Never say never again

Ja silti aina yritän olla urhea.

Tällä kertaa kävi niin nolosti että jatkan puheenjohtajuuttani Lopen Nuorten Tukiyhdistys ry:ssä.

Juu, tänään pidettiin sääntöjen määräämä vuosikokous, jossa niin ikään sääntöjen mukaisesti vapautettiin sekä hallinnollisesta että taloudellisesta vastuusta edelliskauden hallitus. Javalittiin uusi.

Vaikka olen jo pitkään vannonut ja vakuuttanut että irrotan itseni kaikesta mahdollisesta, nuijin sittenkin kokouksen puheenjohtajan ominaisuudessa itseni esitysten mukaisesti uudeksi puheenjohtajaksi. Muutenhan tämä on mieluinen tehtävä, mutta viime vuosina, tarkemmin kahtena edellisenä, on ilmassa ollut melkoista vastahakoisuutta nuorten asioiden hoitamisessa ja homma kävi kahden naisen voimille tarpeettoman raskaaksi.

Olen taipuvainen innostumaan kuin ilmapallo minulle rakkaitten asioiden hoitamisesta, varsinkin kun mukaan tulee yksikin uusi innoittaja. Nytpä pääsimme viimein, juuri ennen yhdistyksemme viisivuotispäivää tilanteeseen, johon tämä konklaavi alunperin perustettiin. Se nähkääs perustettiin työkaluksi kuntamme nuorisotoimen avuksi. Ajatus oli kaunis ja ideologialtaan hyväksyttävä. Harmi vain että sen paremmin suuri yleisö kuin virkahenkilötkään eivät alkuun osanneet yhdistystä oikein hyödyntää. Olipa osansa henkilökemioillakin, jotka hapattivat toiminnan hyvinin alkutekijöihinsä.

Ymmärrätte ettei tällaisen yhdistyksen puheenjohtajuudella ole juurikaan virkaa.
Vaan tänäänpä paikalle hinatut alustajat, Non Fightin Generationin toiminnanjohtaja ja perustaja Timo Purjo sekä jo yhdeksänkymmenluvun (siis viime vuosituhannen) alkupuolen vuosista sovittelutoiminnassa mukana ollut palvelupäällikkömme
Kanta-Hämeen sovittelutoimistossa, Hurskaisen Mara saivat vähäisen yleisön syttymään. Jopa paikalla olleet nuoret. Ainakin osan. Kokoushan pidettiin kuntamme nuorisotilassa aukioloaikaan. Siispä asennoidun tulevaan kauteen luottavaisin mielin ja uuden entusiteetin vallassa.

Muilta osin viikko näyttää jo normaalilta. Eilen oli kirjoituspäivä, tänään myös, maustettuna em. tilaisuudella. Huomenna käyn toisen loppilaisen kansanedustajaehdokkaan kimppuun haastattelumielessä, torstaina on kylän apteekkarin läksiäiset, perjantaina menen tuomiolle ja röntgeniin tuon kinttuni kanssa (pitäkää rakkaat taas edes vähän peukkuja...), lauantain vietän kirjastossamme jonkinlaisen puuhapäivän tiimoilta (ehkä syykin selviää minunlle tässä lähipäivinä...) ja sunnuntaina onkin suuri Naisvaikuttaja seminaari Lopen kunnantalolla. Paikalla on nimekkäitä veteraanipoliitikkonaisia kaikista muista puolueista paitsi kokoomuksesta. Miksiköhän näin? Maanantaina kirjoitan kone sauhuten kuluneen viikon tapahtumista, tiistaina otan kuohari"kännit" syntymäpäiväni kunniaksi ja toiset neljännen hääpäivämme muistoksi. Eiku...

Ja jos näistä selviän, kerron lisää...