Perjantaiehtoona olin "yksityiskeikalla" lemmikkibändini treenikämpällä. Vasta tänään jaksoin kirjoittaa siitä jutun ja lähettää sen kuvineen paikallisläpykkäämme.
Jotenkin tuntui niin mukavalta kun Matti K haki minut kotoa asti kaatosateessa uuteen treenimestaan. Mummi on aina vaan tervetullut kaikkein pyhimpään. Juttelimme pitkät pätkät bändin alkuajoista, sen synnystä, ensimmäisistä treeneistä jotka raapivat korvaa pahasti. Muisteltiin yhteisiä retkiä kilpailuihin, bändikatselmuksiin ja ensimmäisiä "oikeita " keikkoja. Otettiin kuvia pojista ja paikoista, kun pyysin lavastamaan soittotilanteen lehtikuvaa varten, pojat olivat kuin Pavlovin koirat: jos on kitara kädessä, pitää soittaa. Niinpä sain lyhyen yksityiskonsertin ennen kuin Matti pakkasi minut keppeineni takaisin pakettiautoon ja toimitti kotiin. Muu bändi jatkoi soitteluaan pitkälle iltaan. Ja Mattikin, kunhan palasi.
Aitoa surf'ia sukkasillaan, ja pelkästään Mummille. Nam.Aulis Gerlander tuli siis viikonloppukylään. Ja parturiin. Yllätys olli että sitten edellisen trimmauksen ei olutkaan kasvanut lainkaan pohjavillaa. Poika näytti koinsyömältä ja puiolikaljulta, mutta iho oli ihan siisti ja terve. En tiedä mistä johtui, mutta vetelin koneella koko koiran kaljuksi, lukuunottamatta korvia, naamaa ja jalkoja. Hauskannäköinen Karkkilan harjakoira siitä tuli.
"saat ottaa kuvan josset näytä kasvoja"
"mähän sanoin ettei kasvokuvaa!!! kattokaa ny mimmosen se musta teki! mitähän äitikin sanoo?"Oikeesti Aulis tykkäsi, kun olli niin kevyt olo. Täytyy vaan tehdä uusi talvipalttoo herralle siltä varalta ettei sitä pohjavillaa enää vanhallepojalle, viiksekkäälle kasva. Muistaakseni Minzillä oli sellainen juur sopiva malli. Niin kuin onkin. Kerrassaan sopiva myös Aulikselle. Varmaankin saan kopsata idean...
Huomenna tai keskiviikkona ystäväni Margaret Thacher hakee minut mustikankaatoon.
Sekin tekee varmaan ihan hyvää, varsinkin jos ottaa jakkaran mukaan.
Huomenna tai keskiviikkona ystäväni Margaret Thacher hakee minut mustikankaatoon.
Sekin tekee varmaan ihan hyvää, varsinkin jos ottaa jakkaran mukaan.
Voi jeh noita Auliksen kuvia! Ei voi mitään, että naurattaa niin mahdottomasti;D Älä kerro Aulikselle, että nauroin-loukkaantuu vielä! Nuo urheilusukat on kyllä mainiot soittajapojilla!*rutistus mummille*
VastaaPoistaIhania poikia <3 Ja ihanaa että soittivat vähän mummille malliksi. Mutta tuo Aulis! Voi ei mikä uusi rotu :DD Apua!!!!. Onnea mustikankaatoon!
VastaaPoistaPoistin vahingossa viimeisen kommenttisi, hiiri oli liian nopea mun aivoille :) Siis jos ihmettelet, miksei siellä enää näy: niin, onhan ne koirat ennenkin..., niin tapahtui vain työtapaturma. Vaikkakaan Arjaannelin aloittama ajatuksenkulku ei mitenkään liity postaukseen :D
VastaaPoistaVoi retkua, sait ihan oman yksityisesityksen! Mie en oo koskaan semmosta vielä saanu.
VastaaPoistaOn muuten aika hauskan näkönen koira :)
Piti vielä illan päätteeksi kurkata tuota irokeesi-Aulista. Menen sitten hymyssä suin nukkumaan :DD
VastaaPoistaMitä mie NYT oon tehny??
VastaaPoistaMuru tykkää silti tuosta koirasta, kalju tai ei kalju, meidän pentu ei katso ulkonäköä, heh. Aivan ihana kuva ja tekstit myös. Nuo bänditreenit kuulostavat mukavilta, itse haluaisin joskus laulaa aidon bändin säestyksellä, osaisinkohan???? Halaus sinulle isosisko. t. Kristiina
VastaaPoistaBänditouhut ovat tärkeitä! Ihanaa, että pääsit privaattiesitykseen oikein! =o) Meillä poika treenaa joka päivä kovasti, että josko syksyllä sitten kimpassa soittelisivat jonkun porukan kanssa. Treenipaikka on ollut hakusessa - porukka kun on hajallaan ja vain opiskelupaikka on "yhteinen".
VastaaPoistaIhana Aulis! =o) Jäin vain miettimään, että minkä rotuinen on, että onko välttämättä koskaan alusvillaa ollutkaan? Cotonit, bichon friseet, havaneset ovat juuri siksi suosittuja allergiaperheen rotuja, ettei niillä ole pohjaturkkia lainkaan, mihin irtoileva hilse jäisi kiinni. Ja ilmava iho hilseileekin vähemmän... On kyllä hurjasti saman näköinen ilman karvaa, mitä Kissi olisi, jos sen ihan kaljuksi ajaisi. Yhtä läikikäskin iholtaan, vaikka vaalea onkin turkiltaan. Ja paitaidea on vapaasti käytettävissä, kiva, kun muistit sen! =oD
Vai menetti Aulis vaivalla kasvattaneen turkkinsa, on taatusti vilpoinen olotila! Margaretin kanssa metsään...jos sulla sellainen on mukana, niin ei varmaan tarvi pelätä karhujakaan...Rautarouva hoitanee!
VastaaPoistaVoi tuota Aulista! En tohdi kyllä sille kolmen samanrotuisen omistajan koiruuksille näyttää tuota kuvaa -juoksevat vielä karkuun...Nooh, emme näe nyt muutenkaan kyllä. (että näin jälleen..)
VastaaPoistaKai mä alan nyt kirjoittamaan pitkää postausta sunnuntaista ja vähän muustakin... :( (Epsoo meni töihin ja jäin yksin, on rauha kirjoittaa..)
Hassunnäköinen Aulis! Teillä noita hulvattomia nimiä riittää: Gerlander, Kansa, Thatcher... =D
VastaaPoistaTuli mieleen kysyä syvällisiä: mitä mieltä olet filosofiasta jossa uskotaan että ihminen ajatuksillaan luo kaiken mitä elämässä tulee? Että siis esim. viime aikoina kokemasi vastoinkäymiset ovat heijastusta ajatusmaailmastasi, olet tilannut negatiivisia kokemuksia? Että sairaudet ovat henkistä epätasapainoa? Eli "sitä saa mitä tilaa"? Minä INHOAN tuollaista! Minusta tuo on julmaa ja syyllistävää. Mutta olisi kiva kuulla sinun näkemyksesi! =)