sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Perunapitäjästä, päivää

Meillä täällä Lopella ollaan jostain syystä kovin ylpeitä perunasta.
Mahtaako maaperä alunpitäenkin ollut suopea nimenomaan pottujen paimentamiselle, mutta vähintään yhtä kuuluisia tällä alueella ollaan kuin lemiläiset. Ainakin.

Meillä tavataan koota kansa riekkumaan pottujen tiimoilta kahdesti vuodessa. Kesäisin Perunankukkapäiville ja näin helmikuun pakkasilla Itupäiville. Oikeesti tämän tapahtuman nimi on Idusta alkaen ruokapöytään.

Näitten kinkereitten ohjelma kulkee tällaisen kaavan mukaan: Ensin tietty avataan ja julistetaan. Sitten puhutaan viisaita perunasta, nautitaan monilahjakkaan pitäjämme taiteesta, tällä kertaa tanssista, hanurimusiikista ja mieskuorolaulusta. Kaikki huippulaatua ihan valtakunnallisesti ja eurooppalaisia tantereita myöten. Sitten syödään.

Sitten syödään perunaa. Kaikessa mahdollisessa muodossa. Etu-, väli,- pää- ja jälkiruuaksi. Pitäjämme parhaimmisto ne hutut vieraille valmistaa ja joka vuosi päästään kuolaamaan uusien perunareseptien mukaan loihdittuun pöytään.

Nyt on ohjelman mukaan vuorossa PÄÄTÄHTI. Meillä on olut siellä juhamietoa, ministereitä, urheilijoita huipputasolta.... Tänä vuonna vieraanamme oli hurmaava, avoin, empaattinen, positiivinen Wilson Kirwa. Keniasta. Umpimusta miekkonen hurmasi koko yleisön kertoillessaan elämästään Keniassa, päätymistään Suomeen, vertaili elämänmenoa ja arvoja Kenian ja Suomen välillä. Aika arvostelevastikin, mutta hän osasi naamioida myös motkotuksen lämpimiin esimerkkeihin pahoittamatta kenenkään mieltä.

Suosittelen kuulkaa Wilsonin pestaamista tilaisuuksiin. Kas tapahtuman lopussa palkittiin vuoden vaikka mitkä. Kuntoilijat, urheilijat ja -joukkueet, Kunnon kuntalainen, Vuoden Nuori ja muut. Kaikille Wilsonilta helähti iloiset ohjeet tulevaisuuden varalle. Iso halaus ja parhaimmillaan muutama tanssitahti.

Tälleen tanssitaan Vuoden Nuoren kanssa täällä Lopella.

Oli eilen toinenkin tapahtuma jossa kävin kameroineni ja lehtiöineni. Puoli päivää hupeni ja voimat siinä sivussa. Tänään olen jo pari jutunpätkää kirjoittanut ja lähettänyt taittoon. Nyt kyllä painun maate että huomenissa jaksan kirjoittaa loput ja vielä illalla hoitaa mutkikkaan sovittelukeissin.

Herra olkoon kanssanne tänäkin yönä.

6 kommenttia:

  1. Tanssiminen on hauskaa, mekin yritetään oppia uutta.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa lukea myös Wilsonin kirjaksi tehty elämäkerta. On siinä sattumaa ja tapahtumaa yhdelle ihmiselle - omakin näkökulma maailmaan saattaa hiukan muuttua! :)

    VastaaPoista
  3. Kyllähän peruna aina parit juhlat ansaitsee.
    Kyllä teillä tosiaan on aktiivinen pitäjä!

    VastaaPoista
  4. Samaa minäkin jälleen ajattelin, että aktiivista perunaporukkaa siellä Lopella. Ihan kiva niin! Onko se silleen, että pienemmässä kylässä "kaikki" osallistuvat kaikkeen ja siksi paikalla on aina porukkaa? Sellaiseen minäkin toisinaan tahtoisin vaikka muistankin miksi aikoinaan 32 000 asukkaan kaupungista lähdin pois ja tänne. Hyvät ja huonot puolet lienee kummassakin asumispaikassa...
    Ponchosi etenee, mutta varsin hitaasti. Kunhan saan mukaan vielä ne "reiskat" McGyverille, saatetaan olla jo keväässä. Maltattehan? ♥

    VastaaPoista
  5. Mun lempiruokani on PERUNA, sen kaikissa mudoissaan!

    VastaaPoista