Joulukuun viides päivä

Joulukuun viides päivä, Itsenäisyyspäivän aatto.

Tämä on yksi NIISTÄ päivistä vuodessa. Vähän niin kuin syyskuun 28. päivä.

Tähän päivään liittyy iloa, hämmennystä, jännitystä, tyrmistystä, surua...

Epäjärjestyksessä tulevat mieleeni toisen avioliittoni solmimispäivä, sen päivän seikkailut taitavat olla ihan oma tarinansa, mutta jätetään omaan arvoonsa(?).

Tänä päivänä, kuusitoista vuotta sitten ryhdyin loppilaiseksi. Silloinen puoliso ja apujoukot muuttivat kamppeita Orimattilasta uuteen kotipitäjään, Liskonainen emännöi Lopen Harmonikkojen Itsenäisyyspäivän tanssiaisia. Olimme muuttamassa Jokiniemen Urheilutalolle, jossa sekä sisäurheiltiin, pidettiin häitä ja hautajaisia ynnä tällaisia tanssiaisia. Siihen tupaan sittemmin asutin silloisen pitopalveluni, Velhon Keittiön.

Aikaa kului, pitopalvelun aika tuli täyteen, olisi pitänyt laajentaa, investoida ja ottaa palkollinen. Ei innostanut, kun edellisen konkurssin maksaminen oli vielä vaiheessa. Siispä ryhdyin taas itse palkollisena myymään viinaa. Ravintolassa.

Tuli taas vuosi, jolloin ne samaiset Harmonikat tulivat tanssittamaan kansaa Urheilutalolle. Samana ehtoona piti oleman päälliköimäni ravintolan asiakaspikkujoulujuhla. Niinpä pestasin pari käyttämääni keikkalaista hoitelemaan tanssiaiset ja itse menin sinne kapakkaani. Aamutuimaan käytiin tyttären kanssa viimehetken hankinnoilla ja kahvilla työmaallani. Pomoni toi kauhistuttavan uutisen: yksi asiakkaistamme oli männä yönä ammuttu hirvikiväärillä hengiltä. Myös henkilökohtainen ystävä sekä lasteni ja silloisen vävyni rakas ystävä.

Tanssit meni ihan hyvin, karnevaalihenkiset pikkujoulukalaasit muuttuivat muistoillaksi. Onneksi olin palkannut ammattilasbändin, joka puhelinsoitolla osasi muokata ohjelmistonsa tilanteen mukaiseksi. Ilta oli raskas. Seuraavan maanantain tentti meni ihan plörinäksi.

Tänä päivänä olen usein tavannut käydä kirkkomaalla tervehtimässä vainajiani. Tänään en mennyt. Jos ette kerro kenellekään, silmätulehdus näyttää olevan uusimassa ja kuume huilaa kolmenkymmenen kuuden ja kolmenkymmenen seitsemän ynnä -viiden välillä. Olo on aika kurja. Vähän sitä helpottaa oivallinen kuuma glögi. Onneksi keskiviikkona on jo se, SE, lääri.

Pitkästä aikaa loppukevennys, olkaapa hyvät:


Tytti päätti että juuri nyt on oikea aika kertoa Roosalle rakkautensa ja huolenpitonsa määrä ynnä vakavuus. Tässä vaiheessa Roosa tosin oli jo hermostunut salaman läikkeeseen ja siirtänyt itseään sivummalle. Tytillä ainakin on kovin omistava ilme. Klikkaa kuvaa, niin huomaat.