Tässä SE Juhannus nyt on:

Juhannus on tässä maassa eriskummallista aikaa. Saa valvoa, saa syödä ja grillata mitä rasvaisimpia ruokia, saa tavata ystäviä, saa juoda. Jotenkin tässä maassa kuvitellaan etteivät mitkään järjestyssäännötkään ole voimassa juhannuksen aikaan.

Jos puutut häiritsevään toimintaan juhannusyönä, saat todennäköisimmin läjän vittuja naamallesi ja ikuisen nipottajan maineen. Juhannuksena ei tämän saman kuvitelmean mukaan ole tarpeen ajatella lähimmäisen hyvinvointia tai edes turvallisuutta. Myöskään maamme alkoholilait eivät siis ole voimassa keskikesän juhlan aikaan.

Pah!
Ja tässä on vaan blandispullon jäänteet nuorison suosikkirypemispaikalta. Mausteina olivat mäyräkoiran turkit ja rikotut pullot, herraties mistä pöllitty ja luontoon tyhjennetty sammutin ja muuta epämääräistä sotkua.
Kelemalauta, missä näiden pentujen vanhemmat oikeesti on?
Samaa sotkua on samassa paikassa tarjolla joka viikonlopun jälkeen ja valitettavan usein viikollakin.

Mutta me vietimme perinteisen perhejuhannuksen täällä Liskolandiassa. Stansta miehineen tuli perjantaiaamuna ja poistui siistaina alkuiltapäivästä.

Näiden kellonlyömien väliin jäi odottamamme yhteinen aika, jolloin tietenkin seurusteltiin tiiviisti, syötiin hyvää ruokaa, pelattiin pihapelejä, värjöteltiin kaatosateessa, käytiin vähän kylillä ja valvottiin.

Kuten tiedetään, tapaamme blondini kanssa vain muutaman kerran vuodessa, eikä silloin sanoja ja halauksia juurikaan säästellä. Juhanuksen vietto on meille jo perinne joka soljuu totuttuun, hyväksi havaittuun tapaan. Murheen tuotti Stanstan vasen jalkapöytä, joka vihoitteli ja kiukutteli kybällä. Ihan turvoksissa ja silminnähden kipeä. Seurustelun ohessa sitä takatassua kylvetettiin jäävedessä, hörvättiin kipuvoiteilla ja paketoitiin se ensiaputukisiteellä, niin että kiukkuinen päkiä saatiin hetkeksi leppymään. Ja tietenkin komensin tytön a) lääriin, b) instrulle/fysioterpalle kunnon pohjallisten hankintaan ja c) kielsin jyrkästi varvastossujen käytön kävelyretkillä.

HannaHoo tivasi ruokalistaa ja kuvia. Kuvasaalis on senverran henkilökohtainen että sitä joudutte tutkailemaan Muurin laidalla, sen mitä kultani sinne laittaa. Muutaman otoksen saatte ihmeteltäväksenne:

Juhannusaaton serviisi sisälsi "Hannikalaa", uunissa haudutettua lohta (ei -kirjo) katkarapujen, tillin ja wanna-be-kerman kera, silliä, uusia perunoita, yrttisalaattia, grillattua lihaa, graavilohta ja sen sellaista. Käyttöön pääsivät myös rakkaat kristallilasini, joista nautimme perinteikästä "lehmäviiniä". Toki nautimme alkajaisiksi pikkunapsut, enempää kirkasta viinaa en antanut kummallekaan miehelle lupaa taloon tuoda.

Erityisen tärkeää on tässä kertoa että Blondi, joka tunnetusti on surkea syömäri, nautti kaksin käsin niin kalat kuin katkaravutkin muista kummajaisista puhumattakaan.

Merkille pantavaa on myös vieraspariskuntamme vaikutus eläinkuntaan. Onervahan on jo alustavasti harjoitellut seurustelua myös vieraiden kanssa, mutta nyt kisulla oli tehovaihde päällä: hyvin kelpasivat ihmiset jotka eivät suuresti kissoista piittaa ja yhteiselo toimi hienosti. Jopa omintakeinen Tytti-Pyttikin intoutui hengailemaan vieraittemme kanssa. Ällistyttävää, sanon minä. Roosa oli tietenkin ihan roosana. Alan vanhuksen kanssa vähitellen pelätä sydäriä, sen verran sukkelasti vanhapiikamme on viimeisten kuukausien aikana vanhentunut.

Juhannuksena sataa aina. Niin nytkin.

Loput ihanasta viikonlopustamme pidän omana tietonani, menkää Muurille utsimaan lisää.