Kesälla kerran

Käytiin McGyverin kanssa eilen kesäretkellä. Tuossa Kantatie 54:n varrella Topenon kylässä on komea hirsihökötys, kohtalaisen kokoinen lampi ja rannassa vielä erillinen hirsimaja savustuspönttöineen.

Toki menin sinne ihan juttua tekemään, mutta samalla vietettiin rauhaisa kesäpäivä muinaisaikojen hengessä. Kyseessä on tietenkin yksi loppilaisista nähtävyyksistä Kalamylly, joka on parisenkymmentä vuotta toimittanut lohilammen ja kesäkahvilan virkaa. Uudet omistajat ovat isännöimässä nyt kuudetta kesäänsä ja saaneet paikan uuteen kukoistukseen.

Eikä se kukoistus tarkoita minkäänlaista laajennusta tai muuta mahtavaa, vaan pariskunta on jalostanut peruskalalammikkoidean hartaudella houkuttelevaksi keitaaksi maailman kiireiden keskelle.




Laajalla piha-alueella, joka kiertää varsinaisen kahvilarakenuksen, on viihtyisiä pöytäryhmiä kaiken kokoisille seurueille, jos kaipaa romanttista rauhaa, löytyy vehreän kasvuston uumenista pikkuisia kahden hengen pöytiä aina pitkiin kokonaisista hirsistä vuoltuihin pirtinpöytiin. Sisätilassa on erikseen sadesään ryhmiä niin alakerran lahjatavaramyymälän keskellä kuin hämyisässä vintissäkin.

Ruokalistalla on salaatteja, voileipiä ja kala-annoksia, kaikki oman lammen tuoreista lohista omalla resepetillä savustettuja. Nam!

Palanpainikkeekesi voi siemaista Kuninkaankartanon Panimon Pehtoori-olutta tai sitten ihan vettä tahi virvoitusjuomia. Tietenkin siellä voi myös ihan itse yrittää jallittaa kalan kainaloonsa, onkiminen ei maksa mitään, mutta saaliin saa mukaansa kilohinnalla.

Seppä Kalahan pitää aika-ajoin takojan pajaansa avoinna yleisölle, suosittuja ovet myös Eletään ennenkin -tapahtumat Taiteilijoiden maihinnoususta puhumattakaan. Omistajapariskunta on syvästi sitoutunut taiteeseen ja kaikkeen kulttuuriin, Seppä Kalahan on ammatiltaan muinaisartesaani ja oman pajan tuotteita on myynnissä. Rouva Soili sen sijaan on monipuolinen kädentaitojen harrastaja joka on tueksi hankkinut taidekouluopetusta pitkään.

Pari tuntia hujahti mukavasti haastattelun ja lomailun merkeissä. Menkää käymään jos viisnelosella liikutte.

Vähän olen nyt ilman viilennyttyä tehnyt pihatöitä, kitkenyt, muovaillut ja suunnitellut. Allergia vaivaa, nyt ollaan siinä taltta-ja-vasara-vaiheessa. Siis aamuihin, kun pitää houkutella silmät auki mahdollisimman hellästi kaiken rähmän alta. Pah! Jokavuotinen juttu.

Ja koska olemme tässä vaiheessa heinäkuuta, on aika laittaa näytille Pekan vuosikuva:

Aiemmat Pekka-kuvat löytyvät täältä ja täältä. Pekka alkaa olla jo iso poika, taas oli suuremman ruukun aika.

Jaahans, jokohan hätäisimmät olisivat viikonlopun kauppreissunsa saaneet valmiiksi? Tarkoitan että jokohan sinne mahtuisi itsekin sekaan vallan hermostumatta. Menenpä tutkimaan.
Heippa!