Palautin julkisuuteen toisen blogini. rakkaat vainajani oli tarkoitettu alkuun lähinnä ikiomaksi salaistakin salaisemmaksi kaatopaikaksi. Tässä päivänä muutamana totesin että ihan hyvin sen voin jakaa ystävieni kesken. Vähän niukkahan se vielä on, viimeinen postaus näkyi olevan huhtikuulta viime vuonna.
Ehkä palaan sillekin tontille vakavampien asioiden kera. Ehkä en. En kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi siirtää niitä tekstejä liskolandiaan sotkemaan, pysykööt siellä. Käyköön kurkkimassa kuka tahtoo.
Sanoo ja ja jatkaa lepopäivän viettoa.
Omistan kuitenkin vielä rukouksen rakkailleni, jotka pahassa mielessä ja pelossa elävät. Ja halauksen. En virtuaalista, vaan oikean, konkreettisen ja lämpimän halauksen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
minun aika aina ei riitä niille elävillekään
VastaaPoistaLöysin, mutta lukeminen ei passaa tälle päivälle. :( Palaan ajan kanssa. *halaus*
VastaaPoistaT.O.I.V.O.N., että sinusta on vanhempana ja viisaampana antamaan neuvoja ja apua sinne missä sitä nyt kaivataan! Tiedät kyllä minne. Voi suru! :(
VastaaPoista