Tivolissa

Olin, olin minä tänään aamusella tivolissa.
Eikä sellaista menoa kuka tahansa pääsekään näkemään.

Ja kun Stanstalle lupasin vähän kertoa, lukekaa nyt muutkin, kun kohdalle osutte.

Meillä nähkääs tuossa ihan kulman takana, ei ole kymmentäkään kilometriä matkaa, asuu tivoli. Tivoli Seiterä, jolla alkaa nyt neljäskymmenesneljäs kiertuekausi pitkin maata. Kaikkiaan näitä kiertäviä huvipuistoja on Suomessa neljä.

Näiden tyyppien työkausi alkaa viikon päästä ensimmäisessä kaupungissa. Just nyt tehdään pitkiä päiviä maalaten, kunnostaen, tarkastaen, katsastaen, ihmetellen ja ja vähän jännittäenkin. Perhe on taas koolla pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Väitän että ensi viikon jutusta tulee taas oikein hyvä ja mielenkiintoinen. Minusta ainakin tuo tivolimaailma huokui raskaan ja vaativan työnteon lisäksi kahmalokaupalla tietynlaista romantiikkaa. Sellaista rähjäistä, vuosisataista perinnettä, jota vain tivoli- ja sirkusmaailmassa voi nähdä.

Kuvitelkaa kuulkaa kun viikon kuluttua tuolta Mustajoen metsistä murahtaa kahdenkymmenen yhdistelmän käynnistysäänet, kun tuo karavaani huoltoautoineen starttaa ja mutkittelee yön hämyssä kapeita, mutkaisia hiekkateitä ensin lähimmälle asvaltille ja siitä letkana kohteeseen. Hyvinkin puolen kilometrin mittaisena letkana. Isoja, kirkkain värein maalattuja jättiläisiä ja kokonaisia huvipuistolaitteita. Takuulla vaikuttava näky.

Minä en tällä kertaa sitä pääse näkemään enkä kuvaamaan, ihan käytännön syistä. Mutta kuvitella osaan.

Tämäkin vaunu tässä on sellainen monitoimivehje. Tällä puolen on seinä täynnä asuntoja, suihkua ja vessaa. Taitaa siellä oikea saunakin olla, juuri tässä vaunussa.
Toisella puolen on siistissä rivissä nalleja, krokotiileja ja muita sellaisia vehkeitä mitä tivolin kilpaheitoissa tai- ammunnoissa tavataan voittaa.

Oma ravintola kokkeineen ja kuudentoista hengen istumapaikkoineen kulkee matkassa kuin ruokavankkurit ennen vanhaan villissä lännessä.

Hauskan näköistä on takuulla kun teekannut ja -kupit sekä pystykärsäiset elefantit (myös vaaleanpunaiset) huruuttavat kahdeksaa kymppiä ohi maisemien.

Vähän kutitteli omiakin jalkapohjia päästä matkaan, viettämään kiertue-elämää.