Joulun rauhaa...

..toivotan täältä lämpimästä kotiluolastani kinosten keskeltä.

Se pitkään kaivattu joulupaniikkikin iski salakavalasti mutta sentään kohtalaisen vähäisesti kimppuun. Jouluaattoiltana iski. Ja itketti tietenkin aikansa. Mutta nyt se on ohi, enää särkee päätä. Ja silmää. Ja kurkkua. Niitä kaikkia ihan vietävän kovasti. Niin kovasti, että jo aattona oli turvauduttava Tramaliin. Sitä olen jouluruokien ohessa popsinut. Ynnä kuumaa juomaa, mustaherukkamehua maustettuna glögillä, johon en ole vieläkään kyllästynyt.

Aaton aattona käväisin juttukeikalla ja tein yhdessä McGyvern kanssa ruokavalmistekuja joulupöytään. Siinä ohessa putsasin hikeentyneet kakkulani mikrokuituliinalla ja NAPS. Pokat olivat kahtena kappaleena, yksi kappale kummassakin kädessä. Sievästi katkesivat ihan keskeltä nenää. Siis siitä linssien välistä. Ei auta liimausyritykset, eikä kauniit puheet, jos ei kiroilukaan. Ei muuta kuin luku/tietsikkalasit nokalle, että edes jotain näkisi. Vasta tänään muistin ne ammoiset vara-varalasit, joissa ei tosin ole prismoja, mutta niillä pärjää sitätiloissa ihan hyvin. Optikkoreissu on edessä heti kun arki koittaa.

Menin siis väsyneenä ja jo hieman särkyisenä varhain maate. Vain herätäkseni tuimaan kipuiluun lähempänä keskiyötä. Tavoilleni uskollisena hiivin koneelle, lueskellakseni viimeisimpiä uutisia ja blogikuulumisia ja hokasin koneeni menneen oudoksi. Kovin olivat näkymät suuria, eivät mahtuneet näyttöön kokonaisina. Eikä niihin auttanut valohoitokaan: virta pois ja uudestaan päälle.

McGyverkin heräsi murinaani ja hetken tutkailtuaan tilannetta totesi koneeni menneen rikiksi. Käyttöjärjestelmään oli pesiytynyt pööpö. Tarkemmin sanoen kuusi pööpöä, joista yksi oli löytänyt tiensä kiintolevyn MBR:ään ja biosiin (mitä ikinä ovatkaan) asti, ynnä käpertynyt sinne. Yhden pööpöistä McGyver sai jäljitetyksi sähköpostin liitteeseen, sellaiseen avi-tiedostoon. Videonpätkään. Valitettavasti olen tietämättäni varmaankin välittänyt pööpöjä eteenpäin. Valitan. Tutkikaa kuulkaa koneenne, moni muukin on takuusti saanut samanmoisen tervehdysvideon tässä joulun alla.

Eikä tästä ole kuin tovi kun kaikki mahdolliset pööpönesto- ja häätöohjelmat ajettiin läpi. Prkl, sanon, vaikka on kuinka joulu.

Niinpä tässä harjoittelen uuden käyttöjärjestelmän kanssa rauhanomaista rinnakkaiseloa. Jätin haikeat jäähyväiset Windowsille, joka virussieppona haudattiin tästä taloudesta ikiajoiksi ja yhtä syvälle peruskallioon kuin ydinjäte. Ja teen tuttavuutta Linuxin kanssa.

Jaa, että mitäkö syötiin aattona?

Syötiin kalaa. Sitä ihanaa kylmäsavuLOHTA, velhovuoren sitruunalohta (käy kurkkimassa velhon keittiö -kategoriasta ohje), irtorosollia (perunakuutioita, porkkanakuutioita, suolakurkkukuutioita, sipulisilppua, punajuurikuutioita ja silliä, kukin omassa kipossaan), vihreää salaattia, perunalaatikkoa ja tietenkin punaista kermavaahtoa, kylmää piparjuurikastiketta ja piparjuuri-sitruunamajoneesia. Ja kinkkua nappavedestä valmistetun soosin kera. Juomana oli argentiinalaista Herefordia ja kivennäisvettä. Eikä muuta.

Ottipa koville. Tämä kirjoittaminen. Säryt alkavat hiipiä takaisin, alkavat kaulasta, edeten kurkkua ja korvanjuurta pitkin takaisin sen oikean silmän takusiin jäädäkseen vissiin sinne jyskyttämään. Enpä kovin suosittele. Ikävän tuntuista, horjuttaa tasapainoa ja on tosiaankin sen verran kipuisaa että vahva särkylääke maittaa. Auttaapa samalla ärhäköityneisiin suuriin niveliin.

Vetäydynpä tästä syvemmälle luolani hämäriin ja käperryn mustavalkoisen pehmolelua muistuttavan kissani kanssa peittojen uumeniin. Eikös sitä sanota että kissannahka lievittää kovastikin särkyä?

Edit Piaf:
Toi älypää ei nyt saanut sanotuksi sellaista "pikkujuttua", että kaikki sen osoitteet, niin blogien kuin sähköpostienkin, katosivat yksin tein. Ynnä tärkeät salasanat. Siis ystävien. Niin että koittakaas nyt ottaa pikipäin siihen yhteyttä, jotta se saa arkistonsa ajan tasalle.
Voi että se on välillä vaikea... siis toi Liskis.