perjantai 31. heinäkuuta 2009

Mä mistä alkaisin

"kuulkaas naiset, tuosta kantamisesta ja herran lahjasta.

jumala ei anna enempää kuin jaksaa kantaa, mutta siinä sopimuksessa kannattaa lukea myös se pienellä painettu präntti! kun olet edes kerran osoittanut selviäväsi, aina tulee ihan vaan kokeeksi lisää. tiedän, olen jutellut tästä aiheesta herran kanssa sentään moneenkin kertaan. meidän jumalamme on sellainen vekkuli ettei kerrasta kyllästy, leikkii kuin kissa hiirellä, mutta ojentaa kyllä aika joutuisasti kätensä apuun kun vaan pyydät."

lempiaiheeni, kuten huomaat, mutta ilman tätä filosofiaa en takuulla olisi itse selvinnyt ensimmäistä kompastusta pitemmälle.

hauskaa etanaa toivotan täältä liskolandiasta, jonne aurinko jo vähän pilkottaa."


Tälleen kommentoin tässä äskettäin blondillemme, Stanstalle.

En tule tässä blogissa koskaan kertomaan, mikä maailmani sai järkkymään viikko sitten. Vakuutan että se ei ollut pikkujuttu. Näyttää siltä että olen selvinnyt ja tärkeintä että myös McGyver näyttää olevan jo kunnossa.

Filosofiaani ja uskooni nojaten kiitän teitä, ystäväni, mukanaolosta ja rukouksistanne. Kiitän myös Herraa, joka taas katsoi aiheelliseksi leikitellä kanssani ja koetella uskoani. Tällä kertaa Hän jäi toiseksi, mikä tarkoittaa sitä että "kosto" elää. Mutta tällä kertaa minä selätin maailmanlopun.

Olen rasittanut Stanstaa kertomalla koko tarinan, se olkoon hänen kirouksensa ja hintansa syvästä ystävyydestämme. Häneltä on turha mitään kysellä, ei kerro.

Luulisi jo minun olevan tottunut Jumalan pikku kotkotuksiin, mutta aina on kovat paniikkitärinät ennen kuin tajuan mitä Hänellä kulloinkin on mielessä. Toisaalta luulisi Hänen jo kyllästyneen minun kanssani leikkimiseen, niin monesti olen palannut itsekkääseen maailmallisuuteni ja kuvitteelliseen rauhan tilaan.

Olen jollekin jossain kommentissa muistuttanut että kun Herra kerran saa pitävän otteen kädestäsi, hän ei irti laske. Miksi maailmassa en sitä itse ota tosissani? Miksi minun on aina vedätettävä äärimmilleen, kunnes saan taas saavillisen tulta ja tulikiveä niskaani? Niin, saan, ja silti toinen käteni on tiukasti Herran kädessä kiinni.

Asumme pari viikkoa erillämme, McGyver ja minä. Hän uudessa talossamme kohennellen paikkoja nykyajan vaatimuksia vastaaviksi, minä laumani kanssa kerrostalossa. Kunhan tästä typerryksestä tokenen, kerron koko tarinan alusta lähtien, mutta nyt vain vihjailen.

Mustikkajahdissa kävin tässä jokunen päivä sitten. Ihan oman tekniikan jouduin kehittämään, kun ei kyykkyseltään voinut olla ja mukaan ottamani istuinämpäri pisti hermot ja verisuonet niin tukkoon ettei poimimisesta mitään tullut.


Margaret otti varmuudeksi kuvan joka todistaa että kontallaankin metsässä pärjää. Mustikoita oli oikeasti niin silmittömästi etten ikuna ole nähnyt moista. Joka askeleella jäi tupaten täyteen marjaa kasvava varpu sohjona kengän alle. Emme kolmeen pekkaan (meillä oli kuskina naapurikylän "Pena-setä, about seiskyt-v) oikeasti päässeet autosta edes kymmenen metrin päähän tahoillamme, niin sakeana luonnon viljaa se metsä oli. Niin, ja astiat olivat täynnänsä flavonoideja. Sitten vaan kahville kannon nokkaan ja raivoraittiin Pena-sedän saapasvarresta tilkka brändyä kohennukseksi.

Anteeksi, mutta nyt kaikkoan keskuudestanne. En ihan vielä ole valmis seurusteluun. Blogiin tulee väistämättä tauko kun liittymä siirretään täältä sinne. Todennäköisesti alkaen elokuun puolimatkassa. Sonera vain tietää kuinka kauan se kestää.

Mutta onhan meillä vielä pari viikkoa aikaa ennen katkoa.

Olkoon Herra teidänkin kanssanne!

11 kommenttia:

  1. Mustikat on ihan lääkettä, mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  2. Mustikoita todella on mahdottomasti.

    Toivotaan että maailmasi alkaa taas pikkuhiljaa asettua paikoilleen
    Kaikkea ei tietenkään tarvitse kertoa, juuri sen verran vain kuin sopivalta tuntuu.
    Voi hyvin!

    VastaaPoista
  3. Rukous on silta. Jaksuja. t. Kristiina

    VastaaPoista
  4. Tiedätkös, että ei se ole kissa-hiirileikkiä, ainakaan minusta. Se on sitä bodausta, mitä meistä jokainen tarvitsee kasvaakseen uskossa. Aivankuin menisi punttisalille, sielläkin lisäillään painoja, että lihakset kasvaa. Kun ymmärrät asian näin, niin luulenpa, että mielestäsi kaikkoaa tuo tulikivet- ja muut saavilliset. Isä vain kasvattelee meidän uskon lihaksia.
    Se on totisen varma asia, että Hän ei hylkää eikä jätä. Vaikeuksienkin keskellä saa tuntea Hänen läsnäolonsa ja armonsa. Hän pitää meitä tiukasti kädestä tai ottaa jopa kantaakseen sylissään kun oikein vaikea paikka tulee.
    Muistan edelleen sinua ja perhettäsi rukouksin.
    Tottakai sinä saat mallia ottaa siitä kaulurista. Aloitin 80 silmukalla 2o 3n ja lisäykset aloitin n 12 cm:n jälkeen. Pari kertaa joka toisella kerroksella nurjien silmukoiden joukkoon ja sitten muutamia kertoja neljän krs:n välein ja lopuksi pari kertaa kuuden kerroksen välein. Aloitus ja lopetus pari kerrosta oikeaa ja nurjaa (ns. edestakaisneuletta) kun ympyränä neulotaan.
    Siunattua viikonloppua sinulle:)

    VastaaPoista
  5. Voi rakas Liskonainen, et sinä ole minua mitenkään rasittanut -päinvastoin! Olen onnellinen ja otettu kun olen saanut tämänkin pätkän kulkea mukanasi ja olla uskottusi! Rikkaus ja rakkaus Sinä minulle olet!!!
    Olen niin onnellinen asioittenne saamasta käänteestä! Ja juu, en jaa tietoani kuin Epsoon kanssa. Ja poikani. Niistähän jo sovittiinkin. :)
    Ihanaa viikonlopun jatkoa! Iso halaus!

    VastaaPoista
  6. Lisko puskassa :)
    Jos nuita siel on enemmänkii, nii lupaan mennä mustikkaan!
    Mun kohdalle sattuu yleensä niitä kärmeksiä :(
    joten mustikat saa mun pualesta olla....

    VastaaPoista
  7. Tää menee nyt hassusti ristiin, mutta aattelitko että niiko Herrojen kaa marjaan?
    Jotenkin tuo "Opasukot" kuulostaa hmmm... siltä,kun ne ois ollu siel kauemmankii aikaa ilman "opastettavia"?
    Ei sillä, että oisin kranttu.. :)

    VastaaPoista
  8. Oo ja koo! Miepä laitan asian hautumaan!
    Josko sitten vaikka suppilo-aikaan...

    VastaaPoista
  9. No nyt miun uteliaisuus heräsi. Mitähän siellä oikein puuhastellaan, muutakin kuin mustikanpoimintaa rähmällään :)

    VastaaPoista
  10. Jotenkin nyt vaan rallattaa päässä, että "mustikan poiminta, mukavata toimintaa..." :D kyykkyhalaus sinne!

    VastaaPoista