Kelamuilutusta ja hyvääkin

Viime keskiviikkona kirjoitin tälläisia:

"Nythän on käynyt niin että ystävämme KELA (anteeksi kielenkäyttöni) on ilmaissut vaatimuksen siitä että yhden sairaanhoitopiirin alueella toimii yhtenäinen ja VAIN yhden keskitetyn taksisysteemin tarjoama palvelu. Siis saadakseen oitis jo taksimatkalla korvauksen matkasta on tilaukset hoidettava vain tuosta yhdestä paikasta ja mieluiten paria päivää aiemmin. Eikö?

Noh, täällä Kanta-Hämeen Keskussairaalan alueella taksihommia hoitaa Ksnta-Hämeen taksikeskus. Huom. Paino sanalla HOITAA.


Liskis siis toimi tismalleen ohjesäännön mukaisesti: tilasi invataksin jo maanantaina (7.3.) päivämäärälle 9.3. klo 12.30. ehtiäkseen ajoissa sairaalaan kontrolliin.

Kello 12. 25 oltiin sitten Stanstan kanssa valmiina parkkipaikalla pyörätuoleinemme ja reppuinemme. Olimme valmiina myös klo 12.38. Ja 12.40. Tosin tässä vaiheessa olin jo tavoitellut taksikeskusta puhelimitse - turhaan. Siihen mennessä olin myös tiedustellut pitäjämme invataksiyrittäjilta oliko kukaan mahdollisesti ottanut tilausta em. ajankohtaan vastaan. Eipä ollut.

Mehän tiedämme että Liskis katkaisi kaksi viikkoa sitten kinttunsa. Tänään keskiviikkona piti oleman rtg ja kontrolli. Siis silleen että katsotaan aikooko pohjeluuni luutua ohjekirjan mukaiseen järjestykseen, vai tarvitaanko siihen avitusta puukkojen ja puntareiden muodossa. Tämähän ei siis onnistunut. Autoa ei kuulu, ei näy. Emme siis kovastikaan tiedä onko kinttuni aikeissa luutua silleen kuin on aikomus, vai peräti omalla taiteellisella tavallaan.

Kun Stansta ja muut avustajat olivat saaneet tuupituksi sekä minut että pyörätuolin takaisin kevätsohjoista ylämäkeä pitkin kotiin, vedin kotvan henkeä. Sitten soitin ystävällisiä puheluita eri suuntiin. Ensin tietty sairaalaan ilmoittaakseni force majourtilanteesta, sitten edellä mainittuun taksikeskukseen. Ystävällisen palvelun päätteeksi aloin tavoitella alueemme taksitarkastajaa.

Loppujen lopuksi keskustelumme päättyi ystävällisiin pahoitteluihin ja lupauksiin ettei tämä toistu enää ikinä...


Että tälläinen tapaus tällä kertaa.

Toivon vaan että mitään hankaluuksia tästä viivytyksestä ei kinttuni parantumiselle koidu. Samoin käväisi mielessäni vakuutusyhtiön reaktio. (Isännöitsijämme on sitä mieltä että taloyhtiön kuuluu tämä vammautuminen korvata."

Sittemmin tarina jatkuu niin, että ensinnäkin sairaalasta täti soitti perään ja ilmoitti uuden ajan olevan käytettävissäni jo het seuraavana päivänä. Minä soittamaan sinne peevelin taksikeskukseen ja vannotin tyttöä hoitamaan sen taksin VARMASTI oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Tyttö soitti muutaman tunnin kuluttua ja vahvisti tilauksen menneen perille ynnä sen-ja-sen taksin tulevan minut tuoleineni noutamaan.

Se hyvä seuraa nyt: pohjeluuni on luutunut kiltisti ja ohjekirjan mukaisesti juur niin kuin kuuluukin. Kuvissa hädin tuskin murtumakohta erottui. Saan siis jo vähitellen opetella keppien kanssa seikkailun. Ainakin kerran vielä joudun kuvattavaksi, mutta nyt näyttää ja tuntuukin hyvältä. Kyllä nämä seuraavat neljä viikkoa vauhdilla menevät, kun kahdesta ensimmäisestä selvittiin.

Sain myös virallisen vastauksen ja kootut selitykset mainitusta taksihässäkästä ja sen syistä. Virallisen sikäli, että rapsu tästä tapauksesta menee ainakin kelaan, sairaanhoitopiiriin ja poliisille ja.... jonnekin muualle vielä.

Loppukevennykseksi saatte linkin, koska olen taas tärvännyt koko kuvatilani liian suurikokoisilla kkuvilla. Se taas johtuu uudesta käyttiksestä ja uudesta ohjelmasta, jota en heti oppinut kunnolla käyttämään. Kunhan pienennän muutaman kuvan, päästään taas ajan tasalle näissäkin jutuissa.

Niin, se linkki! Pirjo-ystävämme vaan jaksaa minua moitiskella. Käykääppä kurkkaamassa, että tekin tiedätte miten holtiton ja itsekäs Liskonainen onkaan!

Kuvasaalista ja kertomuksia Stanstan vierailusta sopii käydä ihastelemassa vaikka täältä.