Uusi paita - parempi mieli

Blondin paketti tuli tänään.

Eikös vaan näytä paremmalta harmaana ja kunnolla täytettynä?

Kuva näyttää kovin tyyriiltä, kun McGyver ei suostunut nousemaan nojatuolista ylös.

Jonakin päivänä tällä naisten viikolla pikkusiskopuoleni täyttää jotakin vuotta. hmmm 64.... 09... eli taitaa tulla nelkyt viis? Luultavasti tänään. Näin läheiset olemme toisillemme.

Yleensä seitsemän vuoden ikäero aikuisiässä ei tunnu missään. Jostain syystä tässä suhteessa se ponkii aina esiin. Ja moni muukin epäsisarellinen tuntemus minun puoleltani. Olen taipuvainen hakemaan ihmisestä hyviä puolia, vastenmielisistäkin. Ihan vaan rehellisyyden nimissä. Tästä puolikkaasta on kovin vaikeaa sellaisia löytää. Siis suhteessa minuun. Sen verran tämä kaiken tietävä nainen on elämässäni aiheuttanut pahaa mieltä, surua, vihaa ja katkeruutta että siihen sekaan on mahdotonta mitään hyvää loihtia. Tapa millä hän on viime vuodet kyykyttänyt vanhaa, erittäin älykästä, joskin sairasta äitiämme, saa minut usein voimaan pahoin.

Älkää nyt käsittäkö väärin. Ei ole kyse sädekehän kiillottamisesta. Ei ollenkaan. Minulla ja äidilläni on vaikea ja katkera yhteinen historia. En ole vieläkään oppinut häntä äitinä kunnioittamaan, tuskin opinkaan. "Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla" sopii häneen erinomaisesti. Hän vaihtoi aikanaan halveksitun aviottoman äidin aseman kunnitoitettavaksi suurperheen äidiksi. Jokunen asia siinä pääsi unohtumaan. Niinkuin esikoistytär. Oli niin kiire rakentaa uutta kultaisen keskiluokan imagoa yhtäkkiä neljän - sittemmin viiden lapsen äitinä.
Tämä pikkupuolikkaani on siinäkin mielessä minua korkeammassa asemassa että hänellä on oikeat vanhemmat jotka ovat olleet naimisissa, siis keskenään, kun hän on syntynyt. Minä olen vaan tällainen äpärä.

Ei. Kyse on siitä miten kukaan voi ihmistä niin katalasti kohdella. Tulee mieleeni lapsuudessa, vissiinkin pyhäkoulussa, kuulemani tarina vanhasta miehestä joka siirrettiin sivummalle syömään puulusikalla puukupista, pois ihmisten silmistä.

Tauti voi huomattavasti huonommin. Minä vastaavasti paremmin. Tämä yrttien puolestapuhuja muisti vihdoin itse ottaa ne avuksi. Jokunen vuorokausi kuumaa timjami-kuusenkerkkä-vadelmanlehti-minttuteetä selätti kuivan yöyskän. Toki apuna oli tuntikausien nukkuminen, ei väliä yöllä ja/tai päivällä.

Vielä on hutero olo noin pitkästä potemisesta. Mielenkiinto maailmaa kohtaan on selvästi kuitenkin herännyt. Roosan rakas, Aukki-Paukki (Aulis Gerlander, virallinen valvoja) tulee huomenna pitkäksi viikonlopuksi kylään. Samalla tutkitaan turkki ja kynnet. Aukin äiti lähtee suurkaupunkiin (Saloon) pelaamaan.

Eiköhän tämä tästä. Postaukset saattavat muuttua iloisemmiksi. Takaan että murinoita tulee vielä kuukauden ajan, mutta sitten on taas kokonainen vuosi aikaa katsoa eteenpäin ja nauttia elämästä.

Herran haltuun, rakkaat.