Naarasleijona

Ihan ensimmäiseksi Arjaannelille kiitokset luottamuksesta!

Seuraavaksi kuvallista kevennystä elämään. Sitten ehkä jotain asiantynkääkin. Ehkä?

Talkkari uuvahti lumihommien kanssa ihan totaalisesti. Vai oliskohan syynä ollut liiallinen lämmikkeiden nauttiminen?

Tämä kuva on McGyverin ottama ja omaisuutta. Ja ehdottomasti. Väärinkäytöstä tai pöllimisestä seuraava kosto on karmea, joten annetaan tämän kuvan olla vain täällä, kun minulla on lupa sen näyttämiseen.



Onsku-ponsku alkaa olla kunnossa. Ruoka pysyy sisällä eikä pyri ulos suihkuna kummastakaan päästä. Onervalla taisi olla tavallistakin ankarampi stressi yllä, mutta nyt ollaan selvitty siitäkin.


Samalla sohvalla oli toinenkin kerä, mutta valppaampi.
- Mitäs perkulehia täällä tapahtuu? Oliko pakko herättää???


Äh, olkoon, ottakoon kuvansa kun niin siitä ilahtuu, mä jatkan päikkäreitä että jaksan sitten yöllä melskata.

Eilen perustettiin tänne Lopelle uusi naisjärjestö. LC Loppi Maijastiina. Menin tapahtumaan ihan toimittajana. Aiemmin olin kyllä saanut kutsun tulla perustajajäseneksi, mutta aprikoin sitä vielä ihan konklaavin alkuun asti. Asiaa vielä paikan päällä tovin tuumittuani liityin sittenkin perustajajäsenien joukkoon.

Miksikö?
Ensinnäkin siksi, että perustamassa tätä clubia oli hyvin monipuolinen akkalauma. Päteviä omilla aloillaan, empaattisia ja määrätietoisia naisia, joilla oli tavoitteensa ja halunsa lähteä toimimaan leijonahengessä. Pitäjämme urosleijonat, niitä on kaksikin seuraa, olivat molemmat ilmaisseet kummiushalukkuutensa meille, joten tilaa ja tarvettakin on.

Toisennakin siksi, että vakuutuin saavani enemmän henkilökohtaista tyydytystä päästessäni toimimaan samanhenkisten naisten porukassa toteuttaamaan minulle tärkeitä asioita. Niinkuin ne nuoret. Jotka ovat nyt pahasti jääneet taka-alalle ja sivuseikaksi kuntamme nuorisotoimessa. Tarkoitan että seutukunnallista yhteistyötä kyllä tehdään ja viimeisen vuoden aikana on syntynyt tukeva verkosto nuorten tarpeiden ja asioiden ympärille. Auttamaan ja tukemaan syrjäytyneitä ja sen vaarassa olevia nuoria. Mutta kun kukaan näistä asiantuntijoista ei ole konkreettisesti tekemässä mitään läsnäolevaa pitäjämme nuorten kanssa. Minusta kun nämä jutut eivät saa olla toisiansa poissulkevia vaan pikemminkin toisiaan tukevia toimintoja.

Jättäydyin vuoden alusta sekä vapaaaehtoisvalvojuudesta että EHKÄPÄstä. Osin oli syynä ihan silkka turhautuminen tyhjän jauhamisesta, toisaalta, hyvinkin painavana syynä oli loppilaisten nuorten vahvasti lisääntyneet töppäykset, joita sitten toimistolla sovittelen. Jommassa kummassa katson olevani jäävi. Ja kun en ole saanut seurakseni ennaltaehkäisevään preesenstyöhön vastuuntuntoisia aikuisia, valitsin jälkien siivoamisen. Se on toki palkitsevaa hommaa, se sovittelu, mutta silti kirvelee usein, kun tiedän että monilta näiltäkin tapauksilta olisi saatettu välttyä jos olisimme aikuisina toimijoina antaneet olkapäämme ja läsnäolomme nuorille ennakkoon. Olleet läsnä.

Minua sitten sieppaa että tämäkin kunta tarjoaa hiihtoloma-aktiviteettia alakouluikäisille ja lasketteleville ihmisille. Niin ja seinäkiipeilyä. Nuorisotilat ovat tietenkin kiinni, kun ei ole koulua. Eikä taida olla valvojiakaan... Menkää vaikka katsomaan kuntamme sivuilta (www.loppi.fi). Onneksi seurakunta sentään järjestää hiihtolomariparileirin. Lopella muuten lähes koko ikäluokka on tavannut osallistua leireille jo vuosikaudet. Osallistumisprosentti on huikea, ihan valtakunnallisestikin tarkasteltuna.

Voi,voi, tulipa taas melskattua, mutta kun jotkut asiat surettavat minua ja koen riittämättömyyteni niiden suhteen.

Menkää kuulkaa seurakuntasisaren luo lukemaan lohdullisia sanoja.