perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kaksi vuotta

... olemme kulkeneet yhdessä.

Väliin tiiviimmin, väliin harvakseltaan. Kahden vuoden aikana maailma on totisesti muuttunut, ainakin minun vinkkelistäni katsottuna ja koettuna.

Kaksi vuotta sitten Liskolandia alkoi rakentua muistomerkiksi, huonon omantunnon muuraamana läheisen ystävän poismenon pakottamana. Ei minulla varsin ollut tarvetta blogin perustamiselle, Katili vaan oli pitkään houkutellut mukaan uuteen maailmaan. Katili väsyi ja poistui uuteen maailmaan, minä tulin tänne.

Onneksi tulin.
Nämä 24 kuukautta ovat antaneet elämääni paljon. Olen oppinut jäsentelemään omaa elämääni, sairauttani (sairauksiani), sen (niiden) merkitystä ja vaikutuksia arkielämääni. Nämä vuodet ovat antaneet sujuvuutta kielenkäyttööni, tuonet iloa ja hauskuutta myös koko perheeni elämään.

Tärkeintä ovat lopultakin uudet ihmiset, uudet ihmiset joista monet olen nöyrää iloa ja kiitollisuutta tuntien saanut liittää ystävät-kategoriaan.

Olen ollut havaitsevinani että itsekin olen päässyt siihen kategoriaan. Vai?

Monet kommentoivat blogissani anonyyminä. Suurin osa kuitenkin siksi että heidän bloginsa ovat salasanan takana ja olen saanut luottamuksenosoituksena salasanan heidän maailmaansa. Jotkut vierailevat Liskolandiassa anonyyminä tosiaankin sen tähden että omaa blogia ei ole, mutta tarve seurustella blogistanialaisten kanssa on olemassa. Osa on omia henkilökohtaisia ystäviäni ja sukulaisia, jotka tunnen läheisesti. Silleenhän minäkin kommentoin ennen oman blogin tielle astumista.

Pointti tässä on se, että minä tunnen nämä anonyymit. Jotka ovat aina merkinneet nimen tai nimimerkin komminsa perään. Monen kanssa olemme tutustuneet sähköpostitse, henkilökohtaisesti tavaten tai puhelimitse. Riittää kun minä itse tiedän kuka minulle kommentoi. Nimellä kommentointi on myös kohteliasta. Ihan niin kuin missä tahansa.

Liskolandia on avoin blogi. Vaikka kirjoitan tätä pseudona on maailmani tunnistettavissa, samoin minä itse. Olen taipuvainen sallimaan keskustelun kommenttilaatikossani, sehän on kunnianosoitus minulle, tekstini on niin merkittävää että keskustelua syntyy. Olen hyvilläni siitä. Toivon toki keskusteluissakin asiallisuutta, Liskolandian hengen mukaisesti. Keskustelijathan ovat minun tontillani, minun kodissani.

Kiitos näistä kahdesta vuodesta! Tulkoon yhteisiä vuosia rutkasti lisää.

Loppukevennyksen vuoro.

Lupaan kohta kertoa muustakin kuin näistä veijareista. Tapahtumia ja kerrottavaa olisi (ja olisi ollutkin) paljon. Tämä helle on minulle suurekesi haitaksi. Silti on jaksettava hoitaa otetut/annetut hommat ajallaan.


Kohta se alkaa. Kissanpentujen valtakausi huushollissamme. Kersantti Karoliina näyttää mallia, jotta pikkuveli osaisi tulla perässä.

15 kommenttia:

  1. Huomenta! Ja varsin ihanaa sellaista! Mä olin oikeasti hetken ihan tippa silmässä, tuon Leevin liikuttavan ilmeen takia. "Mee sie ensin, mie peesaan, jos ei vaaraa..." Mut toi loota! :)

    Perjantai. Vielä viikko töitä, sitten lomalle lomps, mutta viikonlopunkin aion nauttia, iskemätön kirja syyhyttää hyppysiä!

    Perjantai-illallahan on minulle erityinen merkitys, rituaalein laskeudun viikonloppuun. Ilman niitä en osaa olla.

    Hanna

    VastaaPoista
  2. Onnea 2-vuotiaalle blogille ja hyviä blogivuosia jatkossakin! :) Rapsutukset laatikon pikkuvipeltäjille ja isommille tassuttajille.

    VastaaPoista
  3. Huomenta Mummikummi:) Nika lähettää terviisii ja justhan mää hokasin, että mullakin on tasan 2-vuotissynttärit tänään.

    Ihanaista perjantaita!

    VastaaPoista
  4. Onnittelut synttärisankarille! Blogiasi on ihana lukea! Toivon sille monia armorikkaita vuosia eteenkin päin!

    Suloiset nuo kisulit! Kohta lattialla on vilinää ja vilskettä :D

    VastaaPoista
  5. Itselläni ei ole blogia, joten joudun laittamaan tekstini Nimetön kategoriaan, liittäen toki jonkinlaisen allekirjoituksen tekstiini.
    Jos blogi on julkinen, se merkitsee sitä, että on kaikkien luettavissa ja kommentoitavissa, eivät kaikki halua, kuka mistäkin syystä, pitää blogia.
    Antakaa siis meille blogittomillekin oikeus suunvuoroon kiitos.
    ST

    VastaaPoista
  6. Ai niin, kisut ovat aivan ihania!
    Aina yhtä hämmästyttävää, miten samasta pentueesta voi tulla niin erilaisen näköisiä yksilöitä. :)
    ST

    VastaaPoista
  7. Ihanaa kesäpäivää.
    Onnea bogille ja tietysti sinulle nuin pehmoisen ihansta kisuli perheestä.
    Joskus oli minullakin kissoja, pentujen aikaan 7 kissaa talossa.

    VastaaPoista
  8. Minä muuten löysin sinun blogiisi, koska olin jonkin aikaa seurannut Katilin kirjoittelua..Vieläkin kouraisee syvältä häntä muistellessa. Niin blogituttavatkin tosiaan tulevat läheisiksi.

    Tuo karkurikaroliina on kyllä syötävän suloinen. Minnekähän sen tekisi mieli?

    VastaaPoista
  9. ONNITTELUT 2-vuotiselle blogillesi sekä sen kirkoittajalle! Olet ♥ !!!
    Ihana tuo kuva, jossa muksut peräkkäin halajavat maailmaa tutkimaan! Pus.
    (viikko ja päivä..)

    VastaaPoista
  10. Siis kirJoittajalle.
    Viikko ja päivä siis jäljellä kunnes tavataan..! :)

    VastaaPoista
  11. Sie jos kuka kuulut ystävä-kategoriaan <3 Olen tosi iloinen, että aikanaan löysin blogisi, ja nyt ajatellen, taisin löytää sen aika tuoreena. Noita "blogittomia" kommentoijia on aina silloin tällöin munkin blogissani, ja heistä kai jokainen on laittanut mulle sähköpostia, onpa toisista tullut vakituisia "kirjekavereita", sekä fb-kavereita. Niin tämä rönsyilee :) Mutta kaikkien on muistettava, että täällä liikutaan toisen maaperällä, toisen blogissa, eikä meillä ole oikeutta avata suuta miten tahansa. Pitää kunnioittaa toisen blogia, näissä annetaan ja saadaan toisiltamme niin paljon!Mun mielestä hyvä ohje on se, että täällä ei sanota toisillemme sellaista, mitä ei oikeassa elämässäkään menisi sanomaan vieraalle, puolitutulle tai ystävälle päin naamaa. Kommenttilootat siistiintyisi kummasti.. Mutta onnea kaksi-vuotiaalle! Olet tärkeä!

    VastaaPoista
  12. Onnea 2 vuotiaalle! Mukava täällä on käydä lukemassa!

    VastaaPoista
  13. Onnea 2-vuotiaalle!
    Hyvin kuvailit tämän bloggaamisen merkityksen.

    VastaaPoista
  14. Olen näköjään käynyt täällä -harvakseen kyllä- lähes koko blogisi ajan. Onnittelut kaksivuotiaalle, vaikka aloittamiseen liittyi paljon suruakin.
    Vaikka täällä suhteellisen helposti voi löytää vakiobloggaajan takana olevan ihmisen arkitiedot, meillä silti täällä säilyy pääasiassa blogiminämme. Toisaalta, joskus se tekee aremmaksikin.
    Olet mielenkiintoinen aito persoona. Siksi varmaan olet täällä paljon ystäviäkin saanut.
    Siis, eteenpäin!

    VastaaPoista