Jännittävä kesäretki ja kissa-asiaa

Sanokaas kuulkaa mikä siinä on että kun tulossa on raskas ja pitkä päivä pitkine iltoineen ja matkantekoineen, on sitten itsekseen herättävä puoli kuudelta aamulla???

Nyt on sitten koko päivän oltava silleen siivosti, ettei tule väsytetyksi itseään liiaksi ennen taksin tuloa. Pah.

Toisaalta on kiva lähteä Roosan kanssa käpsimään kaikessa rauhassa vähän pitemmälle, kun ei enää ole tolkuttoman kuumakaan.

Toisella kädellä, kun McGyver on yökylässä Kaijuksen luona, olisi hyvä tilaisuus pestä vaikka ikkunat, tai kaikki ovipinnat tai siivota jääkaappi ja pakastin, kun se ei ole kieltämässä. Mutta jos näin teen, olen aikas poikki ehtoopäivällä kun on lähdön aika. Pihaa kitkin taas eilen, joten sekin on jo hoidettu.

No, sitäpä joutaa pohtimaan. Ai minnekö olen menossa? Olen menossa Helsinkiin, Lauttasaareen entisten nuorliberaalien vuosittaiseen konklaaviin. Meitä tulee sinne taas kolme-neljäkymmentä entistä nuorta radikaalia, kuka mihinkin puolueeseen siirtyneitä. Tai tykkänään politiikasta luopuneita. Ja paljon nuoruuden ystäviä ja kavereita. Kivaa!

Sieltä Stansta minut bussilla noukkii kotikadulleen ja saatamme taas maailman kohdalleen tulevan yön aikana. Huomenissa sitten suuntaamme sinne T:n palstalle hakemaan minulle koottuja taimia ja maan satoa. Ihanaa! Että ihminen voi olla aina niin ajattelevainen, siis tuo Blondimme. Käykää Muurilla tutkimassa koko tarina.

Ja sitten niistä kissoista.

Muistatteko Seurakuntasisaren? Sen minun kuopuskakarani?
Seurakuntasisar lähtee elokuun lopussa vuodeksi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja asuntolamajailuun, joten kisuja ei voi ottaa mukaan. Nytpä siis käännyn puoleenne rakkaat lukijani, ja tarjoan täysihoitoon kahta hurmaavaa otusta. Niilo on Onervan täysveli, sellainen peruskissa; valkoista ja navettakissan raitaa. Niilo on hauska katti, kohtalaisen kookas ja leikattu kollinrontti, ystävällinen ja laulaa mieluusti asiansa. Laulaa, ei nau'u. Hugo-täti puolestaan on muistaakseni kuuden vanha harmaja navettakissan vankkaa sukua oleva sisäkissa, kuten Niilokin.
Vuoden pesti on siis hakusessa. Josko joku tuntisi kutsumusta avittaa, olisi kiva. Laitan tuonnempana kuvia, kunhan Seurakuntasisar niitä minulle lähettää.

Tässä yhtenä päivänä Leevi Madetoja laittoi sähköpostilla muutaman muotokuvan. Olkaapa hyvät:

Hmmm? Mitähän nuo ovat olleet?

Hhaauuukotuuus!

Jäiköhän tähän suupieleen vielä jotain? Olispa peili...