Arvojärjestys

.. on ehdottoman tärkeä ja siitä on syytä pitää kiinni.

Roosalla on kaksikamarinen pääkoppa (McGyverin sanojen mukaan) Toisella puolella valtaa pitää MINÄ ja siellä toisella puolella on MINUN. Juurikaan muuta ei kuulemma koiran pikkupäähän mahdu.

MINÄ ilmenee mm. siten että MINÄ menen ensin. Ovesta kumpaan suuntaan hyvänsä. Tervehtimään vieraita. Ruokakupille. Mamin sänkyyn. (tai vaihtoehtoisesti McGyverin sänkyyn, jos se on vapaa) Sohvalle.

Kun Mami nukkuu, on koiran ensisijainen tehtävä valvoa Mamin unta. Silloin ei ole pissahätää eikä nälkä. Kun Mami herää, on tultava aivan tyynyn viereen ja leväytettävä se kuuluisa hymy. -Huomenta! Ihanaa kun heräsit, nyt mä pääsen syömään! pissalle syömään pissalle....

Ja silloin on Roosan mielestä hutun oltava jo lionneena kupissa ihanhetijustnyt.

Sehän ei oikeesti tässä huushollissa toimi, vaikka jo vuosia koira on tällaista järjestystä yrittänyt saada aikaiseksi. Nähkääs, ENSIN mennään pissalle ja hoidetaan keliolosuhteiden mukaisesti siistiytyminen sisään tullessa. SITTEN vasta on ruokailun vuoro.

Tänään Roosa sai taas kerran muistutusluennon perheessämme vallitsevasta arvojärjestyksestä. ENSIN ovat kissat, sitten tulee Mami jonka jälkeen tulee McGyver ja lopuksi tulevat kilmikonna ja koira.

Täytyy tunnustaa että sieluani hiveli tuo McGyverin mitoittama järjestys. Olen perheen tärkein heti Onervan ja Tytin jälkeen. AAH!


Minä kuulkaa kiitän teitä kaikkia lukuisista paranemistoivotuksista. Olen jo (vähän etuajassa) aloittanut keppiharjoittelun. Jo siitäkin syystä että en voi loputtomiin hepariinia survoa vatsanahkaani ja liikkeelle on päästävä ettei tulppa synny sujahda kintusta keuhkoon. Toisekseen tämä sisällä kykkiminen on edelleenkin TYLSÄÄ.

Sitkeys varmaankin palkitaan, mutta nyt olen aikas kipiä. Kun muistetaan että vasen kinttuni on kipsissa ja oikea puoleni on se nippanappa kuntoitunut halvauspuoleni, voitte kuvitella minkälaista akrobatiaa se harjoittelu on. Soppaan lisätään vielä olkapää, joka leikattiin joitakin vuosia sitten viimeisen, siis sananmukaisesti viimeisen kerran. Kyynärsauvojen kanssa koikkiessa korvanjuuresta kuulu arveluttava ryske ja lopun päivää kiputila siinä kohdassa on kohtalainen. (vrt.sairaalaslangi)

Ja kun muistetaan että kaikki lääkärikirjan mukaiset nivelsiteet nilkassa (molemmissa, se on osaltaan syy herkkään kaatuiluuni) ovat rispaantuneet ja osin arpeutuneet, on helppoa niin ikään kuvitella mikä kipu on molemmissa nilkoissa. Plus että kun normistikin turpoamaan taipuvainen vasen raajani turpoaa rasituksesta nytkin, on jalkapolon olo kipsin sisällä melkoisen ahdas.

Yllämainittu ei tokikaan ole valitusta vaan vallitseva tosiasia, jonka ehdoilla mennään.

Loppukevennykseksi laitan linkin, josta pääsette ihastelemaan Onervaa. Kas kun en vieläkään ole siivonnut tämä blogin kuvatilaa saadakseni mahtumaan uusia...