Hauska haaste

Kuljeskelin joka-aamuisella blogikierroksella ja törmäsin Mk:n blogissa hauskaan juttuun. Tässä haasteessa pitää valita oman blogin kymmenes postaus, julkaista se uudelleen ynnä vertailla tekstiä, tyyliä ja muita ilmiöitä tämänpäiväiseen maailmaan.

Tällainen sieltä löytyi:

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Onks pakko jos ei haluu?

Siinäpä kysymys johon ei taida oikeaa vastausta olla olemassakaan.

Synnynnäinen aneurysma repesi aivoissani yhdeksän vuotta sitten.
Melkoisen seikkailun jälkeen päädyin HYKSin Töölön sairaalaan, suoraan leikkuupöydälle. Jossain matkan varrella papereiden mukaan käväisin rajan toisella puolen. Minä en tiedä tästä seikkailusta yhtään mitään. Reilut kolme viikkoa puuttuu tykkänään elämästäni ja kokemuksistani. Onneksi. Kun luin myöhemmin epikriisit ja niiden suomennokset olin hyvin kiitollinen siitä etten ollut itse mukana. Valitettavasti perheeni ja ystäväpiirini olivat.

Kuuden viikon kuluttua räjähdyksestä kävelin omin jaloin ulos sairaalasta.

Eihän tässä käynyt kuinkaan, ajattelin ja olin intoa täynnä. Ainoa mikä ihmetytti (silloin) oli kirjoitettu neljän kuukauden sairasloma. Miksi ihmeessä? Olinhan ihan kunnossa. Vähän väsytti ja huippasi, mutta sehän johtui vain pitkästä sairaalassa oloajasta.

Jotenkin arkiasiat eivät kuitenkaan sujuneet ihan totutun mukaisesti. Huonekalut olivat ihan väärissä paikoissa. Vessan ovi oli väärässä paikassa ja joku siirteli pyttyäkin sivuun. Olin kolmea päivää ennen sairastumistani allekirjoittanut vuokrasopimuksen uudesta asunnosta. Järkevänä tyttönä oivalsin että siitähän se tietysti johtuu. Vieras paikka. En ollut nähnyt uudesta asunnosta kuin pohjapiirroksen, jonka mukaan sairaalassa sisustin uuden kotini. Perheeni ja läheiseni olivat muuttaneet kamppeeni mökiltä ja välivarastosta ja parhaansa mukaan asentaneet kaiken paikoilleen siltä varalta että tokenisin tajuttomuudesta.

***

AVH on yleisnimitys kaikenlaisille AivoVerenkiertoHäiriöille. Tämän lyhenteen sisään luetaan aivoinfarktit, joita kansankielellä kutsutaan aivoveritulpiksi, TIA -nimiset ilmiöt jotka ovat ohimeneviä häiriöitä sekä aivoverenvuodot joita tunnetaan ainakin kahta sorttia. ICH tarkoittaa lyhyesti sitä että aivokudoksessa on suoni rikkoutunut ja veri on vuotanut kudokseen, SAV, subaraknoidaalivuoto, on taas lukinkalvon alainen valtimon repeämästä johtuva verenvuoto. Lukinkalvo -niminen rakenne ympäröi aivoja kauttaaltaan ja ao. vuoto voi syntyä missäpäin pääkopan seutua hyvänsä.

Käsittelen SAV:ta koska minulla on hyvin henkilökohtainen suhde siihen. SAV voi syntyä monestakin syystä. Yleisin lienee synnynnäisen valtimonpullistuman (aneurysman) puhkeamisesta tai repeämisestä johtuva tila. Muita aiheuttajia voivat olla esim. hoitamaton korkea verenpaine tai korkea niin ikään hoitamaton kolesterolitaso.

Korkea verenpaine ymmärrettävästi rasittaa niin sydäntä kuin verisuoniakin, siis myös sydäninfarktit ovat täysin odotettavia seuraamuksia ja jostain syystä tunnetumpiakin.

Kolesteroli taas ei katso fysiologista paikkaa aiheuttaakseen ongelmia ihmisen kehossa, siis miksipä ei aivot siinä kuin sydänkin. Jos mainittuja riskitekijöitä on olemassa on AVH:n mahdollisuus huomattavasti suurempi kuin ns. terveellä. Lisäksi mahdollisuutta lisäävät stressi, runsas päihteiden käyttö ja moni muu epävakaisuus elämässä.

Minulla oli se synnynnäinen pullistuma joka katsoi hyväksi poksahtaa, suorastaan räjähtää. Papereissa lukee että päässäni vallitsi "massiivinen basilaarivuoto vasemmalla takakuopassa". Eikö ollutkin selkeästi sanottu! Neurologini selitti myöhemmin näyttäessään ottamiaan TT-kuvia että koko kallonpohjani sekä aivorunkoni ja avolisäkkeeni lähiympäristö olivat täynnä verta. Myönnän että kuvat näyttivät vähintäänkin pelottavilta ja oikeastaan vasta silloin tajusin mitä minulle oli tapahtunut ja kuinka karvan varassa henkiinpalaamiseni oli ollut. Neurologini tunnustikin että hän omasta mielestään lähetti eteenpäin kuolevan naisen joka ei varmasti selviä hengissä Hämeenlinnasta Helsinkiin.

Koska pyrin täydellisyyteen kaikessa tekemisessäni kohtaloni järjesti vielä reilun viikon kuluttua valtimon koilaamisesta ( valtimossani on platinainen sidos, jota koiliksi kutsutaan) kaksi reipasta tukosta pikkuaivoihin. Ne sotkivat näkökeskukseni aika pahasti. Korjausyritykset silmäklinikan leikkuupöydällä eivät kohentaneet tilaani toivotulla tavalla, joten eläköityminen napsahti niskaan minulta lupaa kysymättä.

Kerron tämän ihan vaan siltä varalta että jotakuta kiinnostaa tai jos joku kollega haluaisi vaihtaa kokemuksiaan asiasta, Jotenkin näyttää olevan niin että kaikki aivosairaudet, ovatpa ne fyysisiä tai psyykkisiä, ovat vahvasti vaiettuja salaperäisiä sairauksia.

Jonkinlainen tehty tabu.

Hakusanalla "avh" löytyy runsaasti teknistä tietoa asiasta. Liittomme

tiedottaa mieluusti kuntoutuksesta ja muista helpottavista arkiasioista.

Avh:n kokenut osaa kertoa, neuvoa, tukea ja auttaa vertaisiaan.
Vertaistoiminta on vahva juttu!

Lähettänyt liskonainen klo 1.17

...Kerran kulkija kuustoistavuotias olin minäkin aikoinani
Luulin silloin jo vähintään puolikas meni kaikista unelmistani
Sä et usko mua nyt mutta lupaan sen vielä unelmoi myös nelikymppinen
Sillä suoraan sanottuna suurin piirtein sellaista elämä on...

Kas kun eilisehtoona radiosta tuli Palefacen Helsinki Shangrila, intouduimme etsimään arkistostamme ja osin YouTubesta genreen kuuluvia suomalaisia kappaleita. Jotenkin hairahduimme lopulta Junnun biisien valtaan ja niitä sitten haikeina kuuntelimme.

Vaan nyt on maltettava lopettaa ja käytävä viikon tekstien kimppuun.
Herra kulkekoon kanssanne tänäkin päivänä.