Edit Piaf: Antrea-juhlan ohjelma
Voi hyvä isä sittenkin että osaa olla olo!
En ihan näin tuhtia kesätautia odottanut enkä siis myöskään toivonut. Tämä päivä on mennyt raakkuessa ja hikoillessa minulle harvinaisen kuumeen huilatessa ylös-alas. Välillä keho puskee hikeä tulvaksi asti, väliin taas palelee kuin parhaimpina vaihdevuosiaikoina ikään. (onneksi se sessio on jo takanapäin.)
Onneksi myös tuleva/kuluva viikko on verraten rauhallinen. Huomenissa Niina-ystäväni kanssa tarkastamme Kotiseutuni Antrea-näyttelyn valmiiksi ensi sunnuntain Antrea-juhliin, joka taas pitkästä aikaa täällä Lopella järjestetään. Kokosin aikoinaan, tuossa 1990-luvun alkumatkassa näyttelyn vanhoista antrealaisista valokuvista silloin valmistuneen Kotiseutuni Antrea- teoksen julkistamistilaisuuteen.
Alkuperäisestä 64 kuvan sarjasta kasvoi seuraavina vuosina yli 400 kuvamuistoa sisältävä kokonaisuus Vuoksen molemmin puolin sijaitsevien karjalaiskylien arkielämästä, liikenteestä, teollisuudesta ja maisemista. Vuosituhannen vaihteessa, kun olin jo sairastunut, tyttäreni kunnosti laajasti matkustelleen näyttelyn Vuoksen Säätiön apurahalla nykyiseen kuntoonsa.
Osa tästä kokonaisuudesta tulee siis ensi sunnuntaina ilahduttamaan karjalaisperäistä juhlakansaa Lopen koulukeskuksessa.
Jaa että mitenkö tuo asia minuun liittyy?
No siten että olen antrealaista huonetta ja sukua. Kasvanut, imenyt äidinmaidossa karjalaisen, eritoten antrealaisen hengen ja perinnön. Tämä on minun kunnianosoitukseni esi-isilleni.
Huomenna kokoonnumme taas iltahartauteen Rukoushuoneellemme. Tässä talkoin vuonna 1937 (vai oliko se sittenkin -6?) valmistunut Herran huone palvelee nykyisin kyläläisiämme keväällä, kun esikoululaisemme siunataan tulevalle koulutielle sekä kesäkuukausina pidettävin hartaustilaisuuksin. Minulle Rukoushuoneemme on rakas. Avioliittomme siunattiin siellä heinäkuussa 2007.
Ja vielä loppuviikosta, tarkemmin perjantaina rykäämme sen näyttelyn paikoilleen. Lauantaina aamutuimaan alkaa matka kohti Helsinkiä ja Pohjoisrantaa, jonka laiturissa meitä vartoo Mary-Ann, komea brigantiini, jonka kansilla vietämme koko päivän hyvässä seurassa.
Sunnuntaina on sitten se suuri juhla.
Niin, että sitä ennen vissiin pitää tätä tautia saada vähemmäksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olipas kaunis nimi; Antrea! Kuulin ekaa kertaa, tai siis luin. Mielenkiintoista, kävin tutustumassa oikein laitamaasi linkkiinkin. Vai virtaa sussa karjalaista vilkasta verta. No, ei ihmekään sitten sun näitä mukavia ja hauskasti kirjoitettuja juttujasi. Nyt troppaat kunnolla, hae auringonhattu-uutettakin ja kurlaa vielä kurkkuasi suolavedellä, lämpimällä!! Mukavaa sunnntain suurta juhlaa!
VastaaPoistaKoitahan nyt olla hissuksiin tautisi kanssa, että pääset liikenteeseen... kuulostaa kurjalta taudilta. Vai oot sie karjalaisii? Mie en oo, vaik mie tälviisii osaan haastaakki melkeensä oikiaoppisest. Tarttuu tää väkisinkii. Antrean kansallispuku on kaunis. (sarjassamme enhän vain hypi asiasta toiseen?)
VastaaPoistaKesäflunssa on kyllä kurjimmasta päästä räkätauteja. Pikaista paranemista!
VastaaPoistaOn se kyllä surkeaa hommaa olla kesällä kipeänä. Toivottavasti paranet nopeaa! :)
VastaaPoistahannille:
VastaaPoistaniin, oih, antrean puku ON kaunis. olen omakseni sitä haaveillut pikkulikasta lähtien. rahat ei vaan riitä. saisinkohan sen vaikka kuuskymppislahjaksi jos nyt jo alan vihjailla...?
No voihan sentään, pikaista paranemista sinne. Ja todellakin, oih, antrean puku on k_a_u_n_i_s :) itse pidin nuorena papan sukujuuriperintönä Kaukolan pukua ja rakastan sitäkin, vaikka en enää siihen mahdukaan enkä osaa kansallispukua enää juhlissa käyttää, mutta katsella osaan ja rakastaa :DDD
VastaaPoista