perjantai 1. huhtikuuta 2011

Ihan vaan vähäsen...

...kerron kuulumisia.

Tänään tuli mitta ihan täyteen. Aamusella jo kivisti kinttua ikävästi akillesjänteen ja jalkapohjan liepeillä. Aamusella McFGyver kysyi makuuhuoneessa leijuvan hajun lähdettä. Siitä hajusta oli puhetta virinnyt jo edellisenä iltana ja silloin kerroin sen sulotuoksun leyhähtelevän kipsin sisältä. Aamupäivä kinasteltiin siitä, voinko ottaa kipsin pois nyt ihanhetijust, vaiko en.

Eläkepäivänä on aina kiirutta. pitää maksaa niin paljon laskuja kuin mahdollista, eläkepäivänä on tankattava kotiapteekki ja hankittava kissojen ja koiran safkavarastot. Tänään piti vielä asioida Siwa-postissa, jossa odottivat Kanta-Hämeen aivohalvaus- ja afasiaydistyksen kevätesitteet.

Sitten olikin varsinaista urakointia kotiin kulkeminen. Onneksi McGyver osasi pyytämättä tulla juur oikeaan aikaan vastaan että selvittiin kauppareissusta.

Nyt odottelen että McGyver palaa Roosankusetusreissulta iltapaukulle. Että pääsen nukkumaan jaksaakseni huomisen päivän ja erittäinkin illan, jolloin meillä on MaijaStiinojen ensimmäinen charterjuhla, jossa meidät vihitään kansainvälisen leijonapesueen jäseniksi.

Se kipsi muuten oikeesti lähti tänään. Mukana myös haju. Itse olin sitä mieltä että päiväkin vielä, niin olisi veri hiertymästä virrannut, mutta McGyver vakuutti että mätä sieltä olisi valunut. Niin taikka näin, kipsi on poissa ja kinttu on kylvetetty ja kuivattu huolellisesti. Ennen maatemenoa se vielä rasvataan ja puetaan pehmeään sukkaan yöksi. Eikä tarvitse olla mitenkään huolissaan ennenaikaisesta kipsin poistosta, istahdin vapaaehtoisesti takaisin pyörätuoliin.

Nilkka katsokaas turposi välittömästi komeisiin mittoihin eikä se takuulla mahdu minkäänlaisiin tanssikenkiin, jos nyt muihinkaan huomenna. Mutta ei sillä kyllä kävelläkään huomenna. Ei tänään eikä varmaankaan edes ylihuomenna. Onneksi minulla on kattava valikoima erilaisia jalkarautoja ynnä muita tukisiteitä. Ai kun olisin viitsinyt niitä aktiivisemmin käyttää, niin oltais säästytty tältäkin kokemukselta...

Lupaan messuta täällä vakaviakin vielä ennen vaaleja ynnä selvitellä henkilökohtaisuuksiani, löysin katsokaas taas uuden haasteen, joka muodoilleni on juuri sopiva.
Mutta siihen asti, rakastakaa lähimmäistänne.

5 kommenttia:

  1. En osaa kuvitellakaan, miltä kipsi jalassa tuntuisi, kun ei pääsisi ihoa hoitamaan. Tuntui varmaan hyvältä, että se on pois. Varovaisesti vain nyt, ettei sitten jälkeenpäin harmita. Kiiruita kun näyttää sulla olevan suunnitelmissa. Pysy pystyssä! ;)

    VastaaPoista
  2. Oikee hyvä et otit kipsin pois. Luutuu ne luut pyörätuolis istuenki eikä jalka ala mätimää.

    VastaaPoista
  3. Minulla on yksi kokemus kipsistä, eikä sekään ollut itselläni - ystävälläni oli ala-asteella jalka kipsissä ja sitä kutisi niin vallan mahdottomasti. Hän sitten otti 30cm viivottimen, hivutti sen jalan ja kipsin väliin ja rapsutti. Naks, katkesi viivotin. Mukavasti kului tunti, kun opettaja yritti kiskoa jumiutunutta viivotinta. Opettaja voitti.

    VastaaPoista
  4. Kunhan nyt vaan olet sit tosi tosi varovainen sen kintun kanssa! Hyvä kun otit kipsin pois.
    Halaus juuri alkaneelle viikolle!

    VastaaPoista