskanpulla, ranskanbulldoggi, mua hoiti muutaman päivän kuopuksen luona kun oli liiaksi kuumetta jotta mut olis lapsi uskaltanut muuttokuorman keskelle yksinäni jättää.

***
Kerron teille lisää elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta oitis jahka nää napit mut saa loihdituksi parempaan vointiin ja vähemmän kivuliaaksi.
Joohan.