Kaksitoista palohaavaa

Meillä yleensä McGyver hoitaa vaaralliset asiat. Niinkuin pyykinpesun, halkohommat ja lämmityksen. Tässä pakkasten aikaan kävi kuitenkin niin että minunkin panostani tarvittiin.

Koska olen kohelo eikä minun maailmassani ole ulottuvuuksia eikä mittasuhteita, onnistuin sohimaan itseni muutamassa päivässä rakkuloille puita lisätessäni.

Kaksitoista palohaavaa!
Täysi tusina.

Miten saatan aina osua kädelläni johonkin mihin ei pitäisi? Jos uuninpesä näyttää olevan tässä, minä taluuvarmasti lykkään klapin tuohon. Ja taas kuuluu tshhhh ja uusi kivistävä palovamma on valmis. McGyver ei lakkaa ihmettelemästä miten niitä vammoja saa aikaiseksi puoliväliin kyynärvartta. Minäpä kerron. Sirolieden tulipesän luukku aukeaa vain yhdeksänkymmentä astetta. Tulipesä itsessäänkin on tässä mallissa hyvin pieni ja ahdas tila hankaloittaa halvaantuneen osumatarkkuutta. Niin simppeli juttu se on. Kyynärvarsi vain osuu tulikuumaan luukkuun. En minä tiedä muuta selitystä.

Nuo kaksi sormea paloivat vähän pahemmin. Pikkusormessa on oikein verta ja töhnää tihkuva kuoppa, mutta kyllä se siitä tokenee. Sainpahan vapautuksen tiskaamisesta.

Maanantain aamusella oli tullut vähän lunta. En tuntenut kutsumusta asetella mittakeppejä todistamaan saldoa, senhän jokainen näkee jo ilmankin. Kaunista kyllä on, mutta tuo lumi ei tahdo enää mahtua mihinkään vaikka iso pihamaa meillä onkin.

Tässä uusi perheenjäsenemme. Arvaatko mikä se on?

No joo, pikkuvelihän se. Muutti meille maanantaina. Aatetoverini laittoi pyhänä tekstarin ja kysyi josko tuo kapine löytäisi kauttamme uuden kodin. Ei maksa mitään. Vaimonsa ei oikein oppinut sitä käyttämään ja nyt se kuulemma pölyyntyy turhanpäiten nurkissa.

Kun meille tulee uusi tekniikan ihme, sellainen päätyy AINA, ihan aina ensimmäiseksi McGyverin työpöydälle ja autopsiaan. Ynnä perushuoltoon. Tätä kaveria ei kyllä tarvinnut huoltaa, melki käyttämätön vehje, ei pölyä, ei lankanöyhtää ei mitään.

Kaunis, eikö olekin! Nyt pitää opetella sitä käyttämään. En ole kuolemani jälkeen kertaakaan koskenut ompelukoneeseen. Tästä tulee jännää!

Just nyt kello on 14.29. Päivittelen tässä uimulisillani aamukahvin kanssa.
Ja ihan tarkoituksella. Takana on kaksi tosi vaativaa sovittelukeissiä. Molemmat päättyivät kyllä suotuisaan tulokseen ja kaikki osapuolet olivat enemmän kuin huojentuneita ja tyytyväisiä. Mutta voimille sellainen ottaa. Nuorten pahoinpitelyjutut ovat herkkyyttä vaativia tapauksia. On otettava huomioon vaikka mitä, jotta asiakkaat poistuisivat hyvillä mielin ja tuomioistuinkäsittelyltä vältyttäisiin korvauksissa. Pahoinpitelythän ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia, syyttäjä sanoo loppupelissä sanansa - jättääkö sopimustuloksen perusteella syyttämättä vai onko painavia perusteita syytteelle.

McGyver toi minulle pyynnöstäni olutta. Puenpa siis jotain säädyllistä päälleni ja siirryn toiseen huoneeseen kuuntelemaan musiikkia. Ja nauttimaan vapaapäivästä. Torstaina ja lauantaina onkin sitten taas hommia ja lentoa tiedossa.

Kiittäkää herraa elämän pienistä iloista!
Ne kannattaa opetella tunnistamaan vastoinkäymistenkin keskellä.