Elossa - Alive

Muistatteko tositarinan kaukaa seiskytluvulta?

Lentokone putosi Andeille ja katosi viikkokausiksi. Matkassa oli muistaakseni ainakin nuoria urheilijoita matkalla jostain johonkin. Kone oli hautautua lumeen ja pakkaseen, pelastuksenmahdollisuudesta ei ollut takeita, ei edes toivoa. Kun vakiolennolle varatut einekset olivat loppuneet aikoja sitten, oli elossa olevien tehtävä raskas päätös. Oli syötävä vainajat. Tarinasta tehtiin myös elokuva.

Se oli heidän helvettinsä.

Minun tämänkertainen helvettini on toisenlainen. En kykene sitä selvittämään. En kykene siitä kertomaan. Aika tulee näyttämään lähiviikkoina selviänkö siitä. Nimenomaan - selviänkö MINÄ siitä. Tässä asiassa ei rakkaani McGyver pysty auttamaan. Ei mitenkään.

Stansta soitti minulle illalla. Kertoi saamistaan tekstiviesteistä ja kysymyksistä. Stansta tietää mistä on kysymys, mutta ei tietenkään sitä tietoa voi jakaa kanssanne. Ymmärrättehän? Mutta ymmärrättekö myös sen että minusta tuntuu oudolta ja pelottavaltakin kuulla että olette kääntyneet toistenne puoleen minun vuokseni? Olen hämilläni.

Jos tällainen katastrofi olisi vielä vuosikin sitten osunut kohdalleni, ei olisi ollut ketään jolle siitä olisin voinut puhua, edes vihjata. Käsitättekö ollenkaan miten tiivis ja tärkeä yhteisö meille on syntynyt vuodessa? Minä, erakko, olen saanut ystäviä, jotka ovat lihaa ja verta ja sielua vaikken ole teitä koskaan livenä kohdannut. Oletteko käsittäneet miten paljon me välitämme toisistamme? Oletteko koskaan pysähtyneet kuuntelemaan miten toistemme elämä ja hyvinvointi meitä kiinnostaa? Oletteko?

En ole hengenvaarassa. Kukaan perheestäni ei ole välittömässä hengenvaarassa. Olen tänään(eilen) ollut hyvän ystäväni luona sielunhoidossa ja tulin juuri äsken kotiin. Kävimme viime tingassa vielä laulamassa. Sunnuntaina kirjoitan puhtaaksi ne tilatut lehtijutut. Sain lainatuksi vähän rahaa, jolla selviämme torstaihin asti. Saan myös toiset silmälasit tulevalla viikolla (fransmannit olivat ryssineet vain toiset linssit). Vietän yhden kokonaisen päivän ystäväni kanssa rakentaen hänen uutta pihaansa. Torstaina vien kylätoimikuntani pikkujoulujuhliin. Kyllä. Menemme pitäjämme kesäteatteriin katsomaan kunnianhimoista esitystä, Viulunsoittaja katolla.

Kiitos ystävät huolenpidostanne. Kiitos välittämisetänne. Tämä yhteisömme on minulle korvaamattoman tärkeä. Saatan kertoa mistä on ollut kyse. Ehkä sitten kun suomuni ja höyheneni ovat kasvaneet takaisin ja viimeiset tuhkat on ravistettu tiehensä, sitten kun feenikslintu on taas valmis lehahtamaan siivilleen.