Vielä oudompaa

... on se että neljän vuoden tiiviin yhteiselämän jälkeen olen oikeesti nauttinut "leskeydestäni". Siitä huolimatta että oli kova ikävä ja että mietin miltä oikeesti tuntuisi menettää rakas puolisoni...

Näitä mietin yksin pelkästään kissojen kanssa aviovuoteen jakaessani - Roosa pysyi tiukasti alakerrassa omalla sohvallaan.

Oikeesti olen ollut - en suinkaan reipas, vaan aikaansaapa. On jotenkin tehokkaampaa työskennellä totaalisen yksin, ilman tarvetta vastata, kommentoida. Varsinkin nyt kun tilauslistalla oli peräti seitsemän isoa juttupyyntöä.

Lehtijutut ovat leipätyötä, ainakin niistä saa näkkileipää halpismargariinin alle suuhunpantavaksi. Mutta edesmenneenä viikonloppuna taisin saada lobatuksi ainakin yhden hallituksen jäsenen ja potentiaalisen seuraajan itselleni kyläpäälliköksi. Itse asiassa tätä samaa henkilöä houkuttelin jo vuosi sitten samaan virkaan, mutta hänen työtilanteensa oli silloin esteenä. Vaan eipä kuulemma ole enää. Muutama muukin positiivinen juttu on pompsahtanut esiin kyläpäällikkyyteni viime metreillä. Joutsenlaulustani taitaa sittenkin tulla iloinen ja toiveikas.

Olen oikeesti ihan älyttömän väsynyt. Viikonloppu meni töitä tehdessä liki kokonaan. Kevennystä toivat Aulis Gerlander ja emäntänsä Pikku-Jaana. Joka on oikeesti minua ainakin kaksikymmentä senttiä pidempi ja aika paksu hänkin. Auliksen kanssa sovittiin ettei tällä kertaa oteta yhtään kuvaa eikä varsinkaan laiteta niitä mihinkän blogiin. Siis trimmauksesta. Etenkään ei sen tuloksesta.

Olisi vissiin paljonkin juttua jaettavaksi kanssanne, mutta nyt saatte tähän hätään tyytyä tynkään. Tämän illan ja yön aion viettää McGyverin kanssa ja syleilyssä, emme ole näin pitkään eroon tottuneet. Kumpikaan. Lukuunottamatta kolmen viikon kuntoutusjaksoani heti suhteemme alkumetreillä. Neljä vuotta sitten.

Joo, siis alan vaivihkaa lähestyä yläkerran makuuhuonetta. Siinä toivossa että McGyverkin sinne jossain vaiheessa kiipeää.....

Olkaa te edes siellä siivosti. Me emme aio olla. Ainakaan tänä yönä.