Viisi viikkkoa

Miten tässä nyt taas tälleen kävi?

Kisut täyttivät eilen viisi viikkoa. Ovat oppineet sujuvasti syömään oikeaa (vauvan)kissanruokaa ja päälle päätteeksi käyttämään vessaa. Kissan vessaa. Sinne tulee liikuttavan pieniä papanoita ja liruja, mutta ihan oikeita jätöksiä ja ennen kaikkea oikeaan paikkaan. Kukaan ei ehtinyt niitä erityisemmin opettaa. Leevi vaan kerran hiffasi että nyt painaa massua ja kömpi ruokakupilta suoraan laatikolle. Siinä se oli. Ai että mami oli taas ylpeä vauvoista.

Oltiin juu, siellä purjehduksella. Viime lauantaina. McGyverinkin sain ruinattua mukaan. Vähän silleen häämatkalle. Hyvää säätä, hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja hyviä ystäviä tappajahaitaristi Tapio Rannanmaan säestyksellä. Blondin luota voit käydä utsimassa lisää.

Vähän vaisusti olen jaksanut päivittää. Olen pahoillani. On vaan ollut pirullisen kuumaa ja töitä on pukannut tavanomaista enemmän. Kas, meillä on kaksi säännöllistä senttaria tuossa paikallisläpyskässä, ynnä jokunen satunnainen. Nyt kun pomo-Taina on lomalla, toinen meistä lomittaa konttorilla ilmoituksia jahtaamassa ja Liskonainen suhaa ympäri pitäjää juttujen perässä.

Ja sitten on se kompostikiertue, yhteistyössä Lopen ympäristötoimen, Kiertokapulan ja kylien kanssa. Jo ennen kuin siitä selvitään, on aloitettava Pizzaa ja Poppia- karaokebileiden markkinointi. Tänä syksynä onkin edessä pitäjän mestaruuskisat koulun alkua edeltävänä sunnuntaina. Siitäkin tulee taas kivaa!

Tänäänkin oli keikka.
Kaijus-ystävämme tuli puolilta päivin kokopäivähoitoon. Jätin pojat keskenään ihmettelemään uusia päivityksiä Kaijuksen puhuvaan tietokoneeseen ja painelin naapurikylään tekemään juttua Joentaan kylän englannin kerhosta. Vähän kyllä jännitti. En ole täällä Hämeen uumenissa juurikaan päässyt kielillä puhumaan ja taidot ovat mielestäni koko ruosteessa. Vaan kuinkas kävikään. englannin ope Danin kanssa juttu luisti ihan kuin ei mitään ja kotiin tultuani hokasin että olin tehnyt muistiinpanot englanniksi. Kielitaito taitaa sittenkin olla vähän niin kuin polkupyörällä ajo: minkä kerran oppii, sen osaa maailman tappiin asti.

Ja sitten ne pakolliset kissan kuvat:

Kyllä se niin on, että Leevi meillä ensimmäiseksi uudet jutut kokeilee.

Äiti-Onerva tuli ensimmäiselle kiinteälle aterialle malliksi.

Sittenhän me osattiinkin jo ihan itse.

Leevi oivalsi ensimmäiseksi myös kiehtovan hiekkalaatikon funktion. Haa! tännehän kakataan! Jee, hienoa!

Ja sitten peitellään....

Vähän vielä tuolta peränurkasta pitää, jos vaikka jäi jotain...