keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Ettei totuus unohtuisi


Juu, tämä on kuvakaappaus Testbedistä tiistaina kello 19. Klikkaamalla kuvaa näet että lumipyry on ollut tuikea niin täällä eteläisessä Hämeessä kuin pääkaupunkiseudullakin.
Eikä tästä sen enempää.

Tänään on kuunneltu vanhoja Juiceja ja juotu (ainakin minä) varovasti melkein valmista punkkua. Yhteinen illanviettomme keskeytyi ystävän puheluun, josta en juur nyt voi antaa Hannille täsmätietoja koska akkuni loppui kesken tavun noin kahden tunnin kuluttua.

Nyt kuuluu Haetarirock, yksi Juicen älykkyyksistä.

Tunnustan, olen kamalasti päissäni. Vatsataudin uusiutumisen uhallakin. Pitempään matkassani kulkeneet lukijani tietävätkin sen: alkoholistihan minä olen. Enkä edes entinen. Joskin jotenkin tilanteen hallitseva kuitenkin. Käyn suht säännöllisesti labroissa jotta pysyisin puheväleissä läärien kanssa. Myös itseni.

Voi kuinka moneen kertaan viime aikoina on käynyt mielessä heittää hanskat tiskiin ja antaa mennä vaan. Olen aina ihmetellyt sitä miten monet tuttavani, jopa ystävikseni rankatut hoitavat asiansa. "en koskaan enää tee verokortilla töitä", "miksi vaivautua kun kunta maksaa asunnon, lääkkeet ja tv-luvan".

"Voi vittu kun joskus se vituttaa/ kun ei maata tunne/ei maailmaa" /Juice Leskinen

Ja minä en ilmiselvästi tunne.

En osaa tuollaista ajattelutapaa. Minulla on vielä ulosottoon 2400 ja jotain euroa maksettavaa. Olen tässä laskeskellut miten paljon jaksan kirjottaa, että mahdollisimman pian pääsisin takaisin ihmisten kirjoihin. Ongelma onkin siinä. että kirjoituspalkkioiden tuoma lisätulo nostaakin minut uuteen tuloluokkaan ja tarkoittaa sitä että minun pitäisi maksaa työllä ansaistusta leivänpäällisestä enemmän kuin mitä ansaitsen. Motivoivaa, eikö totta?

Kerroin tilanteesta esihenkilölleni joka suorastaan kauhistui, - et voi jättää mua pulaan. kun tää juttu saatiin toimimaan, hän sanoi.

Ketäpä siis kumarran?

Kuuntelen vanhaa Juicea. Nyt on menossa "Narrin kuolema".


Oli minulla muutakin kerrottavaa, mutta uppouduin hönöpäissäni yksityisyyteen. Ehkä kerron tuonnempana, ehkä en.

Sallikaa minulle masennukseni ja heikkouteni. Uskon että Herranikin sen sallii.

Edit Piaf nykäisi minua hihasta ja muistutti että
Hanna on toivotettava tervetulleeksi Liskolandiaan.
Siispä, Hanna: toivon tapaavani sinut täällä usein.
Ehkä innostut jonain päivänä omaan julkiseen päiväkirjaasi


8 kommenttia:

  1. Hanna on toistaiseksi niin umpisolmussa oman elonsa kanssa, ettei ole annettavaa muille.

    Ihana löytää näitä blogeja, joissa rohkeasti ja suurella sydämelä kerrotaan avoimesti ne vaikeatkin asiat ja tuetaan muita.

    Mä luulen muuten, että joskus on oltu samassa sateessa, ehkä koirien kautta? Aktiivikasvattaja ja "näytelmä"harrastaja kun olin.

    Kusti Loikkanen ja Fanny Rimpsrenssa lähettää tassunjälkiä roosalle, kissoille ja emännälle.

    VastaaPoista
  2. Multa on tuo alkoholismi kyl mennyt ihan ohi...

    Eikä nyt ihan leikkaa tuo ansaitsemisjuttukaan (mun matikkapäälle liian rasittavaa!). Väännetään rautalangasta: jos ansaitset kirjoittamisella 700e kuussa niin verot nielee yli 700 vai? Vai verot plus se ulosotto vie yli palkan verran? En oo koskaan ollut ulosotossa niin en tiiä systeemeitä... Mut kuulostaa typerältä hommalta! =/

    VastaaPoista
  3. *halaa halaamistaan*
    Sinä olet ihmisten kirjoissa ulosotoista huolimatta.. Ei ole oikein sanoja mitä sanoa mutta tulisin sinne hännän mutkaan, vierellesi olemaan ihan hiljaa, vain että tiedät minun siellä olevan =)

    VastaaPoista
  4. Ihana toi kuva! Liskolandia ja Blondilandia! Nam! ♥

    VastaaPoista
  5. ...oli ihanaa kuulla ääntäsi! Lauantaina lisää Poikani kera. Saatpa meidät stereona, heh heh...

    VastaaPoista
  6. Kuinka joku voi kirjoittaa noin selväpäisiä kauheesti päissään? (kun pääsen tästä, yritän etsiä blogistani vertailukohdan, muistelen hämärästi siellä sellaisen olevan:))Ja mie kyllä kunnioitan sitä, että teet työtä, vaikka aivan varmaan voisit päästä helpommalla jättäytymällä yhteiskunnan varaan. Mie olen sellainen vanhan ajan sitkeyden ja työnteon kannalla. Toivottavasti massusi ei tykännyt huonoa melkein-valmiista viinistä...

    VastaaPoista
  7. http://hanni-55.vuodatus.net/blog/2054673/yoviesti/

    VastaaPoista
  8. Parhaat ystäväni ovat alkoholisteja ja heidän vaimojaan, niin myös sinä!
    Alkoholistin kanssa aviossa lähes 34 vuotta olleena osaan arvostaa näitä aitoja ihmisiä!!!

    VastaaPoista