olipa kerran kunta...

..johon aikoinaan palkattiin yhden eläkkeelle jääneen tilalle kaksi työntekijää.
Ihan järkevä päätös sikäli, etteihän nykyään kukaan ota hoidettavakseen kahden hallintokunnan tehtäviä puolen hallintokunnan palkalla. Eihän?

Noh, toinen palkatuista -ohjaajista sujahti toimeensa kuin kala veteen, loi lämpimät suhteet myös kolmanteen sektoriin ja hommat hoituivat liukkaasti ja kaikkien osapuolten, erittäinkin kuntalaisten iloksi.

Toinen sen sijaan painotti ammatillisuuttaan ja koulutustaan, salaili laiminlyöntejään, sotki hommat ja hääti vapaaehtoiset toimijat turhautuneina tiehensä. Ynnä ymmärsi parin vuoden kuluttua ihan itse irtisanoutua toimestaan.

Mutta tuho oli jo tapahtunut.

Ei auttanut vaikka seuraajaksi palkattiin pätevä ammattilainen, jolla oli kompetenssia. Kompetenssia oli niinkin paljon että seuraaja otti nöyrästi tehtävikseen kaikenlaisen seutukunnallisen ja kansainvälisen homman, jota ylhäältä tuputettiin. Niinpä työaika ei enää riittänytkään alkuperäisen kenttätyön toteuttamiseen.

Kunnan nuorisotilatoiminta näivettyi, koska "ei ollut riittävästi vapaaehtoisia", koska tuhoutuneen nuorisotilan tilalle ei edes yritetty hankkia uutta ja koska nuoriso-ohjaaja "ei kerkiä kolmeen paikkaan viikossa". Teetettiin myös suuri nuorisotutkimus, jonka tulokset tulkittiin niin että "vain vähän yli viisikymmentä prosenttia pitäjän nuorista kaipasi nuorisotilaa". Tämä "vain" antoi siis luvan päätökseen keskittää kunnan nuorisotilatoiminta kirkonkylälle.

Kirkonkylällä on vaan sellainen ongelma, ettei sinne saada riittävästi vapaaehtoisia toimijoita. Kas kun ne vapaaehtoiset ovat ylläpitäneet omien taajamiensa tilojen toimintaa ja aukioloa ynnä ohjelmaa. Eikä siinä kunnassa tunnetusti toimi julkinen liikenne. Niinpä sen paremmin nuoret, jotka toimintaa kaipaavat ja tarvitsevat kuin vapaaehtoiset valvojatkaan pääse sinne keskitettyyn toimintatilaan. Paitsi taksilla.

Nuorten vapaa-ajan valvotut kokoontumismahdollisuudet ovat heitteillä.

Tällä viikolla kävi myös niin, että senttarin ominaisuudessa kysellessäni nuorisovaltuuston vaalin tuloksia kuulin myös sen että "Ai niin, hyvä kun soitit. Ei tarviikaan mennä valvomaan perjantaina, menen sinne itse harjoittelijan kanssa". Kuinka kummassa vapaaehtoisten motivaatio on pohjalukemissa?

Seuraava ällistyksen aihe tuli eilen puhelimitse. Pitäjässä toimii "Pitäjän" nuorten tukiyhdistys ry. Se perustettiin puoliväkisin muistaakseni vuonna 2004 (tai -03) hoitamaan nuorisotoimen avuksi asioita. Koko hanke ei koskaan ottanut tulta yleisössä. Viime vuodet se on ollut kolmen ylityöllistetyn naisen niskoilla. Eikä siis ole mitenkään toiminut.
Liskonainen onnettomuudekseen on toiminut tämän konklaavin puheenjohtajana. Eikä siis ole uhrannut ajatustakaan mahdottoman henkiin herättämiseen.

Vaan nytpä on käynyt niin että kunta on toteuttamassa muutamaa tapahtumaa. Ensimmäinen on Huumebussin kiertue tammikuussa. Ilmeisesti kustannussyistä bussi vierailee vain kolmella isolla koululla ja pikkukoulujen oppilaat kuskataan busseilla näihin.
Ja kukas sen sitten maksaa?

No Nuorten tuki tietysti.
Sainpa siis puhelun, jossa nuoriso-ohjaaja jyrkästi ensinnäkin kielsi yhdistyksen lakkauttamisen. Sekä ilmoitti seuraavassa lauseessa että nyt niitä yhdistyksen rahoja tarvitaan edellä mainitun projektin toteuttamiseksi. Silleen tuli käskynä. Itsenäiselle yhdistykselle.

Tuumasin vaan että periaatteessa tällainen toiminta kyllä istuu yhdistyksen toimintaan. Ja että pidämme kokouksen käsitelläksemme asiaa. Ja lopuksi tiedustelin että miltä mahtaa julkisuudessa näyttää että kunta hakee avustusta itsenäiseltä yhdistykseltä toteuttaakseen juttujaan?

***

Liskonaisen olo ja vointi ovat kurjaakin kurjemmat. Jopa rakastava aviopuolisoni McGyver julisti äsken että näytän ihan kamalalta. Samaa sanoi läärikin, kun nöyrryin käymään näytillä.

Niinpä otan lasillisen konjamiinia ynnä silmälääkkeet ja unnuttaudun uneen. Vasta sunnuntaina ajattelin sen verran uskaltautua ihmisten iloille että menen messuun, valvomisen kunniaksi sekä äänestämään.

Siihen asti rakkaudella...