sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Keskustelua

Edit Piaf lausuu lopussa...


"Anonyymi kirjoitti...

En nyt tätä pahalla halua sanoa, mutta toivottavasti leikkautat kissan heti kun nämä pennut on annettu pois. Olet jo viime marraskuussa sanonut ettei Onervalle enää pentuja, mutta silti niitä nyt on. On kissallekin paljon miellyttävämpää kun ei tarvitse montaa kertaa vuodessa huudella ja kieriskellä kiimassa. Varmasti se teidänkin elämää helpottaisi jos ei mouruttaisi. Tämä maa on täynnä kodittomia kissoja odottamassa kotia. Maatiaiskissakantaa ei tarvitse kasvattaa. Vastuullinen omistaja leikkaa kissansa eikä nakkaa sitä pihalle mouruamaan."


Vastaan:

Hyvä Anonyymi,

kiitos kommentistasi. Jo ensimmäinen virke: "Ei millään pahalla..." osoitti ikävän tarkoituksesi. Myös nimettömänä kommentoiminen.

Olet selvästi ainakin marraskuussa lukenut blogiani, mutta yhtä selvästi olet loikkinut historian ohi mielivaltaisesti. Päättelen sävystäsi.

Jos tarkemmin selaat taaksepäin, tulet huomaamaan että Onervalle sallittiin uusia tiineys, koska edellinen päättyi niin surkeasti. Ja onnistunut päätös se olikin. Tuloksena kaksi kaunista kisua, joista toinen, Leevi Madetoja löysi kodin jo ennen syntymäänsä. Leevi pääsee terapiakissaksi sopivan kissan puutteesta kärsineeseen perheeseen. Onerva jopa täytti perheen haaveen saada punainen kollikissa. Hauska yhteensattuma on myös se että Leevi muuttaa aivan isoäitinsä pihapiiriin. Tosin Kirppu, Onervan emä on taannoin muuttanut Asikkalaan hoitamaan 76-vuotiasta äitiäni. Siis tärkeään ja vastuunalaiseen virkaan.

Lemmikin pitäminen vaati aina ihmiseltä vastuuntuntoa. Kun ihminen on ottanut eläimen kotiinsa, on siitä huolehdittava tappiin asti. Hyvä Anonyymi, jos tosiaankin selaat päivityksiä taaksepäin, olet paremmin selvillä perheeni ja laumani tilanteesta, ilosta uusista kissavauvoista ja pelkoa ja surua tuottaneesta Tytin karkumatkasta.

Sen verran voin kaikkia lukijoitani lohduttaa että Tytti tuli perjantai-iltana kotiin. Entinen naapurini, eläkkeellä oleva kaupantäti oli tehnyt lähes kaksiviikkoisen työn ystävystymällä karkulaisen (joka ei poistunut omaksi luulemaltaan kotipihalta rajanaapuria pidemmälle) kanssa niin paljon että katti-ryökäle saatiin koppaan ja noudin sen suoraan eläinlääkärimme kautta kotiin. Nyt on kisu steriloitu, sirutettu, rokotettu ja madotettu. Eikä ollut tiineenä. Sen sijaan silmin nähden onnellinen ja kovasti hellyydenkipeä päästyään takaisin omiensa luokse.

Laitan uusia kuvia tässä jossain välissä. Vielä on kiireistä viikonloppua ja töitä jäljellä.


Lopuksi Anonyymille tiedoksi että loput kissalaumasta pääsevät samaan käsittelyyn tuossa syyskuun alkupuolella, kun Leevin luovutusaika koittaa ja Onskun maidontulo alkaa tyrehtyä.

Hannan iloksi laitan loppukevennykseksi vähän Leevi Madetojaa soimaan:


Nyt puen päälleni ja lähden Krouvin kyläpäiville.


... kerronpa jutun, kun tuo lahopää ei varmaan ole muistanut:

Onerva täytti kesäkuun neljäntenä neljä vuotta. Jos ette tienneet, sen tapahtuman kunniaksi koko maassa liputetaan juhlallisesti. (vitsi)

Onerva asui ensimmäiset kolme vuottaan kerrostalossa silloisen kyläni taajamassa. Alunperinkin oli meninkin antaa sen tehdä ainakin yhdet pennut, koska Onervan iso-isoäiti on jättänyt kauniin värityksen ja kelpo luonteen geenit jälkeläisiinsä. Siis myös oman kissalaumani esiäiti on tuttu lady. Siis nyt on kyseessä jo neljäs polvi, jossa nämä tärkeät ominaisuudet ovat vahvoina esillä.

Vaan mistäpä löydät taajamassa leikkaamattoman tarkoitukseen sopivan kollin?
Vakuutan että et yhtään mistään.

Onerva pääsi tiinehtymään ensi kerran vasta muutettuamme omakotitaloon, pienen maatilakeskuksen pihapiiriin. Tiesimme ja tunsimme näöltä (ja osin omistajatkin) nurkissa pyörivät kollit, jotka päivystivät tositarkoituksella Onskun liikkeitä.

Vakituiset lukijat muistavat varmaan myös syyn Tytin muuttamiseen perheeseemme.

Myös Edit Piaf toivoo tämän keskustelun jatkuvan pitempään täällä Liskolandiassa. Tärkeästä asiasta puhumme.

Olemme muuten kunnaneläinlääkärimme Sadun (tuossa on linkki, jota en nyt saa näkyviin) kanssa suunnitelleet syksyksi kollipäiviä. Siis liikkuvaa kolliklinikkaa, jotta kynnys kollikissojen leikkuupöydälle toimittamiseen madaltuisi.

29 kommenttia:

  1. Kyllä Hanna saat ihanan pikkuisen kissan.

    Ja Liskonainen, sinä osaat olla niin järkevä vastatessasi anonyymeille. Ja te jos jotkut, olette vastuullisia lemmikkejen omistajia, piste.

    VastaaPoista
  2. Oi, mikä ihana, punainen mönkiäinen :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä vastine!
    Ja miten söpö otus.

    VastaaPoista
  4. En oikeasti tarkoittanut viestiä pahalla, satun olemaan vaan hyvin kissarakas ihminen ja sitä myöten myös valveutunut kissojen terveyteen, hyvinvointiin ja ravintoon liittyvissä asioissa. Olen työskennellyt eläinsuojeluyhdistyksessä ja nähnyt valtavasti kodittomia kissoja ja hylättyjä emoja. Kommentoin anonyyminä ainoastaan itseäni suojellakseni. En halua blogiini tai sähköpostiini häiriköitä, jotka katsovat oikeudekseen tulla haukkumaan ja raivoamaan, koska olen jollekin jossain (mielestäni) asiallisesti kirjoittanut.

    Myönnän etten ole jokaista kirjoitustasi lukenut, mutta kissat-jutut olen lukenut. Silmiini ei sattunut pätkää missä olisitte suunnitelleet toista pentuetta Onervalle, mutta silmiini sattui pätkä missä kyllästyitte sen mouruamiseen ja nakkasitte sen pihalle tuli pentuja tai ei. Miksi ylipäätään Onervaa ei leikattu heti marraskuussa pentujen jälkeen? Miksi suunnittelitte toista pentuetta? Kissa ei tarvitse yhtään pentuetta ennen leikkausta, narttu ei tarvitse edes kiimaa ennen leikkausta. Kissa voidaan leikata itseasiassa jo luovutusikäisenä.

    Hienoa, että pennuille on koti ja söpöjä kavereita ovatkin. :) Ymmärrät silti varmaan miten paljon tässä maassa on kodittomia kissoja ja miten järjetöntä on tahallisesti hankkia niitä lisää? Mielummin ohjaisin näidenkin pentujen ottajat löytöeläintalolle joka pursuaa kissoja, niin vanhoja, nuoria kun pentujakin. Tässä maassa maatiaskissan arvostus on niin pohjalukemissa, että ihan itkettää eikä se nouse sieltä ennen kun niistä aletaan huolehtimaan yhtä hyvin kun rotukissoista. :(

    VastaaPoista
  5. Mä en viitsi edes kommentoida Anonyymiä. Leevi pääsee varmasti huolehtivaan ja rakastavaan kotiin, en osaa edes kertoa vaikka verbaalisesti lahjakas olenkin, miten tätä on etsitty ja kaivattu. Enemmän olen huolissani erilaisten rotusekoitusten kohtalosta, joita kaupitellaan monen sadan euron hintaan, emoilla pentuja jatkuvasti jne. Tai esim. persialaisten kallon rakenteesta, tai villikissasekoituksista, kun muistaa bengalinkin alkuperän. Tai näyttelykissojen elämästä, kun kissan arvoa mitataan ruuusukkeilla ja rahdataan ympäri maailmaa omistajan kunnianhimoa ruokkimassa. Tuskin ne kissat siellä näyttelykopeissaan päivät pitkät lojuisi, jos saisi valita? Minulle oli kriteeri saada kissanpentu paikasta, jossa se huolehdittaisiin ja rakastettaisiin elämän alkuun, ja tämä ehto on täyttynyt jo nyt monin verroin enemmän! Pelkkä "iiik, se on söpö, mä haluun" ei ole koskaan ollut minulle syy ottaa eläintä. Leevi Madetoja tulee tarkan harkinnan jälkeen, täyttämään isoa kaipausta.

    Tuon kissa pihalle, tulkoon jos on tullakseen-kommentin sarkasmin ja ironian luulin ymmärtäväni, sääli jollei se Anonyymille auennut. Nämä pennuthan olisivat olleet haluttuja ja toivottuja jo aiemmin, mutta kun kävi miten kävi, niin pelko kissan hyvinvoinnista oli esteenä ja annettiin kohtalon kuljettaa.

    Myös se, että tätä sukua on perheessä jo useampi sukupolvi, kertonee sitoutumisesta ja huolenpidosta?

    Asia sikseen, täällä sitä ollaan taas nenä kiinni ruudussa. MUN Leevi. Maailman ihanin pieni kissapoika!

    Kiitos Liskonainen, kaikesta tähän asti, jo alkaneesta ja ainakin toivottavasti läpi Leevin elämän (25 v.? ) jatkuvasta puhelintuesta. Muissakin kuin kissajutuissa.

    VastaaPoista
  6. Ja sitten mä onneton unohdin pistää tuohon edelliseen nimen alla. Joten Hanna tässä moi. Ehkä joku arvasikin. Leevi Madetojan tuotannosta Liskonaisen sielunelämään sopivaa:
    Mestarin jalkain juuressa on Leevi Madetojan vuonna 1925 säveltämä teos Kansainvälisen Teosofisen seuran 50-vuotisjuhliin. Teos on osoitettu Krishnamurtille. :)

    Hanna

    VastaaPoista
  7. Hopsansaa! Mikä ihanuus Leevi:D Ja voi onnellinen Hanna! Ihanasta kodista suloinen kissa huoletivaan kotiin ja nimenomaan niin, että tarvittaessa saa apua ja tukea (ja varmaan jos tarvitsee myös varahoitopaikan loman tms. ajaksi).

    Anonyymi; tuskin kukaan hyökkää ketään minnekään haukkumaan- ei ole tapana, mutta asiansa ilmaisemiseen käytettyihin sanavalintoihin kannattaa käyttää vähän miettimisaikaa- eli tuon ensimmäisen olisi toki voinut esittää ihan vaan kysymällä: "Meinaatteko leikkauttaa Onervan? Ihana kuulla, että pennuille on hyvä koti!"

    Ymmärrämme toki huolesi kodittomista kissoista.

    ***

    Ja se mitä blogiin kirjoittaa voi olla tosiaan sarkasmia, ironiaa jne. vaikka itse kirjoittaisin, että tekee mieli vetää lapsia lapiolla naamaan tai tympii syöttää nuorimmalle lusikkaruokaa, niin ei se tarkoita sitä, että meillä hakataan lapset ja jos ne ei vielä siihen oinahda, niin tapetaan sitten nälkään.

    Mukavaa kesähelteistä viikkoa Liskonaisen poppoolle ja kaikille muillekin:)

    VastaaPoista
  8. No jopas on anonyymi ei-millään-pahalla kommentteja kirjoitellut. Muuten ihan hyvä, että kodittomista kissoista kannetaan huolta, mutta - kuten kaikki tätä blogia seuraavat tiedämme - Anonyymi iski peitsensä väärään henkilöön. Voisin jopa kuvitella, että jos Onerva olisi lykkinyt maailmaan 6 pentua, Liskonainen olisi huolehtinut niille kodit, tai pitänyt ne itse. Eläinsuojeluyhdistyksen tärkeä tehtävä on pelastaa hylättyjä / huonosti kohdeltuja eläimiä, sellainen oli meidän Iina, joka taisteli hengestään löytymisensä jälkeen. Oli Anonyymi oikeasti eläinsuojeluyhdistyksestä tai ei, kommentit menivät väärään osoitteeseen. Ja raukkamaista pistää päänsä pensaaseen kritiikin pelosta ja kommentoida arvostellen anonyyminä, blogiosoitettaan paljastamatta. Mutta tuo Leevi on ihana, toiseksi ylimmässä kuvassa en saa silmiäni irti sen vaaleanpunaisista varpaista!!!

    VastaaPoista
  9. Nyt ärsyttää niin, että palaan huomenna lukemaan loput. Meillä on vielä tänään LOMA ja nautimme siitä. Mennään vaikka alasti partsille juomaan valkkaria hissukseen eikä kukaan kärsi... Olette ♥ !!! Pus&halit!!!

    VastaaPoista
  10. Eihän tässä ole kyse siitä etteikö Liskonainen etsisi pennuille hyvää ja huolehtivaa kotia tai hoitaisi niitä hyvin! Tässä oli kyse siitä miksi pennut ylipäätään syntyi tähän maailmaan kun näin ei olisi tarvinnut käydä. Miksi Onervalle suotiin toinen pentue kun ei olisi tarvinnut teettää edes sitä ensimmäistä? Miksi Onervaa ei leikattu heti edellisten jälkeen? Miksi Onerva tarvitsi (?!) nämä toiset pennut?

    Juuri edellä mainittujen kommenttien takia pysyn Anonyyminä vaikka se teitä kiukuttaakin. Kyse ei ole raukkamaisuudesta vaan oman yli seitsemän vuotta vanhan blogin ja sen lukijoiden suojeleminen. Vaikkei kukaan myönnä menevänsä tuntemattomiin blogeihin haukkumaan ja raivoamaan niin tiedän oikein hyvin, että tälläistä tapahtuu joka päivä hyvä esim. turisti joka saa viha-mailia jatkuvasti tai Birdy joka on jopa uhattu tappaa pelkän mielipiteen takia. En sano, että juuri te niin tekisitte, mutta nettimaailma on juuri niin sairas ettei koskaan voi tietää.

    Ja kyllä minä olen huolissani myös pentutehtailusta, luovutusiästä, oikealaisesta ravinnosta, terveydestä ja monesta muustakin mikä liittyy kissojen elämään. Oikeastaan kaikesta mikä estää kissoja saamasta niille kuuluvaa arvostusta ja huolenpitoa.

    VastaaPoista
  11. Voisitko hyvä Anonyymi kertoa, mikseivät nämä odotetut ja rakastetut olisi saaneet syntyä? niille oli "tilaus" olemassa, ja niitä ei suinkaan anneta pois, vaan niille valitaan kodit, jotka ovat ne ansainneet (nyt nostaa tää kissa omaa häntäänsä) ja jotka ovat valmiit kohtuulliseen korvauksen kulujen ym. osalta.

    Sorry nyt Anonyymi, mutta hetkeäkään en jaksa uskoa, että ihan aikuisten oikeasti olisit eläinsuojelutyön kanssa missään tekemisissä, niillä henkilöillä ei ole tapana anonyymeinä puskista huudella, esim. Heidi Leyser seisoo sanojensa takana omalla nimellään myös keskustelupalstoilla.

    Anna mun arvata. Ikää on noin 20 vee, ja sä rakastat sitä sun koiraa/kissaa/marsua/kilpikonnaa/younameit aivan hirmuisesti, etkä voisi kuvitellakaan seurustelevasi sellaisen kanssa jolle se sun ötökkä ei ole maailman tärkein ja ykkössijalla. Lapsia et aio koskaan hankkia, ettei vaan kävisi niin, että ne on allergisia tai veisi huomiota siltä eläimeltä. Iltarientojakaan et käy, vaan istut sohvalla teetä litkimässä se otus kainalossa, jollet nyt satu olemaan jossain eläimen vaatimissa harrastusmenoissa. ;)

    Jollet ole vielä huomannut, niin Liskonaisen blogi on sangen kypsän ja viisaan ja aikuisen ihmisen blogi, jossa kommentoivat vähän samaa kaliiperia olevat, plus tämmöinen yksi keskenkasvuinen liki viiskymppinen Hanna ja kenelläkään tuskin on tarvetta blogissasi vierailla muuta kuin asiallisesti, toisin kuin sinä täällä nyt olet vieraillut.

    Liskonaiselle kiitos taas juttuhetkestä, Leevillä on ne Onnentassut! Mulle soitti iloinen Esikoinen kuudelta aamulla, töistä tulossa, intoa täynnä kuin ilmapallo, kysyen ehdinkö tehdä aamupalaa.

    Hanna

    VastaaPoista
  12. Hemmetti, oon lahopää! Likeltä kun Onervaa ja Leeviä liippaa, niin ihanaa kesäistä Eino Leinon päivää kaikille! Tekisi mieli olla vähän häijy, ja todeta että tuon yhteyden ymmmärtämiseen tarvitaan ehkä sellaista yleissivistystä, jota ei puskista huutelijoilta löydy! (oho, lipsahti!)

    Hanna

    Nocturne

    Ruislinnun laulu korvissani,
    tähkäpäiden päällä täysi kuu;
    kesäyön on onni omanani,
    kaskisavuun laaksot verhouu.
    En ma iloitse, en sure, huokaa;
    mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
    puunto pilven, johon päivä hukkuu,
    siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
    tuoksut vanamon ja varjot veen;
    niistä sydämeni laulun teen.


    Miksi metsän tummuus sävelehen?
    Kosk' on mustaa murhe ylpeäin.
    Miksi juovat päivän laskenehen?
    Koska monta nuorta unta näin.
    Miksi etäisien vuorten siinto?
    Koska sinne on silmäin kiinto.
    Miksi vanamoiden valjut lemut?
    Koska päättyneet on päivän kemut.
    Miksi varjot virran veen?
    Kosk' on mieli mulla siimekseen.


    Sulle laulan neiti, kesäheinä,
    sydämeni suuri hiljaisuus,
    uskontoni, soipa säveleinä,
    tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
    En ma enää aja virvatulta,
    onpa kädessäni onnen kulta;
    pienentyy mun ympär' elon piiri;
    aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
    edessäni hämäräinen tie
    tuntemattomahan tupaan vie.

    VastaaPoista
  13. Tärkeä asia, mutta harmillista, että lähti alunperin liikkeelle jälkiviisastelun merkeissä. Se, kun ei auta asiaa yhtään ja saa juurikin kuulijat(lukijat) ärsyyntymään.

    Jos esittää asiansa -todellakin- fiksusti, eikä vain -omasta mielestään fiksusti- niin silloin on helppo laittaa omat nimmarit alle, ei silloin tarvitse pelätä bloginsa tai lukijoidensa puolesta.

    Tosin eihän mulla ole vielä kokemusta kuin kahden vuoden ajalta, joka on viisi vuotta vähemmän kuin anonyymillä, joten voi olla että viisastun matkan varrella, mutta epätodennäköistä se on.

    Itse ymmärrän täysin Hannan pointin siitä, että haluaa tutusta ja rakastavasta kodista kissan. Se oli oman koiran hankintassa valintakriteereistä yksi tärkeimmistä; hyvä, mukava, luotettava kasvattaja, johon saa yhteyden(!!!).

    Hurmaavaa tiistaita toverit! Ja kaikki kissat, niin pienet kuin isotkin:)

    VastaaPoista
  14. Ihana tuo Leevi Madetoja, nuo varpaat ja koko olemus! Leevistä, suloisesta kollipojasta kasvaa varmasti komea kolli - ei ihme, että Hanna perheineen odottaa innolla, että pikkukisu saadaan kotiin. :)

    Onervalle myöhästyneet synttärionnittelut!

    Liikkuva kolliklinikka on hyvä ajatus, tsemppiä Liskonaiselle ja eläinlääkäri Sadulle kollipäiville! :)

    VastaaPoista
  15. Anonyymin viimeisen kommentin kysymystulvasta voi vetää johtopäätöksen, ettei hän ole sittenkään lukenut tai ymmärtänyt, mitä Liskonainen vastauksessaan (ja aiemmin blogissaan) on kirjoittanut. Kaikki muut - itse kissaäiti mukaan lukien - ovat iloisia hyvin menneestä raskaudesta, turvallisesta synnytyksestä oivan kätilön huomassa, ja pentujen saamasta hyvästä hoidosta. Sekä tietenkin iloitsemme siitä, että joku saa todellisen tilauskissan Leevistä. Olen melkein kateellinen, etenkin niistä varpaista :D Anonyymi voi rentoutua, kaikki on hyvin, jatkossa vain kannattaa keskittyä hoitamaan niitä ongelmatapauksia. Tämähän ei ole sellainen. (ja tervetuloa kauhistelemaan blogiini meidän elukkafarmin elämää. Koira hieroo itseään kissanpaskaan ja emäntä raivoaa, kaikissa elukoissa, myös ULKO!!!kissoissa on punkkeja, matojakin löytyisi hiirestäjistä, jollen madottaisi niitä ahkerasti. Onerva, pennut, Rosa ja Tapani Kansa ovat sentään hoidettuja elukoita Viiviin, Iinaan ja Elliin verrattuina :>)

    VastaaPoista
  16. Jotenkin on ilmeisesti vaikea käsittää etten epäile Liskonaisen kykyä kasvattaa näitä pentuja ja kykyä huolehtia kissan hyvinvoinnista. Myöskin taitaa olla sangen outoa, että voisin käsittää teidän tulevien pentujen omistajien toivovan pentuja ja huolehtivan heistä jatkossa. Minusta Liskonainen nyt vain teki väärin tässä yhdessä asiassa, jättäessään Onervan leikkauttamatta kun se saavutti sukukypsyyden. Mitään muuta kissanhoidossa tai hänen elämässään en ole kritisoinut. Itseasiassa minusta Liskonainen on ihan fiksun oloinen ihminen. Liekö teillä vain ennakkoluulot ja sokeus minua kohtaa kun olen Anonyymi...

    Minusta näiden eikä edes edellisten pentujen olisi tarvinnut syntyä, koska tuolla on niin paljon kodittomia kissoja joista tekin olisitte varmasti löytäneet sen oikean. Miksi tehdä lisää pentuja, vaikka niille olisi koti tiedossa, kun maa on täynnä kodittomia?
    Ylipäätään on mielestäni riskaapelia lähteä teettämään toinen pentue kun ensimmäisen kanssa on ollut isoja ongelmia. Enkä ihan rehellisesti usko kissan hirveästi nauttineen siitä kiimasta, raskaudesta tai pennuista, kyllä se kissalle on vaan pakollinen paha minkä luonto on sille järkännyt. Meillä ihmisillä on mahdollisuus antaa kissalle stressivapaa elämä, miksi emme niin tee? Kissa ei äitiydestä nauti kuten ihminen, kissalle se on rasite.

    Ja Hanna, jonka blogiin en vielä ole löytänyt linkkiä... Olen vajaa 40v, minulla ei ole lapsia, koska en koe tarvetta niiden tekemiseen vaikka lapset mukavia ovatkin. Minulla on tällä hetkellä yksi kissa, aiemminkin on ollut enemmänkin kissoja ja tulevaisuudessa varmasti otan vielä lisää. Minä en pidä kissaani minään valtiaana, en palvo kissani tassuja. Minulle kissa on lemmikki, ei sen enempää. Puolisoni on kissoista samaa mieltä.
    Itseasiassa olen saanut sapiskaa monelta kissafanilta joiden mielestä minun pitäisi laittaa kissa kaiken edelle ja antaa sen tehdä mitä tahtoo. Minä itse olen muuten kissalle allerginen. Mitä muuhun analysointiin... Tee on kiitos hyvää, paitsi näin helteellä turhan kuumaa. Eläinharrastuksia minulla ei sen suuremmin ole, mutta löytökissat, kissojen ravinto sekä terveys on minulle läheisiä aiheita. Iltariennot ei kiinnosta, koska en alkoholia voi käyttää, ystävien luona on toki mukava piipahtaa. Mutta kyllä, usko tai älä, olen ollut vuosia mukana eläinsuojelutyössä. Toisissa paikoissa sanon asiani ihan nimen kera, mutta kun teidän vastauksia lukee vielä vähemmän tekee mieli omaa nimeään kertoa. Mutta lohdutukseksi teen hannat, laitanpa tähän perään nimeni jos se sinua lohduttaisi.


    Pirjo

    VastaaPoista
  17. Tähän kommenttina sen verran että ei, en halua pelastaa yhtään aikuista kissaa, enkä yhtään navetantakuista vahinkosähikäistä ja käsitellä ensimmäiset kuukaudet rukkaset kädessä. Leevin "valitsin" täysin itsekkäistä syistä, paikasta, jossa sekä pennut että emo hoidetaan hyvin, Leeviä käsitellään paljon ja on tottunut sekä koiraan että ihmisiin.

    Jos oikeasti olet eläinsuojelutyössä, mitä en hetkeäkään usko, niin mä luulen, että tuo energia minkä täällä käytät turhaan, voisi palvella paremmin siellä, missä sitä apua oikeasti tarvitaan. Liskolandiassa kaikki hyvin ja rauha maassa, joten jätäthän tämän mukavan blogin rauhaan tästä lähtien?

    Olen kasvattanut koiria. Ueita pentueita, ja minusta on aika väärin sanoa, etteikö koira voisi nauttia raskaudesta ja synnytyksestä, se äidin onni mikä on vastasyntyneellä emolla ja mikä hehkuu Onervankin kuvissa, on ihan käsinkosketeltavaa, ja varmasti vaikea sellaisen ymmärtää, joka ei ole sitä koskaan ollut todistamassa.

    Samanlainen eläin se on ihminenkin, minulle raskausajat ovat olleet suuri nautinto ja jopa synnytyskin kaikkine asiaankuuluvine epämiellyttävyyksineenkin, on ollut jonkinasteinen tyydytys, lopputuloksesta puhumattakaan. Siitä kiimasta sitten puhumattakaan. ;)

    Asiasi olet saanut sanottua, kantasi on todettu täällä turhaksi nyt moneen kertaan, näiden pentujen osalta, joten jospa ymmärtäisit lopettaa ajoissa? Keskustelua on saati aikaiseksi ja Liskonainen tavaomaisella tarmollaan hoitanut oman asiansa ohella muutaman muunkin. (kolliklinikka).

    Syy siihen ettet blogiini ole löytänyt, voi olla vaikka jopa niin yksinkertainen, ettei sellaista ole? Jäin ihmettelemään, miksi sinun sinne pitäisi löytää?

    Hanna

    VastaaPoista
  18. Ohhoh! Onpas täällä tiukkaa tekstiä. Itsekin eläinihmisenä henkeen ja vereen, kummastelen jälkiviisautta siitä, miksi päivitellä jo syntyneiden pentujen alkuperää, varsinkin, kun kaikki on nyt hyvin, sekä emo, pennut että muu perhe asian suhteen sujut, ja toisella pennulla jo hyvä kotikin tiedossa. Hmm.

    Mennäänkö Suomessakin jo kohta sille tielle, että perustetaan ns. feikkilöytökissa-/koirakoteja, joihin varastetaan eläimet toisten pihoilta, autoista, kotoa ja sitten maksua vastaan luovutetaan uusiin koteihin? Joku raja. Vaikka mieluusti ajattelenkin, että hylätytkin eläimet saisivat elämäänsä rakastettuna lemmikkinä viettää, niin ihmisten ahneus tässäkin asiassa välillä lyö näpeille. Ja jos on mielipide, että rotukissoja hoidetaan paremmin kuin maatiaiskissoja, niin eikö se vain ole hyvästä, että syntyneille maatiaiskissojenkin pennut hoidetaan hyvin ja saatetaan tuttuihin perheisiin, joiden kanssa tulee oltua yhteyksissä myöhemminkin. Itselläni ainakin on rotukasvattajista tullut vain huono maku suuhun (rahat käteen ja heippa!).

    Joka tapauksessa kissallekin on aina parempi, että se pennusta saakka saisi olla pysyvästi oman perheensä jäsen. Pitäisi ennemmin puuttua niitten ihmisten tekemisiin, jotka ottavat pentuja, mutta sitten - syystä tai toisesta - hylkäävät ne. Jottan tarttis tehrä, mutta ei se auta väärää puuta haukkumalla (tai kummastelemallakaan).

    Nautittavaa kesää kuitenkin itse kullekin. Pidetään huoli omista karvakeristämme kaikki!

    VastaaPoista
  19. Olisi minusta tärkeää, että entistä useampi kissanpentu saisi kokea kodin/sisätilojen lämmön ja ihmisten seuran mieluiten heti alusta alkaen.

    Jos pentue on ollut monia monia viikkoja tai jopa useita kuukausiakin ilman ihmiskontakteja, on edessä vähintäänkin pitkä tie ennen kuin pennut tottuvat ihmisseuraan.

    Ei-villiintyneille, ihmisten kanssa eläneille kissanpennuille on kysyntää.

    Ja kissaan sitoutumista ei voi liikaa korostaa - kissa elää parhaimmassa tapauksessa yli 20 vuotta. :)

    VastaaPoista
  20. Onko eläintensuojelutyötä tekevillä jokin yhdenmukainen linja siitä, mitkä rodut saavat/joiden on toivottavaa lisääntyä?

    Ja kaipa näitä, niinkuin monia muitakin asioita tarkasteltaessa näkökulmia on monia. Astmahoitaja voi olla kauhuissaan allergisen halusta hankkia lemmikikseen kissa jne.

    VastaaPoista
  21. "Minä en pidä kissaani minään valtiaana, en palvo kissani tassuja." Tämä teki Hanniin suuren vaikutuksen :D No, piikkihän oli heitetty mulle, mie kun palvon Leevin tassuja ja kuolaan niiden varpaiden perään. Mutta sallittakoon se mulle, omien kissojen tassut annan olla rauhassa :DD

    VastaaPoista
  22. Hanna hyvä... Se sinun pentukissasi kasvaa aikuiseksi, se ei ole söpö pallokasa loppuelämäänsä. Suurin osa löytöeläintalojen aikuisista kissoista on noin 1-2 vuotiaita jotka ovat ensimmäisen kiiman tultua nakattu ulos ja jääneet sille tielle. Myös erilaiset sosiaalitapaukset ovat lisääntyneet eli huostaanotetut kissat. Nämä molemmat tapaukset ovat jonkun entisiä lemmikkejä, siis hyvin sosiaalisia, sisäsiistejä ja ihmisrakkaita. Valmiita paketteja rakastaviin koteihin. Minun löytökissani on jopa totutettu koiriin löytöeläintalossa! Kiltimpää ja sosiaalisempaa kissaa saa muuten hakea.

    Olen löytökissatoiminnassa hoitanut monet synnytykset ja pentueet, kissaemot toki hoitavat poikasensa kunnialla, mutta voin melkeinpä vannoa, että mielummin olisivat ilman pentuja. Tuollainen "hehkuu onnea" on täysin romantisoitu kuva ja vain yksi tekosyy teettää turha pentue.

    Kyselin blogisi perään kun sinä minua haukut anonyymisyydestä, yhtä anonyymi sinä olet pelkkänä Hannana ilman mitään yhteystietoja. Tekeeko nimi Hanna perässä sinusta uskottavamman kun minun Pirjo?

    Minz: Alkuperäisessä viestissä utelin mahdetaanko Onerva nyt leikata vai teetetäänkö sillä jälleen uusi pentue. Leikkaamalla kissa tämän pentueen jälkeen vältetään ettei enempää pentuja tule. Tästä asia sitten kasvoi siihen, että minusta edes näitä eikä edellisiä pentuja olisi tarvinnut teettää.

    Suomessa hylätään tuhansia kissoja vuosittain, joten kauhukuvat varastetuista kissoista on aika kaukainen, ainakin jos puhumme maatiaiskissoista.

    Sirpa ja Kollo: Löytöeläintalo ei luovuta täysin villiä kissaa eteenpäin ainakaan kertomatta sen luonteesta. Yleensä kissat kesytetään ja vasta sitten annetaan eteenpäin. Nämä täysin villit tapaukset on hyvin pieni osa löytökissavalikoimaa, suurin osa todellakin on vain hylättyjä lemmikkejä.

    Susikairan akka: Mitään linjaa pentujen teetosta ei ole, eläinsuojeluyhdistyksen linja lienee leikatkaa kissanne, niin urokset kun naaraat ettei pentuja syntyisi. Rotukissatoimintaa ei puututa. Ongelma on monesti maatiaisen kohdalla ylitarjonta. Maatiaiskissoja saa jopa ilmaiseksi, pentuja tapetaan jatkuvasti koska ottajia ei ole. Tälläinen runsas tarjonta ja helppo saatavuus johtaa arvostuksen puutteeseen. Maatiaisia on helppo ottaa ja helppo hylätä. Aina saa uuden jos entinen katoaa, kuolee tai jos siihen aiemmin kyllästyi. Kuinka moni kohtelee kallista rotukissaa näin?

    Olen keskustellut lääkärien kanssa ennen kun kissani otin. Minun allergiani on lievää ja helppo pitää kurissa erinäisin järjestelyin ja lääkkein. Nykyään en itseasiassa lääkkeitä enää tarvitse. Liika puhtaus on pahasta. ;)

    Lopuksi kaikille: Mistä ihmeestä tämä mielikuva, että löytökissat on puolikuolleita villikissoja jotka repivät silmät päästä? Oletteko te todella koskaan edes käyneet löytöeläintaloissa? Kissa on sopeutuvainen eläin, vaikka se olisi ensimmäisen vuoden joutunut huonolle kohtelulle sillä on vielä "19 vuotta" leppoisaa elämää siellä uudessa kodissa. Miksi näistä kissoista ei voisi tulla mukavia lemmikkejä ja hyviä hiirikissoja? Miksi pitää saada juuri se pentu? Onko se yksi vuosi ja tuntematon tausta pilannut sen löytökissan maineen ja luonteen täysin? Miksi pitää teettää lisää kun nyt jo on liikaa? Aukaiskaa silmänne ja sydämenne myös niille kodittomille, ne on oikein kelpo kavereita. Kannustamalla ottamaan löytökissa teetetyn pennun sijaan ei varmasti ratkaise löytökissaongelmaa, mutta on yksi askel lähemmäksi jotta pentujen teettäminen vähenee ja maatiaiskissojen arvostus kasvaa.

    Pirjo

    ps. Liskonaisen pyynnöstä en tätä kysymystä esitä uusimmassa postauksessa vaikka se sinne periaatteessa kuuluisi. Miksi vain urokset on leikattava? Miksi ei naaraita?

    VastaaPoista
  23. Hanni: Oi! Se ei todellakaan ollut tarkoitettu piikiksi! Vertasin täysin siihen miten toiset palvovat jalkojen juuressa. :D Kissojen tassut on aika ihania. ;)

    Pirjo

    VastaaPoista
  24. Enköhän tuota useamman kissan kanssa eläneenä tiedä, että siitä söpöstä karvakasasta tulee iso ja komea kolli. Joka itse asiassa onkin parasta. Samoin kuin koiranpentujenkin kanssa, on kutkuttavaa nähdä, mitä siitä tulee isona! Mihin siitä pennunpallerosta päädytään, mikä siitä luonteesta vähän ohjaillen tuupattuna tuleekaan.

    Ei kukaan ole väittänyt, että kaikki löytökissat on villejä riivöitä, mutta valitettavasti useimmat löytöpennut ovat, juuri niitä joita on sieltä navetan ylisiltä ja pelloilta pyydystelty ja joko toimitettu löytöeläintaloon tai yritetty kasvatella sitten kotioloissa. Hyvä niin, mutta mun kanta eläinsuojeluun on aika jyrkästi se, että kaikkia ei kannata edes yrittää pelastaa, ja monet monituiset kerrat on armeliaampaa pistää se piikki ja pilven reunalle.

    Edelleen, pennun haluan ihan täysin itsekkäistä syistä. Haluan juuri maatiaisen, luojan lykky, ettei niiden lisääntymistä ole sentään hyvää tarkoittava eläinsuojeluväki tehnyt rangaistavaksi teoksi, haluan pennun, jonka kasvua seurata, haluan juuri punaisen pojan, haluan sen paikasta,mistä tiedän, että se on asianmukaisesti hoidettu ja tullaan luovuttamaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. "Sekarotuisten" villiä kasvatusta en halua tukea, siksi en lykkää montaa sataa euroa tarkoituksella euronkuvat silmissä vilkkuen tehtyihin perski/norski/whatever risteytyksiin.

    Sangen vastuutonta on ollut ottaa kissa allergiasta tietoisena, YKSIKÄÄN lääkäri ei sitä suosittele tai siihen "lupaa" anna. Olkoonkin allergia lievää, mutta kristallipallon puutteessa ei tuskin lääkäriä tai ennustajaeukkoa, joka osaa sanoa, mihin se kääntyy, olisi voinut tulla tilanne, jolloin sinun olisi pitänyt päättää, että joko kissa kiertoon tai paremmille hiirestysmaille, tai terveys reistaa pahemman kerran. Jatkuva lääkityskään on sentään tuskin terveydelle paras vaihtoehto.

    Mä otan kissan tilanteessa, jossa tiedän aivan faktana, ettei kukaan ole perheessämme allergikko, ja kaikki hyväksyvät tämän uuden perheenjäsenen, ja otan sen nimenomaan aikuisena perheessämme, en lasten pyynnöstä tai toiveesta, jolloin tiedän, etä itsehän
    tuon hoidan. Kuten olen hoitanut kaikki tähänastisetkin, hiiristä hevosiin.

    Mä en edelleenkään käsitä, mikä hinku sinulla on minun henkilöyttäni tiedustella, tuskin se kävisi blogistakaan ilmi. Luurankoja ei kaapista löydy, ei synkkiä salaisuuksia tms. mutta en katso tarpeelliseksi henkilöyttäni netissä sen enempää jakaa. Minä olen minä, ystävät tietää ja muista ei ole väliksi.

    Hanna (Helander, jos se nyt jotakuta ilahduttaa ja tekee onnelliseksi?)

    VastaaPoista
  25. Minä tiedän, ettei villiintynyttä kissaa anneta eteenpäin ja kaikki kulkurielämää viettäneet kissat eivät ole villiintyneitä.

    Ulkoa löydetyt emot pentueineen otetaan mahdollisimman nopeasti kiinni ja kissataloille, jotta pennut tottuvat käsittelyyn ja ihmisseuraan ja saavat emon kanssa hyvää hoitoa. :) Aina omaa emoa ei löydy, mutta onneksi usein kissatalolta löytyy toinen emo pentuineen, jonka perheeseen pienet voidaan liittää. Ainakin tästä lähiseudulta tiedän että pennut varataan kissataloilta nopeasti, mutta kaikki eivät toki halua pentua vaan aikuisen, mikä on sekin erittäin hyvä.

    Itsellänikin on kulkukissana ollut kissa, jonka kohtasin eläinsuojeluyhdistyksellä ja kissa on luonteeltaan kiltti ja seurallinen. :)

    Edellinen kissani tuli meille pentuna 80-luvun puolivälissä (kissa eli 19-vuotiaaksi) ja seuraavan (eli tämän nykyisen kissan) halusin olevan jo aikuinen, mutta ymmärrän senkin, että joku haluaa pennun. Ja sekä aikuisille että pennuille on ottajia, riippuu ihan ihmisestä/pariskunnasta/perheestä kumman haluavat.

    Olen käynyt parissa löytöeläintalossa - tekevät hyvin tärkeätä työtä!

    VastaaPoista
  26. kuulkaas nyt naiset!

    tämän otsikon alla keskustellaan kissoista.

    MUTTA HENKILÖKOHTAISUUKSIIN JA LÄHIMMÄISEN LOUKKAAMISEEN MENEMISTÄ KATSON PAHALLA SILMÄLLÄ!!

    päivän sana tänään, 8.7.2010:

    "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."

    Matt. 7:1-2 (KR33/38)

    VastaaPoista
  27. Tuohon löytötalo/eläinsuojeluyhdistyksien kissa-asiaan sen verran...
    Otin sieltä muutama vuosi sitten kissan, joka oli joutunut sinne edellisen omistajan kuoltua.
    Meille kissaa luovutettaessa (kissa on sieltä otettuna vain huostassa, ei omistuksessa) kukaan ei maininnut, että kissa oli sairas (oli omistajan kuoleman vuoksi ollut pitkään ravinnotta/vedettä = munaiset yms. pilalla).
    Se merkkasi 1. vuorokautensa aikana koko asuntomme tärviölle.
    Kissa vietiin lopulta takaisin, erinäisten, varsin raskaiden toimenpiteiden ja vaiheiden jälkeen kissa päätettiin eläinsuojeluyhdistyksen toimesta lopettaa.
    Eli mitä opimme tästä? Vaikka olen usean eläinsuojeluyhdistyksen maksava ja osallistuva jäsen, tuntuu välillä järjettömältä, että näitä "pelastettuja" kissoja yritetään herättää elämään lähes kuoleman porteilta. Joskus se piikki voi olla helpotus ja kissa tie takaisin omien luokse, tuonne ylös.
    Näin kyseisessä paikassa vieraillessani (kymmeniä kertoa) mitä erinäisimpiä kohtaloita ja voin pahoin.
    Miksi me ihmiset olemme tällaisia? Ja kai te nyt tajuatte että en yleistä...
    ST

    VastaaPoista
  28. "Miksi vain urokset on leikattava, miksei naaraita", kysyy Anonyymi-Pirjo. Ystävieni kissoista (ja kissoja ja ystäviä on paljon :)) ei yksikään naaras eikä yksikään uroskissa ole jäänyt leikkaamatta. Omani mukaan lukien. Mutta jos tarkoitetaan näitä "kollipäiviä", joita täälläkin eläinsuojeluyhdistys järjestää, niin löytökissa-naaraita ei silloin leikata eläinsuojeluyhdistyksen toimesta sen vuoksi, että toimenpide on mutkikkaampi. Kollilta otetaan pallit pois, ja toipuminen on huomattavasti nopeampaa ja helpompaa kuin naarailla. Täällä yksi eläinlääkäri tekee ilmaiseksi kastraatiot pari kertaa vuodessa löytöeläintalon kolleille. Itse olin kerran ystäväni apuna viemässä näitä löytökissoja joukkokastraatioon autollani, ja en meinannut autollani tiellä pysyä: mourunta oli melkoista, kolleja oli auto pullollaan. Takaisin tullessa porukka oli kummasti hiljentynyt :D

    VastaaPoista
  29. Hanna hyvä, suurin osa löytöpennuista on syntynyt löytöeläntalossa tai tuotu sinne hyvin hyvin pienenä. Ne eivät ole luovutusikäisenä villejä vaan oikein sosiaalisia ja reippaita tapauksia. Ehdotankin, että oikeasti vierailet lähimmässä isommassa löytöeläintalossa ja kyselet asioita vähän tarkemmin. Myös se 1-2v on vielä kovin nuori ja oppivainen. Ei se pari vuotias todellakaan ole mikään valmis tapaus, etuna toki on, että pari vuotias on jo käynyt läpi pahimman riiviökauden ja omistajakin saa nukkua eikä omaisuus ole sirpaleina. ;)

    Tiedän useita lääkäreitä jotka ovat antaneet ns siunaksen karvaisen lemmikin otolle. Onpa jopa todettu "sitä varten ne lääkkeet on keksitty". Allergia ei todellakaan ole nykypäivänä este. Vastuu on tietenkin aina aikuisella itsellään eikä tälläistä päätöstä saa tehdä lapsen puolesta, jokainen täysi-ikäinen voi sitten itse päättää omasta puolestaan. Minä (ja moni muu,) otan tietoisen riskin allergian pahenemisesta. Itsehän minä sitten elän sen niiskutuksen ja vuotamisen kanssa. Tämä maailma puunaa ja putsaa aivan liikaa ympäristöään, ei ihme, että ollaan niin allergisia.

    Mitä nimeesi ja henkilöllisyyteesi tulee. Otin asian esille vain, koska sinä syytit minua anonyymiydestä ja blogin puutteesta. Pointtini on vain osoittaa, että voit olla yhtälailla kuka vain anonyymi kuten minäkin kun sinulla ei blogia tai yhteystietoja ole tarjota. Mistä me tiedämme kuka sinä todella olet.

    Muuten kommenttien kohdalla en voi kun nyökkäillä. Minustakin on välillä sairasta miten ihmiset tekevät aivan kaikkensa lemmikkien suhteen. Joskus on todellakin armeliaampaa päästää se kissa paremmille hiirimaille. Toisaalta ymmärrän miten se lemmikki voi jollekin olla niin rakas ettei siitä haluta luopua. Raja onkin toisinaan hyvin häilyvä, koska sairaudet ym on eläimelle liikaa, koska ne voidaan hoitaa...

    Eläinsuojeluyhdistyksien leikkauspäivillä leikataan tosiaan usein vain kolleja. Kollin leikkaus on halvempi ja helpompi. Noin muutenhan eläinsuojeluyhdistykset kyllä leikkaavat kaikki heidän läpi kulkevat kissat. Eri paikoilla voi toki olla hieman eri käytännöt, mutta näin ainakin suurimmissa yleensä. Tärkeintä minusta olisi leikata se oma kissa, etenkin jos se ulkoilee vapaana.


    Pirjo (Hämäläinen)

    VastaaPoista