Olen taas vähän ajatellut...

... maailman menoa ja henkilökohtaisuuksia. Siis omiani. Ja perheen.

Olen ajatellut että tämä nykymeno ei ollenkaan miellytä minua eikä arvojani. Olen ajatellut aikaa sata vuotta sitten ja mielestäni elämme sitä aikaa uudelleen. Silloin olimme tiukasti tsaarin vallan puserruksissa, nyt olemme porvarihallituksen puserruksessa. Ja pahasti.

On taas aika taistella perusoikeuksien puolesta. On taas aika nousta barrikadeille kahdeksan tunnin työpäivän saamiseksi. On koottava työtätekevien voimat lakko-oikeuksien säilyttämiseksi. Maassa on hirvittävät tulo- ja toimeentuloerot. Ja ne vaan kasvavat. Terveydenhoito takkuaa pahemman kerran ja rahat on loppu.

Posti kulkee kehnommin kuin sata vuotta sitten ja taas sain lukea lainsäädännöstä joka tekee Suomesta joillekin veroparatiisin. Entäs se LexNokia? Eihän sitä lakia ole tarvittu kertaakaan. Entäs tämä aselaki? Entäs tämä homokeskustelu? Mitähän valmistelua ja hutilointia silläkin lopultakin peitellään? Ja mitä ihmettä se kaikki maksaa? Ja mitä silläkin rahalla saataisiin oikeasti aikaan?

Tämmöisiä kulkee Liskonaisen päässä. Ajatuksia. Voi kun olisi paremmassa kunnossa että jaksaisi itse kavuta barrikadille liehuttamaan vaikka minkä väristä lippua.

Kolmannen sektorin toiminta on arvokasta.

Ajatellaanpa nyt vaikka SPR:ää, ajatellaan MML:ää, ajatellaan monia urheilu- ja nuorisoseuroja, ajatellaan potilasyhdistyksiä. Ajatellaan ylipäätänsä vapaaehtoistyötä. Sen Ensimmäisen sektorin arvostus on myös kovin suuri. Paitsi silloin kun aletaan puhua kolmannen sektorin toiminnan rahoittamisesta. Kolmatta sektoria kyllä huudellaan hätiin milloin minkäkin homman hoitamiseksi, mutta.... eipä ihme, että kaikkia yhdistyksiä alkaa vaivata väenpuute ja ankara verenvähyys.
Pohtikaa itse lisää ja kertokaa tulokset vaikka minulle.

Koottuina selityksinä pitkähköön vaitiolooni täällä Liskolandiassa kerron että meidän perheen syyskuussa alkanut sairastaminen voi hyvin. Me ihmiset sen sijaan emme. McGyver kärvistelee hirmuisessa hammassäryssä, syynä tulehdus ja pikainen tarve hammaslääriin. Lopella ei sentään käsketty itse paikkaamaan saati kiskomaan hammasta omin avuin irti. Käskettiin mennä yksityiselle ja pyytää sossusta sitä varten lappu. Että tällaista kiirehoitoa täällä meillä päin. Yritän saada sen edes arvauskeskukseen maanantaina, jotta saisi antibioottikuurin odotellessa sitä pika-aikaa lääriin.

Toisekseen olen väsyttänyt itseni niin palkkatyöllä (sillä senttaamisella) ynnä yhteiskunnallisilla riennoilla. Enkä ole jaksanut mennä itsekään niihin labroihin ja uusintakäynnille sen komean ja kuuntelevaisen sällin tykö.

Siispä päätin just että on aika loppukevennyksen. Arvonpa tuolta kuvan taikka pari, kun kerran löysinkin ne hyvään, mutta väärään paikkaan tallennetut kuvat.

Makkarin ikkunalle muutti hieno Matti-lauta. Tuo sininen tuolla ulkona on nyt se sellainen eurorekka, oikeammin eurorekan perävaunu. Aika iso minusta.

Tytin lempipuuhaa on tutkia lintujen syystouhuja. Jos kaihdin on alhaalla tai kiinni, syntyy kova meteli. Paheksuva.

McGyver osallistui Kotilieden arpajaisiin. Tuossa on pullo poikineen etikoita, öljyjä, balsamikastikkeita, viininlehtikääryleitä, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveita.... Nam.

Muuten meillä menee mukavasti.