Kymmenen viikkoa ja yksi päivä

Joopa, niin pitkällä ollaan jo.

Pari viikkoa ja ainakin Leevin voi siirtää uuteen kotiin.
Toivottavasti.
Olen ollut vähän ihmeissäni ja hitusen huolissanikin Hannan pitkästä vaitiolosta.

Kisut ovat joka tapauksessa reippaita ja hyvin sosiaalisia. Leevikin, joka kehittyy henkisesti näemmä silmin nähden hitaammin kuin Kersantti Karoliina, joka puolestaan on hullunkurisen näköinen ripakinttu.

Ruoka maittaa niin kuin pitääkin. Matolääkkeet on otettu suurin piirtein asiallisesti. Tarkoitan ettei isompia rettelöitä lääkitsemisessä ole havaittu. Viherkasvit ovat osin menettäneet kiinnostavuutensa, mutta muita hauskuuksia löytyy päivittäin, kuten talousparerirulla...



Tässä aamuna eräänä heräsin maailman ihanimpaan tunteeseen. Nukun yleensä vasemmalla kyljelläni, sen voi tarkistaa vaikka Hannin lätinöistä. Leukani ja niskani mutkassa hiuksiini pukeutuneena hurisi korvaani punainen pikkuvintiö. Leevi oli uskaltautunut ensimmäistä kertaa viereen nukkumaan. Karoliina kaivautuu useinkin peiton alle ja kainaloon, väliin kisaavat Tytin kanssa sitä, kumpi saa ujutettua itsensä tiukemmin mamin kupeeseen.

Tytti ja Roosa ovat olleet kunnollisia tätejä vauvoille. Roosa tosin kiusaantuu joskus kun Karoliina jupinoista piittaamatta änkeää itsensä ihan sykkyrään samalle nojatuolille. Mutta kun niille ei saa tehdä pahaa, tulispa mami nyt äkkiä pelastamaan....



Onervalla on taas raskaudenjälkeinen masennus.
Se masennus asuu massussa. Muistatteko, kun viime kerralla oli sama juttu? Imetyksen jatkuttua riittävän pitkään Onervan massu meni sekaisin. Taas on lääkitty kissaaAB-piimällä ja Gefiluksella. Tänään kävin apteekista ostamassa KAMALAN kalliita hiilitabletteja. Kamalan kalliita siihen nähden että eläkepäivä on vasta ensi viikolla ja fyrkat on tosi vähissä. Saas nähdä minkälainen sotku niistä tulee.



Eilen Onsku säikäytti pahemman kerran lojauttamalla työhuoneeni lattialle suuren punaisen lammikon. Punaista kurapaskaa. Oivalsin onneksi aika äkkiä että alituista näläntunnetta poteva kissa oli käynyt pöllimässä punajuuria (!!!) kasvisgratiinista, joka oli vielä hellankulmalla jäähtymässä. Ei siis hätää.

Ihmisrintamalla on kaikki juur niin hyvin kuin tähän aikaan vuodesta voi odottaa. Toissa päivänä jouduin aloittamaan vuoden toisen kortisonikuurin. Pujo ja alkava itiöhomekausi ynnä syksyisin intoutuva iskias sekä se fibromyalgia eivät enää tottele mitään kevytlääkitystä.

Muuten menee mukavasti.