mitä ihmettä 1 v

Tästähän se alkoi. Vuosi sitten.

"9. heinäkuuta 2008

hei.

On tämäkin aika aloittaa blogitaival. Ja opetella kaikki asiaankuuluvat kotkotukset

Nyt on vaan niin tavattoman tyhjä olo.
Katili lähti eilen.

Tuntuu siltä että ainoa oikea tapa muistaa tärkeää ystävää on astua rohkeasti uusille urille.
Oppiäitinäni Katili avasi minulle uuden kokonaisen maailman uusine ihmisineen.
Meidät saattoi yhteen aikoinaan - mitä, onko siitä vain puolitoista vuotta?- tyttäreni kissoineen. Frank ja Niilo asustivat Jamin kavereina muutaman kuukauden kunnes vieras kissaepiteeli aiheutti talon emännälle vaikeita allergiaoireita. Niinpä pojat palautuivat syntymäkotiinsa.
Oma nuorempi kissani Onerva on näiden veijareiden täyssisko ja se riitti. Mehän olimme Katilin kanssa samaa perhettä: kissa-mummeja molemmat.

Kiitos Katili ystävyydestäsi, kiitos Anne eilisiltaisesta, oli turvallisempaa jakaa huoli ja pelko yhteisestä ystävästä ja itkeä yhdessä kun surullinen uutinen viimein vahvistui.

Katili on matkalla kotiin.
Rukoilen voimaa surutyöhön perheelle ja läheisille."

Koska en vieläkään osaa käyttää hyödykseni kaikkia bloggerin kotkotuksia, en voi siis pullistella tilastotiedoilla lainkaan. Sen sijaan voin hyvinkin pullistella saamillani ystävillä, kokemillani ja ystävien kanssa jakamillani asioilla. Suurilla iloilla, murskaavilla suruilla, arkipäivän harmaudella - kaikella minkä olemme saaneet viimeisen vuoden aikana yhdessä kokea.

Bloggailu osoittautui hyvin nopeasti vallan muuksi kuin miksi olin sitä ennalta kuvitellut.

Laulan kiitosta kuluneesta vuodesta! Mennyt raskas aika - toki myös ne suuret ilot - olivat kohtuullisemmat kantaa kanssanne.

Pyydän Herraa lähettämään enkeliensä suojaavat siivet lähimmäisteni ylle. Omani eivät yletä.