Joulupata

Tänään oli verraten kylmää seisoskella parituntinen paikallisen osuuskaupan pihalla. Samalla oli hymyiltävä kauniisti ja toivotettava hyvät joulut ynnä kiitokset melkoisen moneen kertaan.

Tämä on minun ottamani kuva. Siksipä en ole itse ikuistettuna patavahtivuorossa. Sen sijaan leijonasiskot Raija ja Päivi kiittävät lahjoittajaa kalisevin hampain.

Tästähän on kysymys. Lopen uuden leijonaclubin, MaijaStiinojen ensimmäisestä aktiviteetistä. Kolmena päivänä tässä joulun alla keräämme lahjoituksia - vaatetta, tavaraa ja silkkoa rahaa pitäjämme vähävaraisille joulun viettoon. Ihan niin kuin monet muutkin, niin leijonat kuin Pelastusarmeija itsekin.

Vähän meitä etukäteen jänskätti, että mahtaakohan tästä tulla mitään, kun Lopella ei joulupatoja ole vissiinkään vuosikymmeniin näkynyt. Vaan eipä huolta! Iloiset jouluostajat kilauttelivat kolikoita ja survoivat seteleitä kilvan pataamme. Moni ilahtui kysymään, saako muutakin tavaraa tuoda. Ja me vastasimme että toki, toki, ynnä annoimme ohjeet lahjojen paketoimiseksi oikeaoppisesti pataan.

Huomenna tiistaina on seuraava vuoro. Ainakin osaan ottaa kannullisen kuumaa glögiä ja vaikka vanhan maton jalkojen alle. Lämmikkeeksi.

Useamman tunnin kesti sulaminen huoneenlämpöön ja siitä vielä ohjekirjan mukaiseen ruumiinlämpöön. Taitaa Liskonainenkin olla vaihtolämpöinen. Kyllä kuuma glögi maittoi.

Vaan herkesinpä tuhlaavaiseksi. Kas, kun ihan kupeessa oli muikkuteltta. Ja pojilla oli ihanan tuoksuisten neulamuikkujen ohella muutakin herkkua: muikunmätiä. punaviinisilliä ja kylmäsavuLOHTA. Sitä viimeksi mainittua käskin McGyverin ostaa, kunhan ensin käy pankkiautomaatilla. Osti kaksi isoa pötkälettä. Kahdella kympillä. Ainakin riittää. Ajatelkaas vaan, piparjuurikermaviiliä sen kalan jatkeeksi.... Nam.

Tässäpä teille kuva-arvoitus: Mitä on tekeillä?

Vastaus: Kissa oli mennyt umpiuneen koiran sohvalle ja koiran piti myös päästä siihen hoitamaan viikottainen herkutteluhetki ja hammashuolto. Homma alkoi istahtamalla käsinojalle, josta sitten pikku hiljaa valuskellaan itse sohvalle. Ainakin melkein kokonaan.
Enpä ole runsaan kissa/koirahistoriani aikana tällaistakaan ennen nähnyt. Siinä se järsii korvaansa, ihan kissan suussa. Outoja tyyppejä. Molemmat.