Kuolleita kissoja ja kilpikonnakeittoa

Tällä menetelmällä ilmanvaihto jokaisessa ruumiinosassa lienee optimaalinen, varsinkin helteessä.
Kokeilkaapa.

Sellaista täällä helteisessä Etelä-Hämeessä tuntuu olevan. Kissat maata lotkottavat kuka missäkin asennossa päivät pitkät, Tapani Kansa kaihtaa vettään taiteillen kivien päällä kunnes mami tuo viileää hookaksoota pyttyyn, jotta jätkä tohtii syömään. Roosaa en uskalla päästää ulos ollenkaan lukuun ottamatta aamuvarhaisia ja hyttysten kansoittamia hetkiä, jolloin aurinko ei suorastaan porota vanhusta uuvuksiin. Vettä ja visvsyä kuluu uskomattomat määrät.

Alan vasta parin pilvisen päivän mentyä toipua edellisen viikon helteistä kohdatakseni taas uuden aallon. Viime viikonloppu oli täällä Lopella sellainen Superviikonloppu. Epistolaan kuuluivat 21. Perunankukkapäivät, kahdet lavatanssit, kotirintama-aiheiset Krouvin Kyläpäivät ja kesäteatterimme ensi-ilta. Ja hirmuinen määrä muita karkeloita.

Vaikuttavin kokemujs oli Juhani Peltosen romaanin pohjalta dramatisoitu ELMO, jonka teatterimme uhkarohkeasti otti kesänäytelmäkseen juurikin Peltos-vainaan syntymän 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

"Kun Elmo voittaa niin onni koittaa

• Sajaniemen kesäteatterin kunnianhimoinen ELMO sai ensi-iltansa

Kuukausien urakka on takana. Tanssin askeleet on opittu ja painettu selkäytimeen, vuorosanat soljuvat oikeassa järjestyksessä. Ohjaaja ja koreografi voivat huokaista helpotuksesta.

Juhani Peltosen (1941-1998) alkuperäisestä radiokuunnelmasta aikanaan romaaniksi muotoutunut Elmo, sen lisäksi että se lienee Peltosen tunnetuin teos, myös loppilainen ylpeys. Juhani Peltosen syntymän 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi myös Lopen teatteri otti ohjelmistoonsa haastavan kappaleen. Näytelmän on Sajaniemen teatterimonttuun dramatisoinut Pasi Saarinen vei koko tarinan karnevaalin humuun, sirkuslaisten kerrottavaksi.

Alkuperäisen tarkoituksensa Peltonen loi jo kuunnelmassaan, ihmisen tarpeineen ja heikkouksineen suuren urheilusankarin taustalla. Miten ihminen muuttuu kansalliseksi omaisuudeksi, miten ihminen tuotteistetaan ”elmoimiksi” asti, miten ihmisen kotipitäjä riehaantuu suuruudenhulluuteen asti ”omasta menestyksestään”.

Pasi Saarisen dramaturgian loihti hulluttelevaksi vakavantraagiseksi näytelmäksi ohjaaja Timo Tirri, joka yhdessä koreografi Minna Kullströmin kanssa sai loppilaiset harrastajanäyttelijät kiskomaan parhaansa itsestään. Musiikin esitykseen on säveltänyt tunnettu Matti Rankala jonka nuottilehdiltä on monen suomalaisen näyttämön sävelet saatu. Sanat lauluihin on tehnyt ohjaaja Timo Tirri.

Erityisesti Minna Kullström kiittää teatterilaisia haastavasta, mutta onnistuneesta rupeamasta näytelmän koreografian luomiseksi. - Mukanahan oli paljon ensikertalaisia, Minna kertoo, oli hienoa ohjata tätä porukkaa, oli hienoa nähdä se innostus, jolla askeleet opeteltiin sujuviksi.

Tässä näytelmässä on valtavan paljon liikettä, kohtaukset menevät toistensa päälle ja limittäin, näyttelijän on hallittava tarkoin paikkansa eri kohtauksissa ja niiden nopeatempoisessa liikkeessä.

Omenat ja piippu, rommi ja pemmikaani

Erikoista Lopen Teatterin Elmossa on toisaalta alkuperäisen tarinan selkeä tunnistettavuus vauhdilla etenevän karnevaalihumun keskellä, toisaalta rohkeat, pelkästään visuaaliset ratkaisut tarinan kokoajina. Ensimmäinen kohtaus sambaavine urheilijoineen sai takuulla yleisön päät pyörälle, mutta herätti toisaalta mielenkiinnon tulevaan.

Näytelmä kertoo raa'an tarinan nuoresta miehestä jonka haaveet ja mielenkiinnon kohteet ovat aivan muualla kuin urheilukentän tiilimurskalla tai maailmanmestaruusjäällä. Vain omenan ja piipun, rommin ja pemmikaanin myötä Elmo pääsi pakenemaan kaipaukseensa ja ikäväänsä. Kuin vahingossa Elmo ajautui huippu-urheilijaksi osallistuttuaan ylimääräisenä juoksijana keltaisissa kalsareissaan Constantzan kaupungin ympärijuoksuun. Voittohan siitä tuli seppeleineen ja haaveet loppuelämän onnesta lapsuuden rakastetun Aliisan kanssa saivat jäädä vuosikausiksi.

Herkkupaloja näyttämöllä

ELMO on sovitettu näyttämölle lukuisia kertoja, jokainen esitys on ollut omanlaisensa. Tirrin ohjaamassa versiossa näkyi fyysisyys poikkeuksellisen selvästi. Eikä pelkästään tansseissa. Myös ELMOn kuuluisat urheiluselostuskohtaukset olivat livenä kuultavissa ja nähtävissä. Selostajien tunnelmat ja eläytyminen olivat mainiot. Markus Antikainen Immona ja Raisa Nousiainen Lylynä vetivät huikean suorituksen selostamossa näyttöruutujensa äärellä. Ritva Hännisen teatterikokemus taipui luonnikkaasti peräti seitsemän roolin vetämiseen.

Constantsasta se alkoi. Jätettyään merimiehen uran Elmo törmäsi pienen romanialaisen kaupungin karnevaaleihin, joissa hän vahingossa intoutui voittamaan vuotuisen kaupungin ympärijuoksun keltaisissa kalsareissaan.

Mutta varsinainen löytö on kuitenkin itse ELMO, nykyisin Hämeenlinnassa asuva kolmekymppinen Tero Nurmi, jolle on kertynyt jo parinkymmenen vuoden harrastajateatterikokemus aina Porin Teatterinuorten ja Porin kesäteatterin lauteilta parin kesän kokemukseen Hauholla. Tero kertoo tulleensa talvella pistäytymään alkuharjoituksissa, koska erityisesti Elmon rooli kovasti kiinnosti. Roolitus pääsi ratkeamaan vasta helmikuulla, kun Teron työpaikan sijainti vahvistui. - Elmo on mielenkiintoinen ja vaativa rooli, Tero sanoo. - Olen ollut mukana kymmenissä näytelmissä mutta ensi kertaa tämä rooli vaati säännöllistä treenaamista myös varsinaisten harjoitusten ulkopuolella, vapaa-ajallakin.

Tuntemuksia ensi-illasta

Seuralaiseni teatterissa oli myös hämmentynyt alkukohtauksen outoudesta, mutta kun näytelmä eteni ELMON tuttuun tarinaan, kirkastui kasvojen ilme esityksen mittaan. Juhani Peltosen leski Tuula Nurmi tunnusti nähneensä aiemmin jo viisi ELMO-dramatisointia eri teattereissa, mutta: - Pääsivät vielä yllättämään minut, Tuula sanoi. Tuula tunnisti myös selkeitä yhtymäkohtia Peltosen alkuperäiseen Elmo-ideaan.

Suorituksiltaan ELMOn ensi-ilta oli poikkeuksellisen valmis. Jo näytelmän edetessä varsinkin ensikertalaisten näyttelijöiden jännitys laukesi ja aistittavissa oli vilpitöntä sirkusriemua. Uskon esitysten kesän mittaan kiteytyvän nautittavaksi kokonaisuudeksi ja kehotan lukijoita varaamaan paikkansa esityksiin ajoissa, itsekin ajattelin loppukuusta uusia nautittavan ELMO-kokemuksen, joka aukeaa tarkkaavaiselle katsojalle toki jo ensimmäiselläkin kerralla.

Risto Nurmea lainatakseni: Elmo ja Juhani Peltonen myhäilevät maata kiertävällä radallaan vierekkäin tyytyväisinä taas kerran onnistuneesta esityksestä.

jk-v"

Kun olin tämän tekstin napinpainalluksella saattanut matkaan kohti painokoneita ja siirryin tutkimaan päivän uutistarjontaa Amppareista olin järkytyksestä pudota tuolilta. Mika Myllylä oli löytynyt kuolleenea kotoaan! Miten se uutinen kolhaisikin minua rajusti, itku oli päästä. Juuri olin kritisoinut urheilijasuosikin tuotteistamista, ihmisen hylkäämistä. Miten länsimaisen sivistyksen piirissä voidaan vieläkin toimia niin epätasa-arvoisesti että kokonainen kansanosa saa kantaa syntinsa harteillaan hamaan hautaansa asti ja senkin jälkeen? Miten tänä päivänä yleisö voi olla niin raadollista ja naiivia ettei salli kokonaiselle kansanosalle mahdollisuutta virheisiin, inhimillisiin virheisiin, joihin kuka hyvänsä meistä voi sortua? Miten ihminen ei voi sallia anteeksiantoa ja mahdollisuutta hyvitykseen? Murhaajakin sovittaa tekonsa kärsimällä tuomionsa. Tämäkö on se oikeusvaltio jossa meidän kuuluu elää?

Edellistä miettiessänne voitte vaivihkaa listata muut tekemiseni: sovittelua, senttaamista, puutarhurointia, luottamustoimia, tissimankelia ja silmälääriä.

Nyt on aika mennä liottamaan takajalat ja rasvata ne ynnä sulloa niihin hopeasukkiin (joista kyllä löydän jonain päivänä oikean ja informatiivisen linkin), ottamaan iltalääkkeet ja kömpiä viilennettyyn makuuhuoneeseen höpö-höpö-seikkailu/vakoilu/sotakirjan kanssa.

Halailkaa toisianne, se tekee hyvää sielulle ja ruumiille.

Edit Piaf: Tuo nainen on taas väsyttänyt itsensä niin pahasti etten antanut sen enää ruveta korjailemaan kirotsuijvihertiä. Yrittäkää saada selvää.