Se tuli puskasta

Olen parina päivänä ollut jotenkin vetämättömissä. Masentunut.

Vähän valoisuutta hetkeksi toi eilinen tapaaminen sovitteluohjaajani kanssa. Oli vuotuisen kehityskeskustelun aika. Meistä sovittelijoista pidetään todella hyvin huolta täällä Kanta-Hämeessä. Erityisen mukava tuo eilinen tapaaminen oli siksikin että olen jo toista vuotta hoitanut keskenäni sovittelut täällä Lopella. Toki minulla on ollut pari itse keisseissä, mehän työskentelemee pareittan ihan jo turvallisuudenkin vuoksi. Mutta aika harvoin nykyään tapaan kollegoja, ohjaajan kanssa hoidamme asiat puhelimella ja sähköpostilla.

Pettymyksen tuotti paikallisen kebab-baarin falalelit, olivat jotenkin vetisiä ja mikrossa lämmäytettyjä. Tuolla Lähi-Idässä mainitun herkun saa tuoreeltaan tulikuumana suoraan kiehuvasta öljystä nostettuna ja ne tarjoillaan tuoreiden vihannesten kanssa. Myös avotulella grillatut sipulit, paprikat ja tomaatit kuuluvat usein annokseen. Ja tietenkin tahini, jota tuossa paikassa ei vissiin tunnetukaan.

Tänään minulle valkeni julma todellisuus.
Minähän opettelen taas kerran kävelemään. Siitä syntyi huima fläsäri. Koko kehoni palasi niihin päiviin, jolloin opettelin ymmärtämään mitä oikein on tapahtunut. Sen aivoverenvuodon jälkeen. Ikävänoloinen tunne.

Nyt on onneksi kysymys tila-aikaisesta vastuksesta. Uskon että pinnani piisaa tähän harjoittelujaksoon. Silti luulen että sähkötolpat ovat visusti hiirenkorvilla ennenkuin tämä tätsy omin jaloin kävelee.

Siitä huolimattailoitsen ensi sunnuntaista, jolloin matkaan Riihimäelle Aino-Kaisan vaalitilaisuuteen. Aino-Kaisa järjestää "Koirien Talent-kisan" Graniitinaukiolla. Luvassa on siis kunnon toverihenkeä, hauskoja koirakkoja, kahvia ja makkaraa. Tapahtuman tuotto osoitetaan suoraan Onnentassun eläinhoitolalle.

Siihen asti iloisiin näkemiin ja kuulemiin!