Käytiin McGyverin kanssa tänään kaupassa. En olisi mitenkäänn jaksanut mutta läksin kuitenkin. Paluumatkalla linja-autoaseman kohdalla kysyin McGyverilta että onko täällä noin paksu sumu vai ovatko lasini taas rähmässä. Ei olleet lasit rähmässä eikä sumua ilmassa. Savua oli.
Kun koti lähestyi, paksuuntui myös savu. Linja-autoaseman aukiolla ihmisten päät kääntyivät savun alkupään suuntaan. Sanoin McGyverille että pitäisköhän sen tutkia alkuperää tarkemmin. Onneksi tutki.
Meillä on tässä keskustassa (Lopen kirkonkylällä) sellainen erämaa, pientä jonkun verran suurempi metsikkö, ja sen takaa hulmusi kovinkin sankkaa savua. Tuumimme, ettei se ihan roskanpoltosta ole syntynyt. Eikä ollutkaan.
Siellä paloi ruohonleikkuri. Siellä naapurissa, mäen takana, oli pappa leikannut nurmea ja kone oli sammunut kesken kaiken. Pappa sen sitten uudelleen käynnisti tuhoisin seurauksin. Siis ruohonleikkurille. MacGyver osui paikalle juur sopivasti neuvomaan jauhesammuttimen käytössä ynnä öljypalon sammutuksessa.
Kaikki onnistui hienosti, tuli sammui ja McGyver kävi vielä myöhemmin tarkistamassa tilanteen sillä kyseessä oli pariskunta, iältään yhdeksänkymmenen molemmin puolin ja silloin pienetkin katastrofit voivat aiheuttaa isoja reaktioita.
Se mikä tässä on pointti, ovat oikeastaan ne ihmiset joiden näimme kääntyvän savun suuntaan ja päivittelevän. En nähnyt kenenkään kaivavan kännykkää soittaakseen, en nähnyt kenenkään juoksevan mihinkään. Olen niin kovin tyytyväinen että McGyver toimii ja arvostaa samoja asioita kanssani. Jos ilmiselvästi tarvitaan apua, siihen riennetään. Joskus tulee turpiin "lainausmerkeissä", niin kuin nuorten kanssa, muuta meillä on molemmilla niin vahvasti selkäytimeen taottuna yhteisöllinen vastuuntunto, että ei vaan voi olla tarttumatta asiaan apua tarvittaessa.
McGyver jo ehti moittimaan minua tämän julkaisemisesta. Josko joku vaikka arvostelisi äskeisen avun tarvitsijaa huolimattomuudesta. Mistään huolimattomuudesta ei ollut kyse, pelkästä huonosta tuurista ja onnettomuudesta.
Pariskunta oli vähän huolissaan siitä että kirjoittaisin uutisen tästä, mutta McGyver vakuutti ettei sentään ihan kaikkea tarvitse kaikille kertoa. Tämäkin selvisi ilman viranomaisia ja palokuntaa, turvallisesti loppuun saakka.
Mutta sitä minä johduin miettimään että mikä on oikeasti yksilön vastuu, mikä on naapurin vastuu. Miksi meillä pitää olla erityisiä vapaaehtoistyön viikkoja? Mikä on vieroittanut meidät yhteisvastuullisuudesta? Miksin Lopen linja-autoaseman aukiolla kymmenet ihmiset katselivat ällistyksestä ähkien taivaalle savua ihmetellen? Miksi kukaan muu ei liikkunut savun suuntaan? Miksi mikään ei enää kuulu mulle?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen jonkun kerran osunut kadulla paikalle, kun ihminen on kaatunut kadulla - pyörällä tai ilman. Haaveriin joutuneet ovat olleet miltei hämmästyneitä, toki iloisia siitä, että joku on kiinnostunut auttamaan. Tosi hyvä juttu, että menitte ja sammutitte ruohonleikkurin!
VastaaPoistaHyvä kun tilanne selvisi McGyverin avustuksella! Tätä ilmiötähän on kovasti tutkittukin ja mitä enemmän on ihmisiä pienemmällä alalla, sen vähemmän kukaan puuttuu toisten tekemisiin. Sillä on oma nimikin, mutta se aiheutuu siitä, että kaikki olettavat jonkun muun toimivan, kun kerran ihmisiä on... Se on kyllä surku.
VastaaPoistaItse menen väliin vaarallisiinkin tilanteisiin väliin, kun en osaa olla menemättä. Nyrkki on ollut lähellä naamaa useasti, muttei vielä kertaakaan sentään osunut. Silti mielestäni kanssakulkijoita tulee auttaa tarvittaessa. Niinkuin samaten nuorisoa ojentaa, jos sitä kaipaavat. Jo tieto siitä, että joku seuraa ja tarvittaessa toimii, voi estää tietynlaiset rikokset.
Tässä nyt oli kyse vahingosta, joka todennäköisesti oli vielä täysin odottamaton ja yllätys kaikille. Niitäkin sattuu, ja niilläkin voi olla kauaskantoisia ikäviä seuraamuksia, jollei kukaan anna apua silloin kun sitä selvästi kaivataan.
Yhteiskunta on muuttunut aikas kovaksi. :( Mutta kymmenen pistettä ja papukaijan merkki teille, kun otitte savusta vaarin!
Vermaan siksi, niin ku itse sanoit. Voi saada "turpii". Ethän nykyjään saa edes puolustaa omaisuuttasi. Miten se yhden turkistarhaajan kävikään, kun puolusti omaisuuttaa? Autovarkaus ei oo varkaus, vaan luvaton käytöön otto jne.....
VastaaPoistaHienoa vastuullisuutta teiltä. Eikä ainakaan mun mieleen edes tullut ajatella, että niitä vanhuksia pitäisi syyttää, mutta tosiaan ihmisiä, jotka vain pällistelivät savua.
VastaaPoistaToisaalta esim me Kaksoslikan kanssa olimme kesällä tilanteessa, jossa kadulla oli kaatuneena ns. laitapuolen kulkija. Emme pysähtyneet siihen, koska ihmisiä oli miehen ympärillä, ja joku soitti apua kännykällä. Tuntui hullulta jäädä siihen seisomaan rinkiin ja tuijottamaan miestä, joten jatkoimme matkaa. Tästä tuli pyyhkeitä lehden yleisönosastossa: ihmiset kävelivät ohi. En tajunnut sitäkään pointtia, että kaikkien ohikulkijoiden olisi pitänyt jäädä siihen seisomaan..
Mutta kyllä mie puutun jos näen, että apua tarvitaan. Olen oikea eksyneiden lasten ja elukoiden magneetti :D Ja eilen pidin puhuttelun pikkupojille, jotka ampuivat kuulapyssyillä (!! kuka antaa kuulapyssyn 7-8-vuotiaalle, haloo!!) västäräkkejä. Ampuminen tuskin loppui, mutta en voinut kävellä ohi antamatta pyyhkeitä.
Tulipas pitkä. Lopetan täten.
Hyvä, kun menitte hätiin. Yksilön, pärjäämisen ja yksityisyyden ylikorostaminen saa nykyään aika surullisia muotoja. Eniten siitä näyttävät kärsivän ne , jotka luontaisesti ovat jonkinlaisen avun varassa, eli lapset ja vanhukset. Eipä ole ihme, että vanhuus pelottaa niin monia.
VastaaPoistaEn ymmärrä enkä tiedä, jotta miksi ihmiset ei reagoi!
VastaaPoistaMeillä se kuului kotikasvatukseen. Pidettiin itsestäänselvänä asiana. Miksi nyt pitää erikseen valistaa?Mitä muutaman sukupolven aikana on tapahtunut???
Höh... tää ei huoli mun tiliä...
Arjaanneli
Asiaa kirjoitit.
VastaaPoistaEi kuulu mulle-asenne on valitettavasti valtaamassa alaa muuallakin kuin työpaikoilla.
Ja tosiaan, voisihan noin käydä kelle vain, palavathan ne pesukoneet ja televisiotkin.
Toinen puoli on sitten tosiaan tuo oman vastuun puute, pohjoisessa soitetaan pelastuslaitosta hakemaan kun on lähdetty liian kauas eväittä, etelässä merivartiostoa kun bensa pääsi veneestä loppumaan.
Onhan näitäkin esimerkkejä vaikka ja kuinka.
Muutama vuosi sitten pähkäilimme rivitalossa naapurin ikkunoita, ne olivat paksussa huurussa.
Rohjettiin viimein pimputtaa ovikelloa ja varmistaa että kaikki on hyvin.
Mummo siellä vain keitti mehua, mutta oli kovin iloinen että joku välittää hänenkin voinnistaan.
Hyvä kun menitte!
VastaaPoistaMä en osaa kävellä avuntarvitsijan ohi. Autan humalaisen naisen, jonka jalat ei kanna, taksiin vaikka naisen oma tytär seisoo vieressä tumput suorina. Soitan kadulla nukkuvalle ambulanssin enkä lähde ennen kun auto on tullut. Kai mulla on omatunto, joka kolkuttaisi jos yrittäisin olla välittämättä..!?
PS. yritän saada valkenevana päivänä käytyä postissa. Laitatko varuiksi osoitteesi tekstarina/fb:iin, kiitos! (se kun on omassa kotona)
Hienoa, kun autoitte ja otitte selvää!
VastaaPoistaMulla on tapana vähän päätä pahkaa syöksyä tilanteeseen, ajattelematta seurauksia, kuten senkin kerran nakkikiskan jonossa kello viisi aamuyöllä, kun nuori mies oli käydä käsiksi vanhempaan herraan syyttä suotta. Tai tää vnahempi oli etuilusta huomauttanut.
Tuli napattua poikaa niskasta, ja komennettua kuin omia oppilaita, että rupees nyt käyttäytymään, et kai sä tosisas aio ketään lyödä.
Lopputulos: istuksittiin pojan kanssa katukiven reunalla ja juteltiin toista tuntia, kun oli toisella rakkaushuolia.
Samoin niitä ojan phjalle sammuneita pitää käydä tökkimässä, että jos vaika saisivat jalat alleen, vai tarviko apua ja minkäslaatuisesta sammumisesta on kyse.
Tarttis ensiaputaidot päivittää, ja tulen käsittelyssä olen toivoton.
Anja
Täytyy tähän keskusteluun vähän itsenikin puuttua. Minulla on 17 vuoden kokemus suurehkon tehtaan palo- ja pelastustoiminnasta.
VastaaPoistaTuollaiseen tilanteeseen ei ole suinkaan syytä syöksyä suin päin, vaan pitää aina harkita, riittävätkö omat tiedot ja taidot tilanteen hoitamiseen. Se ei silti saa olla este paikalle menemiseen ja tilanteen tarkistamiseen.
Palopaikalle tullessani ensimmäinen asia joka mielessäni oli, oli se, että kukaan ei ole loukkaantunut. Seuraavaksi totesin, ettei palo ole välittömästi leviämässä ja totesin, että paikalla olevilla välineillä palo voidaan hallita. Tässä tarvitaan muutama sekunti harkintaa, jonka harjoittelu ja koulutus mahdollistaa.
Alkusammutuskoulutus, joka minulla on ydinjatkoksessa, pitäisi saada pakolliseksi peruskouluun. Sen pitäisi olla laissa säädetty OIKEUS, ei mikään joihinkin ammatteihin sidottu velvollisuus.
Anja puhui ihan oikein ensiaputaitojen tarpeellisuudesta. Sekin olisi sellainen asia, jonka pitäisi kuulua jokaisen kansalaisen oikeuksiin, eikä olla mikään monopolisoitu bisnes.
--
McGyver
Hyvä McGyver! Just näin!
VastaaPoistat. Palomiehen Äiti