Olen tässä ajatellut...

...kaikenlaisia ajatuksia

Olen ajatellut että tämä on ensimmäinen kesä yhteentoista vuoteen, jolloin elimistöni sen paremmin kuin kehomuistinikaan ei ole rettelöinyt kuolinpäiväni suhteen. Kesäpaniikki jäi tulematta.

Olen myös ajatellut tätä senttausta.

Nythän on jutut niin. että olen toiminut viimeiset puolitoista vuotta avustajana paikallislehdessämme. Alkuun ryhdyin tähän aikas varovasti, maistellen. Kestääkö kuntoni? Kestääkö pääni? Hyvinhän se kaikki on mennyt.

Yllättävää on ollut suoran palautteen määrä, niin työnantajani edustaja kuin monet lukijani tai kirjoitusteni kohteet ovat kovasti kiitelleet. Suoraan sanottuna virheistä valittajia on ollut rutkasti vähemmän kuin olisin odottanut. Tokikaan en odottanut yhtään kiitoksen sanaa. Odotin vain euroja tililleni.

Nyt olen pakkopäätösten edessä.
Juttupyyntöjä tulee viikko viikolta enemmän ja enemmän. Heinäkuun ajan vastasin toimituksellisesta aineistosta kokonaan ja myös seuraavat kaksi viikkoa. Toisaalta minua kiehtoo kokonaisvaltainen lehtityö; olemme paikallispomoni Tainan kanssa suunnitelleet loppuvuoden teemanumeroiden aiheet ja jutut. Lukijani ilmeisesti pitävät kielenkäytöstäni, tuon kuulemma asiat lähelle ihmistä. Ihan kivaa ja henkisesti palkitsevaa.

Mutta se ei ole kovinkaan palkitsevaa että olen avustaja avustajan palkalla. Avustaja millimetripalkalla.

Mutta uskallanko jättää eläkkeeni lepäämään? Uskallanko luottaa siihen että voimani riittävät tai että lehtitalo on jatkossakin halukas käyttämään tekstejäni? Vai ryhtyykö päätoimittajamme pitämään minua liian kalliina, jos hakisin vakituista toimittajan pestiä? Uskallanko vaarantaa niukan ja tarkkaan lasketun toimeentulomme asumistukineen hyppäämällä takaisin vaikkapa puolipäiväiseen työrumbaan?

Minusta on ihanaa tuoda paikalliseen lehteeni ja paikallisten lukijoitteni tietoon uutisia, jotka paikallisesti ovat ihan valtakunnan tasoa. Niin kuin tämä.

Tämänkin viikon numeroon olen saanut hurmaavan houkuttelevat orderit. Niistä kaksi olen jo laittanut painoon, aamulla sitten taas herään ennen lepakoiden nukkumisaikaa kirjoittamaan puhtaaksi loput.

Tässäpä kuulkaa Liskonaisella pikku dilemma.


... se teki toimittajatestin äsken:
http://www.hs.fi/viesti/toimittajatesti

Onneksi olkoon! Olet;82-prosenttisesti toimittaja!

Sinussa on tähtireportteriainesta! Toimittajaksi ei tarvita erityistä tutkintoa, kuten vaikkapa lääkäreillä. Useimmilla toimittajilla on kuitenkin nykyään yliopistotutkinto.

Toimittajan työ ei aina ole helppoa, mutta virheistäkin oppii. Joitain asioita voisit kerrata uudelleen. Harjoitus tekee mestarin.