Neljä viikkoa

Olosuhteiden pakosta tämä blogi on toistaiseksi hyvin kissapainotteinen. Erityisesti vauvakissapainotteinen.

Tänään siis juhlimme täyttä neljää viikkoa uusien perheenjäsentemme kanssa.

Tämä on virallinen neliviikkoiskuva. Sisko ja sen veli ovat opetelleet jo veden litkimistä vadilta. Kun tänään ilta vähän viilenee, on vuorossa äidinmaidonvastiketta. Ihan vaan kokeeksi ja totuttelumielessä, Onervahan tissittää lapsiaan mitä mieluiten. Katsokaa vaikka:

Oikeastaan tässä ollaan jo ruokalevolla. Ja uudessa kodissa, jonka sisarukset toissa yönä itselleen valitsivat. McGyver vaihtoi pesälaatikon vaaksan verran korkeampilaitaiseen, mutta sekään ei enää pidellyt hurjapäitä. Muuttivat makuuhuoneesta työhuoneeseeni. Ja juoksentelevat siis vallan valtoimenaan, paitsi silloin kun Onerva komentaa ne tissille.

Nyt kun pesä ei enää kahlitse lapsia, saa Roosakin niitä jo nuuskia, pussailla ja paimentaa. Tosin eilen kävi niin että tuttavamme, ystäväni Erja sai epäluuloiset murinat Roosalta käydessään pentuja katsomassa, kehtasi vielä koskeakin. Sitä Roosa ei oikein arvostanut. Alkoi käyttäytyä uhkaavan omistavasti.

Jostain syystä myöhemmin visiitillä käynyt ystäväpariskunta sai kisuja mielin määrin silitellä, jopa toisessa huoneessa, minne vauvat yksitellen kuskattiin Kaijuksen kokeiltaviksi. Umpisokea ystäväni luonnehti kissat tälleen:

Kersantti ei pysy hetkeäkään paikoillaan, ikuinen tutkimusmatkailija, utelias ja luottavainen. Leevi onkin sitten toista maata, harkitsevainen, mutta rohkea ja omapäinen.

Ettäs sitten tiedätte.

Kersantti Karoliina on herättänyt paikallisen nuoren tuttavani mielenkiinnon. Saattaa olla, että uusi koti varmistuu tässä loppukesän mittaan. Onhan harkinta-aikaa sentään syyskuun puoliväliin asti.

Ja taas on loppukevennyksen aika:

Sinisilmä-Leevi.
Klikkaamalla kuvaa pääset käsiksi kauniisiin nuoren Leijonakuninkaan kasvoihin ja avoimeen ilmeeseen.