sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Adventti

Ensimmäinen adventti.

Enkä jaksanut tänään mennä messuun. Yksinkertaisesti siksi, että avasin silmäni vasta puoli kolmen paikkeilla iltapäivällä.

Joulupaniikkia ei ole näkynyt, luulenpa säästyväni siltäkin tänä vuonna. Eihän kesäpaniikkiakaan tullut. Liskonainen lienee siis siltä osin eheytynyt.

Voimat sentään ovat vielä kadoksissa. Syyskuussa alkanut lähes ammattimainen poteminen on karkottanut suurimmaksi osaksi puhdin elämästäni. Olen ollut haluton, aikaansaamaton ja väsynyt. Ihan sikamaisen väsynyt. Olen laistanut kaikki menoni, lukuun ottamatta yhtä kokous-pikkujoulua koska olen puheenjohtaja. Senttaaminen on paussilla, ei iske. vaikka:
"ei saa palkkaa/ jos noin paljon sairastaa." Silleenhän kesäduunibluesin pomokin sanoi.

Tämän hölöpölönhöpinänkin postaan vain siksi että Hanni kuitenkin kohta alkaa jäkättää ja sohia julkisuuteen. Ja juon glögiä. Terästämätöntä ja ilman roskia. Ihan vaan kuumana. Maistuu mukavasti joululta. Ja kaipaisi seurakseen pipareita ynnä suklaakonvehteja.

Jaa silmäkö?
Tuossa se on päässä. Ei sillä oikein vielä kunnolla näe ja hieman särkyisä on sen tausta. Mutta ei liene tarvetta leikkuupöydälle sentään. Reilun viikon päästä menen sille kuuntelevaiselle ja komeahkolle läärille näytille. Kertoo sitten tarkemmin mitä kaikkea kivaa sisuksistani tällä kertaa on löytynyt. Saatanpa sitten jakaa senkin tiedon kanssanne.

McGyver on aloittanut hammashomman. Tammikuussa lähtee vissiin loputkin legot ja aikanaan uudet lasihampaat asettuvat paikoilleen. Olenkin aika oppinut seuralainen näissä hammashommissa, kiitos Stanstan, jonka urakkaa tässä seurattiin liki puolitoista vuotta.

Minä itse painaisin mieluusti "redeal"-nappia ja palaisin aikaan ennen sairastumistani.
Eipä ihan, vitsi, vitsi - mauton pila tuo vaan oli. Nöyränä on iloittava näistäkin vajaasta kahdesta toimittajavuodestani ja yhtä nöyränä hyväksyttävä, että liian iso kakku pureksittavaksi. Tulevaisuudessa on muistettava tarkemmin omat rajoitukset ja hellitettävä tahtia ajoissa. Olihan tämä romahdus tavallaan tiedossakin ja odotettavissa. Jospa tästedes tekisi vaikka viisi juttua kuukaudessa, eikä viikossa, niin kuin tahtini on näemmä ollut.

Kohta on maanantai ja uusi uhkea pakkasviikko edessä. Nautitaan sentään siitä.

4 kommenttia:

  1. Messuun menoko oli jaksamisesta kiinni? Jos messu antaisi sitä mitä rakkaus voi parhaimmillaan antaa, niin kyllä sinne menisi jopa mielellään. Joidenkin mielestä mesussa pitää käydä - pakosta tai ei ole oikea kristitty, seurakuntalainen, uskova. Kun lopetin omat saarnani, niin samalla lopetin kirkossa käymisen. Menen sitten kun on sen aika oikeasti ja luonnollisesti ilman pakkoa ja/tai velvollisuutta tai muille näyttäytymistä.
    Väsynyt saa olla hyvällä omallatunnolla ja vapaasti niin kauan kuin väsyttää. Väsyneen luokse tulee seurakunnan tulla ei toisin päin.

    VastaaPoista
  2. Tulin sohimaan :)Nyt sie hörpit kaikessa rauhassa sen glögisi, teet jutun jos jaksat, lopun aikaa makaat sängyllä ja passuutat itseäsi. Sitten me saadaan sut teräkuntoon,annetaan sen komean läärin vähän avustaa. Mullakin ois pari vaivaa, voisinko tulla sinne vastaanotolle myös %-) Iso halaus!!!!

    VastaaPoista
  3. Voi sua! Ei kaikkea ole pakko jaksaa...kenenkään?!

    Soitellaanhan piakkoin?

    McGyverille hurjasti tsemppiä projektiin, joka ei ole kivuton, helppo eikä muutakaan. Lopputulos kruunaa ulkomuodollisesti sekä ehkä terveydellisestikin. =)

    *isoja halauksia tuhat ja sata kun on niin ikävä sua!!!*

    VastaaPoista
  4. Niin samanlaisissa tunnelmissa täällä...Kädet ristissä huokaisen kuitenkin sinunkin puolestasi tuonne ylöspäin. Näillä mennään, kun ei muutakaan ole..

    VastaaPoista