Kissadilemma

Päivän puheenaihe ja vauvat

On tästä pitänyt kertoa jo aiemminkin, mutta kun....

Kaiken tämän sairastamisen keskellä meillä on muudan ongelma.
Se ongelma on rapiat neljävuotias Onerva-kisu.

Onerva on hurmaavan kaunis eksentrikko. Tuottaa kokemuksen mukaan kauniita ja vahvapäisiä pentuja, silloin kun ne sattuvat jäämään henkiin. Onerva on tottelevainen ynnä taipuvainen rakastamaan ihmistä ja koiraansa. Onerva on myös hyvä äiti.

Onerva on oikea persläpi. Ja ilmiselvästi päästään jollain lailla vialla.
Nähkääs, viimeisten pentujen jälkeen rouva on ryhtynyt fasistisen rasistiksi. Onerva palvoo edelleen ihmisiään ja koiraansa. Mutta sen silmät muuttuvat seiskytluvun limaleffoista tutuiksi punaisiksi ledeiksi aika-ajoin. Erittäinkin silloin kun Tytti-polo pyrkii syliin tai yrittää lähestyä tositarkoituksella hiekkalaatikkoa. Onerva on ainoa tuntemani kissa joka hyökkää nukkuvan lajitoverinsa kimppuun rehellinen tappamisen meininki mielessään.

Kolme viimeistä yötä on mennyt niin että Tytti on paennut sänkyni alle piiloon ja yrittänyt sieltä yön hämärin turvin kivuta viereeni. Ei ole onnistunut. Onerva kyttää virkkuna toisen toimia omasta levostaan piittaamatta. Ja kun pienikin liikahdus sattuu sen petoeläimen korviin on sänkyni alla taistelutanner. Kahtena aamuna olen pessyt pissat ja yhden kakkelin sieltä. Ei laske Tyttiä hiekkalaatikolle.

Pitkämielinen Liskonainen telkesi tänään Onervan työhuoneeseen ruokineen, vesineen ja hiekkalaatikoineen arestiin, jotta enemmiltä irrallisilta turkiksilta säästyttäisiin. Kynnet niiltä molemmilta on leikattu jo aikoja sitten ja ne pidetään mahdollisimman lyhyinä ja viilattuina vakavien vammojen ehkäisemiseksi. Ihmisen niiden taiston väliin on turha yrittää.

Tämä tilanne kirpaisee minua. Huonottaa, sanoisin.

Aikoinaan, viime vuosituhannen alkuhämärissä, olin samanlaisen tilanteen kourissa kahden irlanninterrieriveljeksen kanssa. Toinen oli lopulta sijoitettava uuteen kotiin.

Pointti on nyt siinä, että Onervalle on löydettävä uusi koti.

Ai miksi juuri Onervalle?
No siksi, että Tytti on sosiaalinen ja taipuisa kissa, puolustaa oikeuksiaan, mutta ei ole aloitteen tekijä. Ainoa poikkeus on ruokailupöytä. Jos Tytti sattuu ruokakupille ensimmäisenä, ei Onsku uskalla sinne yrittää. Mutta jos käy toisinpäin... sanoisin, että kosto on suloinen ja pieksentä kaksinverroin kovempi ruokailun päätteeksi.

Onerva on suloinen ja hellä kissa. Seurallinen ja kommunikoiva. Juttelee ihmiselle sekä muutenkin ilmaisee itsensä pikemminkin kuin koira. Nytkin se lukee tarkasti kaiken kirjoittamani. Leikkii mieluusti leluilla vielä tässäkin iässä. Yksin.

Onerva tarvitsee kodin jossa se voi olla ainoana kissana, kuningattarena ja palvottavana. Vielä Casperin ollessa elossa ei ollut mitään vaikeuksia. Onerva kunnioitti kasvatussetäänsä, eikä sille tullut mieleenkään ryhtyä rettelöimään.

Niin että jos joku tuntee tarvitsevansa tällaista kaunotarta kaverikseen ja on vailla muita eläimiä, sopii ottaa yhteyttä.

Mieluiten tositarkoituksella.
Minua puistattaa ajatus viedä muilta osin näin mainio katti piikille.

Ja Anonyymi-Pirjo siellä "Kaliforniassa": Pidä näppisi erossa tästä asiasta tai lähetän koko kissan leluineen ja hiekkoineen sinulle lentorahtina. Tiedän kyllä minne.

Sanoo ja menee taas liottamaan silmäänsä, josta McGyver ei suostunut ottamaan kuvaa todistusaineistoksi. On kuulemma silleen pahan näköinen.